keskiviikko 22. tammikuuta 2020
Kotoisasti rintamamiestalossa
Tammikuu on ehtinyt jo melkein loppuun. Aika todellakin soljuu eteenpäin, kuin olisi saanut siivet selkäänsä. Tänään meitä hellii aurinko ja yöllä on satanut hentoisesti lunta. Lumi olikin aamulla iloinen yllätys. Syöksyimme lasten kanssa pihamaalle heti aamupalan jälkeen. Lasten touhutessa silmäilin tutuksi tullutta kotikorttelia ja sen kauniita orapihlaja-aitoja. Totesin jälleen itsekseni: "Tämä kortteli on helmi". Täällä tuntee jokaisen naapurin ja kaikki tervehtivät toisiaan, mutta samalla saa asustaa aivan rauhassa. Suuret pihapiirit ympäröivät myös naapureiden taloja, mikä vain lisää tilan tuntua. Oma piha on kyllä jotakin, josta en voisi koskaan luopua. Se tarjoaa kivaa puuhastelua koko perheelle vuoden ympäri. Lumitöiden puuttuessa olemme keskittyneet enemmän lintujen talviruokintaa. Lapset ovat rakentaneet yhdessä pientä majaa ja minä olen loihtinut talon sisääntuloon vaihtuvia asetelmia. Kausivalot saavat vielä ilahduttaa meitä ja ohikulkijoita. Pimeitä iltoja ja aamuja riittää vielä pitkään. Lyhdyt tuovat iltaisin ihanaa elävää valoa pihapiiriin.
Viime yön tuulista on vielä pieni henkäys jäljellä. Pihapiiriä koristavat suuret koivut saivat yöllä osansa tuulesta. Yöllä olikin huimaa katsella puiden heiluntaa vintin ikkunasta. Itse sai olla mukavasti lämpimässä ja suojassa. Vinttihuone on minusta jotenkin vallan ihana. Siellä on kuin linnunpesässä tai maailman katolla. Haaveilin aikoinani pitkään rintamamiestalosta. Erityisesti minua kiehtoi tilojen jakaminen ylä-ja alakertaan. Muistan kuinka tulimme taloa katsomaan yleisnäyttöön ja heti kuvittelin vintin isomman huoneen vanhempien makuuhuoneeksi. Suunnittelimme isomman huoneen puolelle myös pientä tulisijaa. Lapset saapuivat maailmaan ja se ajatus jäi hieman unholaan vähäksi aikaa. Kyllä se olisi ihana. Olisi mukava lukea kirjaa sängyssä pienen liekin tanssiessa tulipesässä.
Meidän talo on aika ihmeellinen. Toisaalta tänne mahtuu enemmän kuin hyvin viisi henkinen perhe, mutta talo ei ole myöskään liian iso pienemmälle perheelle. Ostaessamme tämän talon odotimme perheemme esikoista. Hyvin on talo taipunut kasvavan perheemme tarpeisiin. Talon alakerrasta löytyy olohuoneen ja esikoisen makuuhuoneen lisäksi ylimääräinen leikkihuone, joka muuntuu kätevästi myös makuuhuoneeksi tai työhuoneeksi. Yläkerran pienempi vinttihuone toimii tällä hetkellä pikkuisten makuuhuoneena, mutta se voisi yhtä hyvin olla rauhallinen lukunurkkaus tai pieni harrastetila. Kesäsin neliöt kasvavat huimasti, kun pihapiirin voi valjastaa käyttöön. Olemme viettäneet pihalla ihania lastenjuhlia. Välillä on myös hauska lähteä seikkailemaan lähimetsään. Hiihtämään pääsee myös helpolla, jos lunta vain on.
Keittiössä tuoksuu kaneli ja inkivääri. Kahvinkeitin ropisee kotoisasti ja uunissa lämpenee korvapuustit. Lasten leikkien äänet kantautuvat keittiöön leikkihuoneesta. Näköyhteyden ansioista lapsia voi myös kätevästi vahtia ruoanlaiton yhteydessä. Kohta on pikkuisen aika mennä päiväunille. Pienessä vinttihuoneessa saa nukkua rauhassa. Illan hämärtyessä tuikut syttyvät sisällä talossa ja takka räiskyy kotoisasti olohuoneessa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mira-Marie

Follow Me
BLOG ARCHIVES
-
►
2022
(6)
- kesäkuuta (2)
- huhtikuuta (1)
- maaliskuuta (2)
- tammikuuta (1)
-
►
2021
(5)
- joulukuuta (1)
- marraskuuta (2)
- maaliskuuta (1)
- tammikuuta (1)
-
▼
2020
(38)
- joulukuuta (5)
- marraskuuta (2)
- lokakuuta (3)
- syyskuuta (1)
- elokuuta (2)
- heinäkuuta (1)
- kesäkuuta (4)
- toukokuuta (3)
- huhtikuuta (3)
- maaliskuuta (6)
- helmikuuta (4)
- tammikuuta (4)
-
►
2019
(70)
- joulukuuta (4)
- marraskuuta (6)
- lokakuuta (5)
- syyskuuta (8)
- elokuuta (2)
- heinäkuuta (4)
- kesäkuuta (7)
- toukokuuta (5)
- huhtikuuta (11)
- maaliskuuta (7)
- helmikuuta (5)
- tammikuuta (6)
-
►
2018
(97)
- joulukuuta (6)
- marraskuuta (8)
- lokakuuta (7)
- syyskuuta (7)
- elokuuta (6)
- heinäkuuta (9)
- kesäkuuta (10)
- toukokuuta (9)
- huhtikuuta (9)
- maaliskuuta (10)
- helmikuuta (6)
- tammikuuta (10)
-
►
2017
(129)
- joulukuuta (11)
- marraskuuta (10)
- lokakuuta (11)
- syyskuuta (11)
- elokuuta (13)
- heinäkuuta (9)
- kesäkuuta (11)
- toukokuuta (11)
- huhtikuuta (6)
- maaliskuuta (11)
- helmikuuta (11)
- tammikuuta (14)
-
►
2016
(121)
- joulukuuta (13)
- marraskuuta (9)
- lokakuuta (10)
- syyskuuta (2)
- elokuuta (8)
- heinäkuuta (19)
- kesäkuuta (18)
- toukokuuta (12)
- huhtikuuta (7)
- maaliskuuta (10)
- helmikuuta (6)
- tammikuuta (7)
-
►
2015
(94)
- joulukuuta (8)
- marraskuuta (11)
- lokakuuta (18)
- syyskuuta (7)
- elokuuta (9)
- heinäkuuta (7)
- kesäkuuta (7)
- toukokuuta (6)
- huhtikuuta (6)
- maaliskuuta (4)
- helmikuuta (4)
- tammikuuta (7)
-
►
2014
(25)
- joulukuuta (7)
- marraskuuta (5)
- lokakuuta (13)
Suositut tekstit
-
*Kirja saatu kustantajalta Gummerus Minäkin olen kasannut vuosien aikana monta listausta isoja ja pieniä toiveita ja unelmia. Listaukset ole...
-
Talossamme on ehditty viettää jo monet lasten syntymäpäivät, mutta sunnuntaina meillä oli ensimmäistä kertaa teema. Oli todella helppoa p...
-
Minä rakastan kirjoja. Vanhoissa kirjoissa on usein kauniita kansia. Hylättyjä kirjoja löytyy kierrätyskeskusten ilmaispuolelta, lehtiroskik...
-
Eilen laitoin paketin postiin yhdelle ihanalle odottavalle äidille. Jotakin pientä ja hyödyllistä. Eilen pakkasin myös toiselle odottaval...
-
*Kirja saatu kustantajalta WSOY Erikoisina ja haastavina aikona haluaa usein palata tuttujen ja lohtua tuovien asioiden äärelle. Min...
-
*Kaupallinen yhteistyö Anttiina Kotimme ehdoton sydän löytyy keittiöstä. Ruokapöydän ääreen perheemme kokoontuu yhteisille aterioille. Ru...
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.