torstai 28. joulukuuta 2017

Ja joulu meni jo


Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan en viettänyt pyhiä kamera kädessä. Tauko tuli tarpeeseen. Yleensä päässäni jyskyttää aina seuraava blogipostaus. Pyhien ajan päässä oli kerrankin aivan hiljaista (ainakin blogin osalta). Keskityin viettämään perheaikaa. Tänään kaivoin kameran esille ottaakseni muutaman kuvan tätä postausta varten. Samalla ihmettelin, kuinka täydellisesti pystyin repäisemään itseni irti some-maailman rutiineistani. Kuinka hyvälle minusta tuntui hieman rauhoittua ja vetää henkeä. Joulu oli kiireestä huolimatta kohtalaisen rauhallinen. Joulunvietto jakaantui meillä taas totutusti kolmelle päivälle. Lapset olivat aika väsähtäneitä, mutta onnellisia. Varsinkin isovanhempien ja serkkujen kanssa vietetty aika oli heille aivan erityisen mieluisaa. Tapaninpäivänä olimme vihdoin koolla vain oman perheen kesken. Söimme hyvin, lämmitimme saunan varhain, pelasimme joulupukin tuomia lautapelejä ja touhusimme pihamaalla lumessa. Valvoimme tavallista myöhempään koko porukka.


Tämä joulu tullaan muistamaan pätkis-dominokakusta, josta lapset eivät surukseni tykänneet. Ensimmäinen jäädykkeeni maistui ihan hyvälle, mutta näytti juhlapöydässä aivoille. Yksi paketti jäi toimittamatta ja joulukortit lähettämättä. Joululaatikot korvasimme tänäkin vuonna uunikasviksilla. Jouluiset namuset vaihtuivat piparkakkutaloon. Joulukuusi jäi ilman lasipalloja yleisen turvallisuuden vuoksi. Tänä vuonna osasimme nauttia joulusta enemmän. Uusi perheenjäsenemme on opettanut meitä olemaan entistä tehokkaampia ja suunnittelemaan enemmän etukäteen. Suunnittelu ei kuitenkaan vähennä hauskuuden määrää. Lasten myötä hauskuus juhlapyhien ympärillä on triplaantunut.

Tapaninpäivästä asti talossamme on kuunneltu George Michaelin tuotantoa. Jouluni alkaa aina tietyllä biisillä. Wham! - Last Christmas oli tänä vuonna haikeampi kuin koskaan aikaisemmin. Aika on armollinen. Loppujen lopuksi kaikki kohut unohtuvat. Musiikki pitää soihdun palamassa ikuisesti.

When I open my mouth and sing, the truth comes out. When I write, the truth comes out. I can't lie. That, I think, is one of the strongest elements of my music.

- George Michael 

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.