perjantai 18. joulukuuta 2015

Sulka polullani


Marraskuusta lähtien tämä blogi on tuntunut jälleen omalleni. Kesästä alkaen tuskailin kirjoittamisen ja varsinkin aiheiden osalta aika paljon. Syksyllä lehtiä haravoidessani mietin, että lopetan blogin kokonaan. Ilo tehdä tätä hommaa katosi. Huomasin olevani ahdistunut. Luulen, että fiilis oli monen tekijän summa. Useassa blogissa kirjoiteltiin tuolloin väsymyksestä ja moni bloggari myös laittoi pillit pussiin. Minäkin kirjoitin arkistoon monta postausta siitä, mitä mielessäni liikkui. Mitä mieltä olin blogimaailman aiheuttamista paineista. Jätin kuitenkin julkaisematta. Miksi. Tiesin, että ilo palaisi vielä. Tiesin, että tulisi päivä, jolloin tämä blogi taas tuntuisi minusta kodille. Kaikilla asioilla on oma syklinsä. Välillä on pulahdettava syviin vesiin ja sitten on taas aika innon ja luovuuden. Tänään on hyvä päivä postata. Kertoa mitä päässäni liikkuu ja mitä elämääni kuuluu.

Päivä on ollut raskas. Vuosi vuodelta muutun herkemmäksi. Kuoreni ohenee. Sydän liikuttuu. Tänään sain olla saattamassa matkaan lapsuudestani tuttua ihmistä. Liikutus oli valtaisa. Surun voima yllättää. Se puskee väkisin läpi. Surustakin voi iloita. Se kertoo, että jokin asia tai ihminen on merkityksellinen ja tärkeä. Meitä yhdistää ohuet säikeet, mutta ne säikeet ovat yllättävän vahvoja. Monet pienet asiat nousevat suureen arvoon, kun kääntyy hetkeksi tarkastelemaan jo kuljettua matkaa.

Tänään minä olen kiitollinen omasta perheestäni ja suvustani. Elämässäni on paljon ihania ihmisiä, joita ajattelen lämmöllä. Moni on ehkä lähes tietämättään tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Olen oppinut lempeyttä, sitkeyttä ja nöyryyttä elämäni tärkeiltä ihmisiltä. Olen saanut osakseni paljon lämpöä ja välittämistä.

Tänään kuopukseni otti ensimmäiset askeleensa ilman tukea. Kädet levällään kohti äitiä. Hymy huulillaan. Riemuiten. Minä itkin. Ilosta ja surusta. Haluaisin pysäyttää ajan. Tämä kaikki menee, niin nopeasti. Toivon, että osaan arvostaa oikeita asioita. Elää enemmän hetkessä. Olla hyvä äiti ja vaimo. Olen ylpeä siitä, että olen osannut ravistaa harteiltani pois katkeruuden ja vihan. Viimeisen vuoden olen elänyt sellaista elämää, missä on ollut enemmän sijaa ilolle, naurulle ja rakkaudelle. Olen määrätietoisesti muuttanut elämäni kurssia. Näen taas jokaisen sulan, joka polulleni osuu. Eläkää ihmiset ja olkaa onnellisia. Jakakaa onni toisen kanssa, niin se tuplaantuu.

9 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos Niina. Elämästä kirjoittelen. Ja onhan se kaunis. Elämä. Ihanaa joulun odotusta sinulle!

      Poista
  2. <3 kauniin koskettavat lauseet! Oli kiva nähdä tänään, ensi kerralla ajankanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli aivan ihanaa törmätä. Harmittaa vain se kiire millä oltiin liikkeellä. Joulun jälkeen pitää tavata ja turista oikein kunnolla. Se on lupaus. Ihanaa joulua koko perheelle!!!!

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Voi kiitos Noksu sinulle! Tulee hymy kasvoille! Ihanaa joulun odotusta sinulle.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Viime viikko osoitti taas miten tärkeä oma perhe on. Siitä saa voimaa.

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.