Mennyt kesä

Palataan vielä hetkeksi menneeseen kesään. Olen tosi hyvilläni, että osaan nykyisin ottaa kesät vastaan kevyellä otteella. Ennen pienoisesti stressasin kesäkautta. Kuumat ja painostavat ukkosta enteilevät kelit olivat minulle täyttä myrkkyä. Kesä oli minulle jotakin, mitä piti vain sietää ja kestää. Pari viime vuotta olen nauttinut lämmöstä enemmän kuin koskaan. Olen oppinut lukemaan herkemmin kroppaani ja sen lähettämiä viestejä ja osaan ajoissa vetäytyä sisätiloihin. Hellahattu ja aurinkolasit ovat minulle pakolliset varusteet. Kesä on siis mennyt ihan mukavasti, mutta silti iloitsen suuresti syksyn saapumisesta. Raikkaus ja viileys sopivat minulle paremmin. Lisääntyvä pimeys ei minua haittaa.

Ajoituksellisesti kesä meni kummasti taas pieleen. Suurimman osan ajasta odotimme perheenisän loman alkamista. Muistan, että jo viime kesänä keskustelimme mieheni kanssa siitä, että loma tulisi ajoittaa hieman eri tavalla tai jaksottaa järkevästi. Osan ajasta perhe vietti erillään isompien lasten mökkeillessä isänsä kanssa Keski-Suomessa ja Lapissa. Lopulta meille jäi kovin vähän aikaa olla kaikki yhdessä, sillä kisamatka vei myös osansa lomasta. Päädyimme siis hylkäämään monet hyvät suunnitelmat ja juoksemaan muutamana päivänä parissa kohteessa. Vietimme myös ihan tavallisia päiviä kotosalla (vanhempien reissuväsymyksen vuoksi). Yhteenvetona sanoisin, että jos jokin juttu ei toiminut vuosi sitten kesällä, niin siitä kannattaisi ottaa opiksi ja korjata asia.

Ja sitten muutamiin kesämenoihin. En hirveästi pidä tuttujen kaavojen noudattamisesta loma-aikoina. Ehdotin miehelleni Kotkan reissua, koska halusin viedä lapset Suomen Merimuseoon katsomaan Merimonsterit-näyttelyä. Verimerimakkara ja Jättiläismerikäärme oli nähtävä ja koettava itse. Merimuseota voin suositella lämpimästi ihan kaikille. Museo on mielenkiintoinen ja siellä on todella paljon nähtävää. Saman katon alla Merikeskus Vellamossa sijaitsee myös Kymenlaakson museo.

Kotka on kuuluisa puistoistaan. Lasten suosikki oli ehdottomasti Katariinan Meripuisto, jossa oli perheen pienemmille monenlaista puuhaa. Kotkansaaren eteläisimmässä kärjessä sijaitseva kansanpuisto on toiminut ennen alueen nestesatamana. Entinen säiliökenttä puhdistettiin öljy-yhtiöiden toimesta ja maisemointityö aloitettiin vuonna 2004. Alue on todella iso ja pitää sisällään mm. ison nurmialueen, skeittirampin, mietiskelylabyrintin, Mikko Taskisen valmistamat pienoismallit Suomenlahden majakoista, istutuksia ja kauniita vesi elementtejä, sekä Muumi leikkipaikan. Löytyypä alueelta myös ihastuttavia lampaita. Alueella on hyvät mahdollisuudet syödä omia eväitä.

Sapokan Vesipuisto on todellinen helmi. Puiston pääsuunnittelijana on toiminut kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksonen. Puiston keskeiset elementit monipuolisen kasvillisuuden lisäksi ovat ovat vesi, kivi ja valaistus. Puisto muodostaa kauniin keitaan Kotkan saarelle. Sapokan Vesipuistossa on myös esillä veistostaidetta. Puistosta löytyy peräti toistakymmentä kuvanveistäjä Hannele Kylänpään pronssista eläinveistosta. Oma suosikkini oli ehdottomasti kuvassa näkyvä kettu. Täällä tuli ihailtua vanhoja puuveneitä ja syötyä kesän paras jäätelöpallo. Oma vene olisi kyllä aivan ihana. Tuli myös mieleeni että ihan jokaisella tulisi olla mahdollisuus olla kauneuden äärellä. Mieli lepää kauniissa yksityiskohdissa ja hallitussa ympäristössä.

Kotkan jäätyä taakse vietimme päivän Launeen leikkipuistossa ja 4-H:n kotieläinpihalla. Pieni eväsretki suuntautui myös Vääksyn kanavalle. Kesän ehdottomaksi hitiksi nousi autossa juodut pirtelöt. Ikinä ei voi tietää, mikä se juttu on. Vierailimme myös Tuusulanväylän varrella sijaitsevassa Koiramäen pajutallilla ihmettelemässä pässinpoikia, kanoja ja kukkoa, minipossuja sekä kaneja. Lastenaitassa oli ihastuttava leikkipaikka ja pajupeikot kurkkivat Peikkometsässä. Oikein kaunis ja idyllinen hehtaarin kokoinen alue, jolla sijaitsee myös kahvila ja sisustusmyymälä. Siinä se meidän kesä oikeastaan oli. Normaalia arkea isän ollessa töissä, muutamat kesäjuhlat kotosalla, mökkeilyä ja lähimatkailua. Onneksi minulla ei ollut mitään älytöntä kesän bucket listaa laadittuna meidän perheelle. Yhteistä aikaa jäin lähinnä kaipailemaan. Yritämme käyttää nyt mahdollisuuksien mukaan syksyisiä viikonloppuja pieniin reissuihin. Muutama museo olisi vielä kiva nähdä ja niissä meidän lapset kyllä viihtyvät. Millainen sinun kesäsi oli? Täyttikö se odotukset vai menikö suunnitelmat uusiksi?