#slowmorning - Odottelun olotila

Monet teistä varmasti tietävät fiiliksen, kun painiskelee jonkin ison päätöksen kanssa. Prosessi on usein todella pitkä ja energiaa vievä. Syntyvä johtopäätös voi olla jotakin, jonka olet kenties tuntenut sydämessäsi jo pitkään. Kenties ensihetkestä alkaen. Kuljettua matkaa tai omia vanhoja päätöksiä ei silti koskaan tulisi vähätellä. Usein harha askelillekin löytyy painava selitys. Ratkaisujen tekeminen ei ole koskaan helppoa. Päätökset koskettavat lopulta yllättävän monia ihmisiä. Oman elämän kanssa voi helposti joutua sivuraiteille, jos yrittää vastata liian monen ihmisen tarpeisiin. On tärkeää pyrkiä keskittämään ajatukset välittömään lähipiiriin. Jos listojen tekeminen tuntuu luonnolliselle ja helpottavalle keinolle setviä omia ajatuksiaan plussat ja miinukset voi olla hyvä laittaa ylös. Usein kuitenkin sisäinen fiilis kertoo parhaiten sen, mikä oikea päätös on.

Päätöksen ollessa selvillä alkaa toiminnan osuus. Päätöksen tekeminen on luonut uuden päämäärän, jota kohti pyrkiä. Oli tuo päämäärä, mikä tahansa asiaa voi auttaa vain tiettyyn pisteeseen asti. Lopulta lähes kaikki asiat elämässä tarvitsevat toteutuakseen kovan työn ohella myös onnellisen sattuman. Pientä ihmettä odotellessa ihminen joutuu odotuksen olotilaan. Itse ajattelen tuota odotusta ajaksi, joka kuluu siihen, kun sulkee itse oven ja jostakin avautuu se kuuluisa ikkuna. Odotusta voi olla vaikea sietää. Aika voi tuntua äärettömän pitkälle. Odotuskin odottaa hyväksyntääsi. Elämässä ei voi saada kaikkea heti. Kenties odotuksen tarkoitus on kasvattaa meitä ihmisinä. Elämään kuuluu nyt ja aina hallitsemattomuus. Aivan kaikki asiat eivät ole omissa hyppysissämme. Meidän täytyy malttaa antaa elämän tapahtua.

Katsoessani elämääni taaksepäin huomaan, kuinka pienestä moni asia on ollut kiinni. Elämäni isoimmatkin asiat ovat olleet kiinni ajoituksesta. Polun varrella on ollut paljon asioita ja ihmisiä, joista olen pystynyt vaistoamaan jo ennakolta jotakin. Siksi luotan tälläkin hetkellä tähän olotilaan. En anna odotuksen häiritä. Käytän tämän ajan huolella valmistautuakseni tulevaan. Etiäiset ovat aina johdattaneet minua. Olen jo nähnyt vilahduksen tulevasta. Minulta on kysytty, mikä etiäinen on. Minulle etiäinen on kuin valokuva. Välähdys jostakin. Välähdyksen mukana tulee voimakas tunnetila, joka on niin todellinen, että se vie lähes mennessään. Tiedän kaiken järjestyvän ja voin olla rauhassa.