Reppureissulla Budapestissa

*Kaupallinen yhteistyö

Korvakorut saatu PRAMEA

Aloitetaan tämä postaus tunnustuksella. Reppureissun jälkeen olen ollut ihan väsyksissä. Mielessä on ollut koko ajan postauksen tekeminen teille, mutta jostakin syystä ajatukset ovat olleet ihan karkuteillä. Kenties se johtuu myös siitä, että entuudestaan tuttu matkakohde sai tällä kertaa tummempia sävyjä. Aloitetaan nyt kuitenkin matkaan valmistautumisesta. Olin viime vuonnakin Unkarissa pelkällä selkärepulla ja homma tuntui, niin helpolle ja luontevalle. Oivalsin, että vähemmän on todellakin enemmän. Tällä kertaa lähdin matkaan vieläkin pienemmällä repulla. Tietysti jo kerran kohteessa käyneenä reissuun oli helpompi valmistautua. Tiesin täsmälleen, kuinka kuumaa tulisi olemaan. Mukaan ei siis lähtenyt mitään ylimääräistä ja mietin päälleni jäävän vaatekerrankin todella tarkkaan. Koska olen minä, niin reissuun piti kuitenkin mahduttaa jotakin aivan erityistä eli ihastuttavat Pramea:n korvakorut. Pramea:n arvot on helppo allekirjoittaa. Korvakoruissa on ihmeellistä taikaa. Oman näköiset korut korvissa voi ihanalla tavalla ilmentää persoonallisuuttaan ja olla rohkea ja naisellinen. Matkalla pukeutuminen oli simppeliä ja mustavalkoista, mutta väriä löytyi korvakoruista.

Nyt itse reissuun. Unkarin päässä meitä odotti kätevä kuljetus lentokentältä varaamaamme huoneistoon, joka sijaitsi Budapestin sydämessä. Oli aika veikeää olla ensimmäsitä kertaa sähköauton kyydissä. Ystävällinen kuljettajamme auttoi meitä tavoittamaan huoneiston edustajan, kun hän ei ollutkaan sovitusti meitä perillä vastassa. Seuraavaksi oli vuorossa odottelua ja säätöä avaimen kanssa, mutta lopulta kaikki sujui ihan hienosti. Ehdimme vielä juosta läheiseen kauppaan ostamaan murukahvia aamuksi. Aamulla olikin aikainen herätys. Suuntasimme metroasemalle ostamaan matkakortteja automaatista. Viime reissulla ostimme ne suoraan lentokentältä, koska taitoimme matkan hotellille bussilla ja metrolla. Suosittelen ehdottomasti jokaiselle Unkarissa vierailevalle julkisten käyttöä. Bussilla ja ratikalla Budapest hahmottuu aivan eri tavalla. Budapestin alueella risteilee peräti neljä metrolinjaa. M1 linja on manner-Euroopan vanhin linja ja asemilla on aivan oma tunnelmansa. Aamulla hyppäsimme matkakortti kourassa metroon ja hurautimme sillä bussipysäkin lähelle, josta lähtivät ilmaiset kuljetukset Hungaroringille. Jono oli aamuisella aika olematon ja pienen odottelun jälkeen olimme jo matkalla radalle.

Perjantaina oli siis tiedossa F1 vapaat harjoitukset. Olin varautunut pitkään kävelymatkaan ja yllätys olikin melkoinen, kun bussit veivät suoraan kisapaikan porteille. Perjantaina väkeä on aina vähän vähemmän ja pääsimme nopeasti alueelle sisään. Ihmeteltiin kaiken kätevyyttä. Lauantain aika-ajot antoivat jo osviittaa siitä, miten järjestelyt tulisivat pettämään ihmisten lisääntyessä. Aamulla kuljetusta sai jo jonotella ja päivän päätteeksi radalta oli jo todella vaikea päästä pois. Busseja meni harvakseltaan ja ihmiset jonottivat useamman tunnin. Mekin päädyimme lauantaina kokeilemaan vaihtoehtoista kuljetusta radalta juna-asemalle, jolta pääsisi metroasemalle. Sanotaan nyt näin, että sunnuntaina pysyimme metroasemalle vievän bussin jonossa ihan suosiolla. Sunnuntaina paluu majoituspaikkaan kesti yli kolmisen tuntia.

Itse kisat olivat tietysti elämys. En edes tiedä mistä rakaus formuloihin on saanut sytykkeen. Olen seurannut lajia 90-luvulta lähtien. Kuulun siihen porukkaan, joka rakasti Matti Kyllösen ja Erkki Mustakarin sekavia, mutta innostavia selostuksia. Ayrton Senna ja Mika Häkkinen ovat minulle lajin suurimmat sankarit. Nautin vauhdista ja elän täysillä mukana kisan käänteissä. Nyt on tietysti aivan erityistä kannustaa samasta kylästä maailmalle ponnahtanutta Valtteri Bottasta. Rakastan lajia, joka solullani, mutta tänä vuonna mietin onko minun aika luopua kisamatkoista. Sisälläni on paha ristiriita. Ilmastonmuutos kolkuttaa mielessäni.

Olen muuttanut paljon elämäntapojani viimeisten vuosien aikana ja kannustanut koko perhettäni ajattelemaan ekologisemmin. Olen luopunut monesta asiasta taatakseni lapsilleni paremman huomisen. Katsomossa istuessani mietin onko tämä jokin testi. Olenko valmis luopumaan jostakin asiasta, jota todella rakastan. Tavallaan toivoisin, että minun ei tarvitsisi tehdä päätöstä, vaan laji itsessään muuttuisi luonteeltaan ympäristöystävällisemmäksi. F1-sirkuksen ympärillä pyörii valtavat summat rahaa. Tuottoja olisi helppo kohdentaa erilaisiin ympäristöhankkeisiin. Kisoja voisi järjestää maissa, joissa kierrätys toimisi paremmin. Kisa-alueella ei pysty sulkemaan silmiään siltä, miten paljon kisat tuottavat jätettä. Pelkästään muovipullojen määrä on valtaisa. Kisakalenteria tulisi mielestäni muuttaa siten,että kalustoa tarvitsisi liikutella mahdollisimman vähän. Kenties tulevaisuuden kisat kilpaillaan sähköautoilla. Mahdollisuuksia tehdä parannuksia olisi lukuisia.

Takaisin itse Unkariin. Kisapäivien jälkeen meille jäi aikaa tutustua itse kaupunkiin paremmin. Edellisenä vuonna kävimme jokilaivaristeilyllä ja vanhassa kauppahallissa. Tällä kertaa minä sain ujutettua matkaohjelmaan mukaan käynnin House of Terror museossa, sekä juutalaisten muistolle omistetulla muistomerkillä, joka sijaitsee aivan Parlamenttitalon edustalla. Itselläni oli jo entuudestaan jonkin verran tietoa Unkarin historiasta, joten museo ja muistomerkki herätti kyllä paljon ajatuksia ja tunteita. Osa fiiliksistä on varmasti vielä käsittelemättä. Eniten jäin miettimään ihmisten kykyä antaa anteeksi. Kengät Tonavan rannalla voisivat yhtä hyvin kuulua minulle tai sinulle.

Onneksi kaduilla kaikuva kaunis viulunsoitto ja terassien kutsuvat valot veivät ajatukset myös iloisempiin mietteisiin. Reissun aikana kävimme myös kuvamassa Sankarien aukion ja kiersimme Budapestin eläintarhassa ja kasvitieteellisessä puutarhassa. Kaupunginpuistossa sijaitseva eläintarha on muuten maailman vanhimpia alallaan. Paljon tuli tälläkin reissulla käveltyä ja ilokseni löysin myös yhden Sissi patsaan matkamme varrelta. Itävällan keisarinna ja Unkarin kuningatar Elisabeth on aina ollut lähellä sydäntäni. Kiitos kuuluu tietysti romanttiselle Sissi elokuva-sarjalle ja ylä-asteella lukemalleni elämänkerralle. Madeiralla törmäsin myös yhteen hänestä tehtyyn patsaaseen.

Kenties ihan kaikki järjestelyt eivät toimi Unkarissa ihan toivotulla tavalla ja paljon on ollut puhetta myös siitä, että Unkari ei kunnioita yhteisiä eurooppalaisia arvoja. Matkailija toki katsoo asiota omasta vinkkelistään. Minä näen suurta kauneutta rosoisuuden keskellä. Ihmiset ovat Unkarissa ystävällisiä ja illan hämärtyessä on turvallista liikkua. Kaupunki on kaunis ja viehättävä.  Menneisyyden käsittelyssä voisimme kenties, jopa ottaa mallia Unkarista.

Reissun päätyttä mielen valtaisi samat mietteet kuin viime vuonna. Kannattaako väsähtäneiden ihmisten lähteä yhdistetylle kisa/kaupunkilomalle. Toki reissusta sai tälläkin kertaa paljon irti ja kokemuksia, joita ei pysty millään mittarilla mittaamaan. Tosiasia kuitenkin on, että reissuun lähti kaksi väsynyttä ihmistä ja sieltä palasi kotiin kaksi väsyneempää ihmistä. Rantatuolissa makoilu voisi olla parempi vaihtoehto ruuhkavuosien keskellä. Olisi parempi luoda mahdollisuus täydelliseen toisiinsa uppoamiseen. Kipinöiden tulisi jälleen sinkoilla ja maailmasta hävitä hetkeksi pois kaikki muu. Tulisi ladata akkuja pitkän ja pimeän syksyn tarpeisiin. Meidän reissussa valiteltiin vain turvonneita ja pakottavia jäseniä. Kaaduimme rankkojen kisapäivien jälkeen sänkyyn nukkumaan ja herättiin aamulla kännykän herätykseen. Toki oli ihanaa viettää aikaa kaksin ja laskea sitä ainaista varuillaan olon tasoa, joka kotona ollessa hälyyttää aina punaista.

Ehdotonta plussaa reissussa oli taas sen huomaaminen, että pystyn ja kykenen sietämään isoja väkijoukkoja ja ääriään myöten täyteen ahdettuja julkisia kulkuvälineitä. Osaan pitää ajatukseni kurissa. Paniikki ja ahdistus eivät valtaa mieltäni tiukassakaan paikassa. Olen oikeasti aika ylpeä itsestäni, että vain psyykkaamalla itseäni pystyn ylittämään omat rajani ja esteeni. Osaan myös vältellä reissussa onnistuneesti migreeniä. Nämä ovat asioita, jotka eivät ole olleet aina ihan itsestäänselvyyksiä minulle.

Kisa-alueella oli muuten todella hieno Bond In Motion näyttely. Kuka nyt ei olisi joskus halunnut olla Bond-tyttö?