torstai 17. tammikuuta 2019

Elämän yllätykset


Välillä mietin odotanko elämältä liikoja. Järkeni sanoo, että olen vaatimaton ihminen. Odotukseni eivät ole kovinkaan korkeat. Tavoittelen vain hyvää arkea, jossa perheeni voisi hyvin. Tiedän, että nykyisessäkin arjessani on paljon hyvää. Kenties kaipaisin vain pientä hienosäätöä. Toki myönnän myös sen, että pohjimmiltani olen seikkailija. Nuorena halusin lähteä avustustyöhön ulkomaille. Lähtisin tältä istumalta myös kokeilemaan rajojani ääriolosuhteisiin, jos se olisi mahdollista. Tavallaan pelkään vain yksitoikkoisuutta, vaikka siedän sitäkin todella hyvin. Minulla on aina ollut vaeltava mieli. Ajatuksissani pääsen helposti pois kotikadulta.

Olen aidosti onnellinen arjen pienistä iloista. Ellei päiväni olisi lasten kanssa kiirettä täynnä saattaisin katsella tipahtelevia lumihiutaleita tunteja. Ihailla lumista maisemaa. Odottaa sitä pientä hetkiä, kun tuiskuttaa kuten elokuvissa on tapana. Tiedättekö? Kaipaisin silti elämääni pientä sattuman oikkua, joka saisi palikat järjestäytymään uudella tavalla. Sivusta katsottuna toisten elämät tuntuvat järjestyvän melkein ihmeellisellä tavalla. On ongelma ja siihen ilmaantuu ilman omaa aktiivisuutta lähes heti toimiva ratkaisu. Arpaonni suosii, vaikka ei edes muista osallistuneensa arvontaan. Moni sanoisi, että toisten elämä saattaa vain vaikuttaa siltä, että hommat hoituvat helpommin. Todellisuus on luultavasti sitä samaa vääntämistä kuin kaikilla muillakin. Todistettavasti olen kuitenkin tavannut ihmisiä, joiden elämässä on jonkinlainen "taikanäppi" pelissä. Takaisin omaan elämääni. Kännykän pirahdus tarkoittaa puhelinmyyjien erikoistarjouksia. Ei mitään sen ihmeempää. Päivän yllätys on kuopuksen purkama talouspaperirulla olohuoneen lattialla tai esikoisen tekemä huulirasva taideteos peilikaapin ovessa.

Tälle vuodelle toivon hyvää arkea ja pieniä yllätyksiä. Mahdollisimman vähän yhteenottoja esikoisen kanssa. Vähemmän valvottuja öitä. Enemmän kuumaa kahvia. Pientä toivetta siitä, että pyykkikasa olisi edes joskus hallinnassa. Toivon pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä arjen eri tilanteisiin. Oikeita sanoja sanottavaksi silloin, kun joku lähelläni kaipaa lohdutusta. Toivon myös järkeviä ja rakentavia keskusteluja oman puolisoni kanssa. Ja mitä tulee yllätyksiin? Jatkossakin järjestän niitä itse toisille. Salaisesti toivon, että universumi huomaisi tämän pienen yritykseni ja päättäisi laittaa hyvän kiertämään välillä myös meidän perheen suuntaan.

Suuntaan siis tulevaan varsin puuhakkaana (kuten aina). Vajaan kahden viikon päästä eteen tupsahtaa Pikku Herran syntymäpäivä. Helmikuun puolella saan toivottavasti emännöidä kivaa tapaamista kavereiden kesken. Kohta on edessä myös Lapsin reissu ja otankin asiakseni tutustua etukäteen muutamiin uusiin vierailukohteisiin. Laitetaan hankintalistalle myös luistimet ja kokeillaa elämystä parin korttelin päässä koulun luistelukentällä. Ja kyllä minä unelmoin myös Lontoosta ja maailmanpyörästä. Unelmille pitää uskaltaa antaa siivet.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti