keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Sokerikoukku ja univaje


Hui, hui taas se on tunnustettava. Olen sokerikoukussa. Toistan samaa kaavaa. Sokerin syöminen lisääntyy samassa tahdissa valvomisen kanssa. Tavallaan se on ihan ymmärrettävää ja melkein luonnollista. Yritän nyt olla itselleni lempeä. Valvon öitäni tällä hetkellä melkoisen paljon. Uni on todella katkonaista. Talossa on kolme lasta ja kaikki tuntuvat nukkuvan juuri nyt hieman kehnosti. Tovi sitten ajattelin, että kenties pahin vaihe oli jo ohitettu, mutta sitten levottomat yöt alkoiva taas uudestaan. Ihminen nyt vain tarvitsee unta. Tavallaan olen tästä väsymyksestä kiitollinen. Kiitollinen siitä, että jos tahti kotona hidastuisi voisin helposti nukahtaa seisaalleni. Ihmiselle, joka on kärsinyt myös unettomuudesta tämä väsymys ja mieletön univaje tuntuu ihan lahjalle. En vaihtaisi tätä siihen tilaan, missä vain katson yöllä kellonviisareiden liikettä. Lasken kuinka monta tuntia ja minuuttia aamuun on.


Jo esikoisen vauvavuotena söin aina öisin keittiössä pipareita vellipulloa lämmitellessäni. Sokeri auttoi pitämään silmät auki. Sokeripiikin voimalla jaksoi tovin eteenpäin kunnes eteen tuli väistämätön pudotus ja silloin tietysti väsytti entistä enemmän. Miksi en tartu porkkanaan? Suklaa maistuu yksinkertaisesti paremmalta. Ja tottahan se on, että suklaa tuntuu ihan ystävälle, palkinnolle ja lohduttajalle. Tosin se on kaveri, joka ei auta minua pääsemään takaisin entisiin mittoihini. Yritän vähentää sokerin määrää ruokavaliossani (missä ruokavaliossa? hihi haha). On selkeästi parempia päiviä ja huonompia päiviä. Toivo terveellisemmästä elämästä toki elää. Se on vähän semmoista SITTEN KUN ajattelua.


Lohduttaudun nyt sillä, että luultavasti luovun pahasta tavastani,  kun lapset alkavat nukkumaan paremmin ja minäkin saan enemmän unta. Ymmärrän kyllä, että minun tulisi pitää itsestäni parempaa huolta. Syödä säännöllisemmin ja paremmin, jättää turhat herkut pois ja harrastaa liikuntaa. Univaje vaikuttaa elämään kokonaisvaltaisesti. Mitä vähemmän on energiaa käytettävissä, sitä luultavammin etsii helppoja oikoteitä.  Univaje ja sokeri vaikuttavat yhdessä myös voimakkaasti mielialoihin. Tämän kaiken sanottuani ja kirjoitettuani valkosuklaa jääkaapissa ei houkuta enää kovinkaan paljon. Kenties aika olisi kypsä muutokselle tässäkin suhteessa. Ongelma on helpompi voittaa, kun sen tekee näkyväksi. Ja tässä teille ihanan Suklaa-kinuskipiirakan resepti.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.