Tänä vuonna olen tehnyt monta asiaa silkasta itsepäisyydestä. Takana on lukemattomia valvottuja öitä vauvan kanssa. Väsymys on ollut paikoitellen murskaavaa, mutta en ole antanut periksi. Minussa nousee aina hirmuinen uhma, kun elämä koettelee. Haluan kaikesta huolimatta nauttia elämästä ja saada siitä mahdollisimman paljon irti. Tuottaa iloa perheelleni. Muumitalon muotit ovat olleet kaapin kätköissä esikoisen syntymästä lähtien. Tänä vuonna vihdoin päätin, että nyt kokoan ensimmäisen piparkakkutaloni. En välitä siitä kuinka paljon väsyttää. Hitot flunssasta.
Pikku Herra on ihan mieletön Muumi fani ja esikoinenkin vielä kovasti tykkää (vaikka esittää, että Muumit ovat tylsiä). Pitkään aikaan ei ole mikään asia jännitänyt, niin paljon. Yllättävän vaikeaa hommaa tuo piparkakkutalon kasaus ja koristelu. Olisi pitänyt aloittaa harjoittelu perusmallista. Tunnetusti minä menen aina itsepäisyyttäni suoraan päin puuta. Hih. Kuinka sitä koskaan voisi muuten yltää huimiin saavutuksiin? Siinä se nyt on. Ei täydellinen. Hieman vinossa. Rakkaudella tehty. Talon muumi fani oli mielissään. Itselläni hymy nousee kasvoille aina, kun silmä tönöön osuu. Minun voittoni väsymyksestä. Välillä pitää vähän repiä, vaikka elämässä on menossa haastava jakso. Jouluna kuitenkin ajattelin vähän levähtää ja ottaa rauhallisesti. Keskittyä vain olemaan läsnä.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti