Lahja odottavalle äidille

Eilen laitoin paketin postiin yhdelle ihanalle odottavalle äidille. Jotakin pientä ja hyödyllistä. Eilen pakkasin myös toiselle odottavalle äidille kaikki talomme vauvatarvikkeet laatikoihin ja kasseihin. Tietynlaista haikeutta oli ilmassa. Me emme ole varsinaisesti päättäneet meidän perheen lapsilukua. Kaksi on ihan mukava määrä. Totta kai sitä silti miettii, että onko tämä vaihe nyt omassa elämässäni ohi. Eikö meidän taloon synny enää uutta vauvaa. En koskaaan edes ajatellut, että oma mieleni moisia miettisi. En uskonut, että sydäntäni näin voisi kipristää. Luulisi, että hankalat synnytykset olisivat pyyhkineet ajatuksen mielestäni täysin.

Onhan minulla kaksi ihanaa lasta ja nuorimmainen vasta taapero. Ihana pieni poika, joka vielä haluaa kavuta äidin syliin. Kuinka onnellinen sitä onkaan näistä pienistä ihmisistä. Minun tehtäväni on nyt hoivata ja kasvattaa. Ja juuri nyt meillä on arki hieman haasteellista. Ovet paukkuva ja Neiti Pippuri iskee kipinää milloin mistäkin ja kuopus tahtoo jo voimakkaasti myös. Raskaus ja vauva ei ehkä helpottaisi tilannetta. Päätän silti nyt olla päättämättä mitään tästä asiasta. Jätän ilmoille pienen varauksen asiasta. Kuiskaan toiveeni tuuleen. Iloitsen muiden vauvoista. Ja ilolla otan vastaan sen, mitä elämä minulle antaa.

Ja tärkeää on myös keskittyä hetkeen. Meillä on vielä yhteistä kesälomaa jäljellä. Ehdimme vielä tehdä, vaikka mitä hauskaa yhdessä perheenä. Ja kuopus "joutuu" olemaan äidin vauva vielä pitkään. Tokihan minä tiedän, että ei Pikku Herra ole mikään vauva. Osaava ja tomera taapero. On vain niin mukava vauvatella.