*Kirja saatu kustantajalta
WSOY
Tove Jansson alkoi ideoida kirjaa Muumit ja suuri tuhotulva sotatalvena 1939. Puolivalmis satu sai lopullisen muotonsa vasta vuonna 1945. Kirjan kannen mukaisesti satu alkaa kahden hahmon taivaltaessa läpi synkän metsän. Tummasävyinen metsä äänineen pienoisesti hirvittää kulkijoita. Muumimamma pitää kädestä pientä Muumipeikkoa ja yhdessä nämä kaksi hahmoa taivaltavat eteenpäin. Muumimamman laukusta löytyy kaikki tarpeellinen. Pari kuivia sukkia saa Muumipeikon mielen paremmaksi.
Matkan edetessä Muumimamman ja Muumipeikon seuraan liittyy uusia tuttavuuksia. Arka Nipsu pääsee taittamaan jännittävää matkaa yhdessä lempeän parivaljakon kanssa. Yhteinen seikkailu on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin kyhjöttää yksin metsässä. Mitä kaikki oikein etsivät? Muumipappa on kadonnut ja vaarallisen matkan päässä odottaa Muumilaakso. Pimeyden keskellä valoa hohtaa kaunis Tulppaana. Tulppaanan loiste saa suuren käärmeenkin väistymään. Seurue pääsee hetkeksi levähtämään täydellisen oloiseen maailmaan, jossa aurinko loistaa lämpöisenä ja kaikki ympärillä on rakennettu makeista herkuista. Levähdys on tervetullut, mutta lopulta tarvitaan Muumimamman mahapulveria.
Suuren meriseikkailun roiskeet kastelevat matkalaiset. Tulppaana löytää oman prinssinsä lasitornista. Pian alkaa sataa. Sade jatkuu ja jatkuu. Pian ympärillä on vain kelluvia huonekaluja. Ilman vanhan marabu herran tarjoamaa apua Muumipapan löytäminen tulvan keskeltä olisi ollut mahdotonta. Tarina saa lopulta onnellisen päätöksen. Tulvan jäljiltä löytyy Muumilaakso ja Muumitalo. Seurue on saapunut uuvuttavan matkan jälkeen kotiin.
Lopulta kaikki on, kuten olla pitää. Perhe yhdistyy ja elämä alkaa. Onnellinen loppu. Kuinka sitä toivoisikaan, että meidän jokaisen tarinaan olisi kirjoitettu onnellinen loppu. Meitäkin pelottaa kulkea pimeässä. Pimeä saa pelot valloilleen. Aamunkajossa kaikki näyttää erilaiselle. Aikuistakin voi pelottaa, huolettaa ja surettaa. Me tämän elämän Muumimammat olemme kuitenkin vahvoja lapsiamme varten. Suojelemme ja luomme turvaa omille Muumipeikoillemme. Käsi pienessä kädessä on vakaa. Kirjan kaunis kuvitus ja lempeän jännittävä tarina tempaavat mukaansa lukijan ja pienen kuulijan
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.