sunnuntai 16. helmikuuta 2020

#slowmorning - Sunnuntai


Ulkona on harmaata ja tuulista. Pienet hiutaleet lentelevät holtittomasti tuulen mukana. Naapuritalon piipusta tupruttaa savua. Pitkän aamiaisen jälkeen on hetki aikaa vain olla ja lapset ovatkin etsiytyneet omien leikkiensä pariin. Välillä lastenäänet kantautuvat keittiöön, jossa istun keittiönpöydän ääressä kirjoittelemassa teille sunnuntain kuulumisia. Kahvi lempimukissani alkaa olla jo kylmää. Kirjoitan aina yleensä talon vintissä, sillä minun on vaikea keskittyä hälinän keskellä. Tänä aamuna haluan kuitenkin olla lasten saatavilla ja kaiken keskellä. Isommat lapset viettivät viikonloppuna aikaa isovanhemmillaan ja välissä oli vielä kaverisynttärit, joten tuntuu siltä, että yhteistä aikaa on ollut tällä viikolla vähemmän. 

Vieressäni pöydällä on iso kasa playmobile leikkejä. Minä tykkään leikkiä lasten kanssa. Saatan välillä unohtaa, kuinka paljon olen arjessa läsnä ja mukana kaikessa, mitä lapset tekevät. Miksi sitä aina näkee herkemmin omat puutteensa? Keittiö on talomme suosituin huone ja täällä tehdään yhdessä läksyjä, kootaan rakennussarjoja ja piirrellään. Toivon, että meillä olisi joskus sellainen koti, jonka keittiössä olisi todella iso pöytä. Olisi kiva jättää välillä leikit ja palapelit korjaamatta, jotta niiden äärelle voisi palata ilman, että pitää aloittaa kaikki alusta.

Olen iloinen siitä, että minulla on pieniä haaveita. Muistan vielä ajan, jolloin en oikein osannut haaveilla mistään. En hamua tähtiin vieläkään, vaan asetan maltillisia tavoitteita ja toiveita tulevalle. Olen kiitollinen taipumukselleni nähdä kaikki pienikin hyvä ympärilläni. Luojalle kiitos siitä, että näen usein monta mahdollisuutta päästä perille. Elämän suurien kysymysten kohdalla olen huono luovuttamaan.

Kikatusta. Leikkihuoneessa on menossa Putous hahmojen kilpailu. Koko perheen suosikki on Salon Seija. Monella tapaa kaikki on hyvin, vaikka osa palasista vielä etsiikin paikkaansa. Luotan itseeni ja perheeseeni, että saamme kyllä kaiken toimimaan, vaikka elämä toisikin suuria muutoksia tullessaan. Välillä täytyy vain uskaltaa hypätä, vaikka kaikki ei olisi niin selkeää. Me pidämme kuitenkin toisistamme huolta. Vielä pieni hetki rauhaa ennen kuin aalto lyö rantaan. Pidetään toisistamme tiukkaan kiinni. Elämää keltaisessa rintamamiestalossa.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti