torstai 5. heinäkuuta 2018

Uusi idea pihamaalle


Viime kesänä heräsin uudella tavalla ihastelemaan luonnonkukkasia. Oikeammin pitäisi kirjoittaa, että en ollut piitannut niistä sitten lapsuuteni. Syynä tähän uuteen kukkarakkauteeni on perheemme esikoinen, jota olen jo vuosia kutsunut omaksi kukkakeijukseni. Voin vain ihailla tuota antaumusta, jolla tyttäreni on uppotunut kukkien ja kasvien maailmaan. Joka päivä saan uuden kukkakimpun tai vähintään pienen täydennöksen edellisen päivän kimppuun. Hoidan saamiani kukkakimpuja yhtä suurella hartaudella, kun ne olisivat kukkakaupasta ostettuja leikkokukkia. Luonnonkukat ovat maljakossa myös melkoisen sitkeitä. Pienellä hoidolla ne kestävät reippaasti yli viikon. Samaa ei voi aina sanoa ostetuista leikkokukista. Rakastan värikkäitä ja runsaita kimppuja. Iloitsen kukkaloistosta. Pihassamme on vähän varsinaisia istutettuja kukkia, mutta onneksi sieltä ja täältä löytyy luonnonkukkia ja lintujen mukaanaan tuomia satunnaisia yllätyksiä. Esikoisen kasvikirjan sivuja on tullut selailtua viimeksi tänään. Voisi kai sanoa, että tämä on jo tyttäreni ja minun yhteinen harrastus.


Päätinkin tänään, että viikonloppuna rakennamme pienen kukkapenkin pihamaalle, joka koostuu pelkästään pihamme luonnonkasveista ja ns. rikkaruohoista. Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi, miten kaunis moni rikkaruohoksi luokiteltu kasvi on? Surullista, että maailmasta löytyy edes sellainen määritelmä. Odotan mielenkiinnolla, kuinka uusi kukkapenkki muotoutuu ja lähtee elämään. Ajattelin siirtää penkkiin pienen alun jokaisesta kasvista, jonka löydän pihastamme tai lähiojasta. Varmasti osa kasveista on sitkeämpiä ja nopeampi kasvuisia ja uhkaavat peittää allensa toiset kasvit, mutta onneksi perheestä löytyy ahkera harventaja. Talon nurkalta löytyykin juuri oikea paikka  kokeilua varten. Mielessäni piirtyy jo kivat suunnitelmat, mutta katsotaan nyt, kuinka pitkälle pääsen. Tavoitteena olisi luoda kivaa ja ilmaista kesäpuuhaa koko perheelle. Kasvitieto on muuten melkoisen mielenkiintoista. Esikoisen kirjahyllystä löytyy Otavan Oma Kasvioni ja se sisältää kivoja pieniä tarinoita kasvien takaa, mutta myös faktatietoa. Minun tavoitteeni on löytää pihalle Luhtalemmikki eli Myosotis scorpioides ja saada se leviämään. Monissa maissa kukan nimi on "älä unohda minua". Ihastuttavaa.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti