sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Pihamaalla - Hämmästys ja kummastus (Arvonnan voittaja)


Viime viikolla tapahtui jotakin yllättävää. Olimme pihamaalla normaaleissa touhuissamme. Lapset leikkivät leikkimökissä, piirtelivät asfalttiliiduilla, keinuivat ja levittelivät muovisia polkumopoja pitkin pihaa. Keräsimme yhdessä vadelmia ja kirsikoita. Yllättäen näimme ruohikossa liikettä. Hiivimme kaikki varovaisesti paikalle. Siellä tuhisi ja möyri pieni siili. Kyseessä oli vielä poikanen. Kuopus oli otuksesta kovin innoissaan, mutta säilytti äidin kehoituksesta turvavälin. Kohtaaminen oli täynnä hellyyttä. Siili viipyi pihallamme kokonaisen päivän. Tutustui hiekkalaatikon leluihin ja nuuski omenapuun runkoja. Teki itselleen pienen pesän ja otti nokoset. Illan saapuessa kiikutimme siilille pahvilaatikon. Leikkasimme yhden sivun irti, että siili pääsisi itse sisään ja ulos. Instagramin puolelta löytyy hellyyttävä video meidän pihan siilistä!


Tuntui todella luonnolliselle jutella siilin myötä esikoiselle pelosta. Kuinka siiliä varmasti pelottaa kovat äänet ja isot ihmiset. Kuinka siili menee kerälle palloksi, kun se tuntee olonsa turvattomaksi. Esikoinen hidasti heti vauhtia ja melskettä pihamaalla. Antoi siilin ottaa nokoset rauhassa. Lähiluonto on meille muutenkin arvossaan. Esikoisen kanssa opettelemme eri kukkasten nimiä, koska hän on ilmoittanut olevansa Kukkaiskeiju. Kyllähän keijun pitää tietää, mitä metsissä ja tienvarsilla kasvaa. Pieni lapsi ei tunne käsitettä rikkakasvi, vaan näkee kaikessa vain kauneutta. Pysähdymme ihailemaan kiviä ja käpyjä. Poimimme mustikoita metsästä. Laulamme jokaiselle leppäkertulle. Esikoinen tietää, että luontoa ei roskata. Hän viihtyy myös isin kanssa kalassa. Rohkeasti antaa kalalle pusun ja päästää takaisin Ahdin luokse. Pieniä juttuja, mutta niistä syntyy rakkaus luontoon.


Lapsuuteni metsä.
Korkeat männyt tuntuvat kumartuvan puoleeni. 
Tervehtivät minua kuin vanhaa ystävää. 
Unissani juoksen rakkaan metsäni kapeita polkuja. 
Näen auringon kajastavan oksien lomasta. 
Kirkas järvivesi, sileät kivet ja ravut.
Jylhä harju.
Lapsuuteni kuvia.


Paljon onnea Henna73! Arvontakone suosi sinua blogin yllätysarvonnassa. Laitan sinulle postia tulemaan! Lämmin kiitos kaikille osallistuneille! Ihanaa viikkoa! Sateenkaaria ja saippuakuplia.

6 kommenttia:

  1. ihana siili ja keijukainen! me just puhuttiin äidin kanssa että pitää hommata joku taskukokoinen kasvikirja, kun on päässyt vähän unohtumaan ja kohta on kyselyikä meilläkin edessä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa pohdin minäkin, että kasvikirja olisi hyvä olla. Ja suurennuslasi!!! Kyllä tulee metsäretkiin taas uusi ulottuvuus!

      Poista
    2. Haa totta! Suurennuslasi ehdottomasti!

      Poista
  2. Siilit on niin ihania ja lapsuudessa niitä tuli kotipihaan :) Kiitokset arvontakoneelle ;)

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.