keskiviikko 9. syyskuuta 2020

Klaus Haapaniemi Giants - Satumaisia kuoseja

*Kaupallinen yhteistyö

Klaus Haapaniemi Giants 

Weecos 

Ihanat ja rikkaat kuosit suoraan satukirjojen sivuilta. Siinä on mielikuva, joka nousee ensimmäisenä mieleeni ajatellessani Klaus Haapaniemi Giants malliston luomuksia. Lastenvaatemallisto on syntynyt yhteistyössä vaatesuunnittelija Tiina Salmelan kanssa. Luonnonmukaisista materiaaleista valmistetut vaatteet ovat mukavia päällä ja kestävät pesua ja käyttöä. Vaatteiden tyyli kestää vertailua vuodesta toiseen. Luonto on vahvasti läsnä lastenvaatemalliston vaatteissa. Äitinä ilahdun aivan erityisesti siitä, että voin pukea lapseni vaatteisiin, jotka antavat lasten olla lapsia. Kuka meistä ei haluaisi viipyillä satujen maailmassa mahdollisimman pitkään. Viipyillä lähimetsän seikkailuissa ja nähdä pintaa syvemmälle.

Aili Owls mekko  mystisine pöllöineen ilmentää lastenvaatemalliston tunnelmaa täydellisesti. Aivan kuin sadussakin tummat ja vaaleat sävyt sekoittuvat keskenään kauniiksi kokonaisuudeksi. Kuosin keskiössä on upea pöllö, joka on varsin mielenkiintoinen eläin. Saduissa neuvoa mennään kysymään usein, juuri viisaan pöllön luota. Pöllö onkin tunnettu viisauden, filosofian ja intuition symboli. Pohjoismaissa se on myös ukkosen jumalan Ukon lintu. Vallattoman mystinen otus.

Me poimimme kuopuksen kanssa yhdessä omenoita koriin ja teimme myöhemmin omena-kaurapaistosta. Meidän pihapiiri on mukavan iso. Mielestäni se on parhaimmillaan juuri syksyisin. Pihamme vanhat omenapuut levittävät oksansa melkein maahan asti ja niiden alla on ihanaa seisoskella. Ilmassa on hieman sellaista salaisen puutarhan tunnelmaa. Pihapiirissä käy myös aikamoinen tohina, kun vain malttaa itse olla paikoillaan ja tarkastella ympäristöä. Puissa laulelevat linnut, orava loikkii aidan päällä ja naapureiden kissat vaeltavat pihan poikki. Toisinaan pihaan eksyy myös siilejä. Meidän pihalla kaikki saavat olla rauhassa ja temmeltää. 

Perheen kuopus on varsinainen kukkakeiju ja pienten ötököiden ystävä. Menneenä kesänä pelastimme monta leppäkerttua ja tuupertunutta kimalaista kukkapenkkiin turvaan. Hän huomaa kaiken tielleen osuvan. Välillä tuntuu, että linnut ja oravat seuraavat häntä, kuten Lumikkia konsanaan. Nyt hän huiskii pitkin pihamaata mekossa, joka on täynnä pöllöjä. Ilmassa tuoksuu omenat ja märkä nurmi.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti