Viikonloppu olisi siis jo aikamoista myllytystä. Koitti maanantai ja olimme taas kaikki kolmistaan kotona pitkän päivän. Aamu sujui vielä ihan hyvin, mutta sitten puski kuopukselle taas menovaihde päälle. Lähdimme ulos ja minusta tuntui, että kumpikin lapsi sinkoili sinne ja tänne. Kumpikin tarvitsi äitiä keinuttamaan, hötistelemään höttiäistä pois kimpusta, laittamaan aurinkorasvaa, tekemään hiekkakakkuja, pallottelemaan, keräämään marjoja, hakemaan juomista, leikkimään leikkimökissä. Lopulta olin ihan pyörryksissä ja löin pääni kipeästi leikkimökin ovenkarmiin. Sadattelin kuuluvasti. Rytmi oli kadoksissa.
Normaalisti pärjään hyvin lasten kanssa. Meillä on tietysti rytmi arjessa, mutta myös sellainen tietynlainen syke olemisessa ja tekemisessä. Normaalisti pysyn rytmissä hyvin mukana ja kaikki soljuu eteenpäin ihan kivasti. Huomaan kuitenkin, että jos joukosta puuttuu päivänkin yksi lapsista tai olen itse päivän poissa on aina sitä seuraava päivä ihan hullua menoa. Minusta tuntuu hitaalle ja kankealle. Ajattelen, että hirveää hommaa tämä. Eihän lasten perässä pysy millään. Sisäisen rytmin palattua kaikki taas sujuu. Ehdin tekemään samanaikaisesti tuhansia asioita ja vielä mielessäni ennakoimaan tulevaa. Pysyttelen monesti askeleen edellä. Aikamoinen kestävyyslaji tämä äitiys. Lopuksi on todettava, että rakastan noita muksuja todella paljon. Ihanaa, että ollaan kaikki taas yhdessä. Ihanan karmeaa.
Voi ei te ihanat😂 <3 Kyllähän tämä äitiys menee välillä ihan urheilusta! :D
VastaaPoistaLämpöiset kiitokset Inka! Kyllä tämä tästä taas lähtee. Tänään on varmasti jo paljon helpompaa!
PoistaHih. Hauska kirjoitus. Saat arkesi kuulostamaan ihanalta ponnistelulta. Jaksamisia ja paljon halauksia.
VastaaPoistaIhanan karmeaa. Todella. Päivääkään ei vaihtaisi pois, vaikka välillä tulee sekunnin kestäviä olen hukassa fiiliksiä!
PoistaHih, tiedän nuo tunteet! Maanantait - yök! 😄
VastaaPoistaMaanantait on kyllä yhtä kidutusta. Heh.
PoistaHeh täälläkin tuttua tuo kieltäminen ja kiipeily! Meillä kiivetään keittiön laatikoita pitkin niille tasoille...
VastaaPoistaOi nyt mun täytyy toivoa, että kuopus ei keksi tuota. Olinkin unohtanut tuon homman. Esikoinen harrasti sitäkin. Kuopus lähinnä istuu alalaatikossa. Hurjaa menoa! Ja mikä siinä on, että toisten lapset vain tottelee? Sanotaan EI ja ne on et okey. Saakutti. Hih.
Poista