Työpisteen uudet tuulet + IHANA ARVONTA!

Muumeja onkin vilahdellut blogissa aina silloin ja tällöin. Tällä kertaa Muumit hullaantuivat työpisteellä. Suupielet kyllä nousevat heti ylöspäin, kun mietinkin vintin uutta työpistettä. Nyt tästä talosta löytyy pieni paikka minullekin. Muumitalo koriste hurmasi minut täysin. Se on varmasti tarkoitettu joulukuuseen, mutta nähtyäni sen ajattelin heti kuinka hauska se olisi työpistettä sulostuttamassa. Ja saatanhan minä kerätä työpöydälle maljakkoon, vaikka varpuja tai oksia ja laittaa koristeen oksalle roikkumaan.

Muumimagneetti Primadonna  saa koristaa kynäpurkiksi muuntautunutta kukkaruukkua. Tavallinen säilyketölkki kävisi myös varsin hyvin.

Metallinen Muumit Rivieralla postikortti on kyllä ihastuttava väripilkku. Pienikin juttu voi tuoda suuren ilon.

 

Muumipeikko unelmoi pöytätabletti suojaa uutta työpöytää, että en heti sotke siihen jotakin.

 Muumi puutarhapurkki kätkee sisäänsä muistitikut ja kameran piuhat.

Ja tässä teille lupaamani IHANA YLLÄTYSARVONTA.

Palkinto sisältää: 

Ihanaa makeaa 

Jotakin omin käsin tekemääni 

Kaunista kattaukseen 

Jotakin Muumimaista! 

Kerro kommenteissa toimiva sähköpostiosoitteesi ja oma suosikkisi Ihanaiset nettikaupan valikoimasta! Lisäarpoja voit lunastaa olemalla blogini lukija tai liittymällä sellaiseksi tai seuraamalla MiruMarua Instagramissa. Arpoja jaossa siis max 3 kpl per osallistuja. Kerrothan monella arvalla osallistut! Onnea matkaan kaikille! Arvonta starttaa NYT ja päättyy 24.7.2016 kello 24.00

Yhteistyössä Always somewhere else ja Ihanaiset

Hei hei mitä kuuluu?

Sää on ollut melkoisen epävakainen. Painostavat kelit enteilevät yleensä päänsärkyä ja tässä olenkin pari päivää potenut päätäni. Talossa on riittänyt vilskettä ja leikkikavereita. On metsästetty leppäkerttuja ja juostu pitkin taloa ihan vain siksi, että se tuntuu olevan hauskaa puuhaa. Kuopus on yrittänyt pysyä isompien vauhdissa mukana. Vilkkaiden päivien päätteeksi on saanut laskea vannoihin kylpyvedet. Jotenkin sitä ihailee noita lapsia. Ovat päivän päätteeksi melkoisen ryvettyneen näköisiä. Varpaiden välissä hiekkaa, naamassa marjaa, pienet kädet tahmassa mehujäästä ja ties mistä. Ihmetellään jokainen vastaantuleva ötökkä, kivi tai kukka. Syödään pihamaalla vadelmia ja kirsikoita sekä keinutaan sydämen kyllyydestä. Kesä on varsin erilainen lapsen ja aikuisen näkökulmasta.

Eilisen ehdottomasti yksi isommista jutuista oli lapsista muikkujen paistaminen. On se hienoa, että kala maistuu perheen pienimmille. Ja muutenkin meillä syödään todella reippaasti. Varsinkin kuopus on kova kauhomaan ruokaa suuhunsa. Oikein hienosti syö lusikalla. Oma pieni mies! Paljon menee myös hedelmiä ja kasviksia. Välillä on esikoisen hivenen vaikea keskittyä aamupalaan, mutta toisaalta meillä ei ole mihinkään aamuisin kiire. Tästä olen todella kiitollinen.

Sunnuntaina olimme metsäretkellä perheen kanssa. Olemme nyt sopineet, että aina sunnuntaisin  meillä on virallinen perhepäivä. Sunnuntaisin ollaan yhdessä ja tehdään aina jotakin kivaa! Viikolla voidaan yhdessä suunnitella tulevan sunnuntain ohjelmaa. Mikäli kaikilla muilla lyö ns. tyhjää on minulla aina takataskussa ideoita. Tämä on meiltä kaikilta aika iso päätös, vaikka se vaikuttaakin aika pienelle jutulle. Sunnuntain pyhittäminen perheelle tarkoittaa sitä, että silloin ei remontoida, leikata nurmikkoa, oteta vastaan vieraita tai anneta minkään asian rikkoa sitä, että me olemme yhdessä. Tämä voi osoittautua haasteelliseksi. Katsotaan miten me onnistutaan.

Tänään vinttiin on asennettu ilmanlämpöpumppu. Olemme taas askeleen lähempänä sitä, että vintti tulee meillä todellakin täysipainoiseen asuinkäyttöön. Edessä on vielä hitusen siivousta ja päätöksen tekeminen siitä, mitä uudelle tilalle tehdään. Kuinka se hyödynnetään parhaiten. Kuka meistä siis muuttaa vinttiin asumaan. Edessä on myös kivaa sisustelua! Jee. Pitkästä aikaa tuli kirjoitettua postauksen verran meidän kuulumisia. Oletteko te muuten olleet jo mustikassa? Metsät notkuvat nyt marjoja!

Tässä kuussa suunnitellaan vielä esikoisen synttäreitä ja edessä on kiva reissu Helsinkiin tapaamaan blogikavereita. Viikonloppuna laitan teille arvonnan pystyyn. Laitetaan vähän kesäiloa liikenteeseen eikös juu? Blogissa on ollut melkoista vilskettä näin kesälläkin. Paljon on tullut uusia seuraajia matkaan mukaan. Olen todella ilahtunut, että olen osannut kirjoittaa teille postauksia, jotka ovat saaneet teidät kommentoimaan.

“All children, except one, grow up.”

Voisiko 50m päästä omalta kotiovelta löytyä seikkailu?

Kyllä, jos asenne on kohdillaan!

Kuinka helposti me ryhdymme noudattamaan tiettyä kaavaa? Seikkailu häviää arjesta helposti, jos asiaan ei kiinnitä huomiota. Tuttu kaava tuo mukanaan turvallisuutta. Ruuhkavuosissa rämpivänä äitinä ja vaimona tiedän, että myös väsymys saa meidät usein uriutumaan. Aivot voivat olla ns. virransäästötilassa. Arjen rutiinien ja palikoiden siirtelyssä ei tarvitse käyttää niin paljon energiaa, kun elää jatkuvan toiston maailmassa. Toki arjessa täytyykin olla omat toimivat kuviot. Arjen ulkopuolelle jää kuitenkin myös runsaasti aikaa. Usein noudatamme kaavaa myös vapaalla. Tähän aikaan minä haluaisin tarttua ahnaammin. Tuntuu, että vasta viimeisen vuoden aikana olen todella ymmärtänyt mistä tässä kaikessa on oikein kyse.

Mitä aikuisuuteen kuuluu? Paljon hyviä asioita kuten perheen perustaminen ja vastuun ottaminen perheen hyvinvoinnista. Usein luulemme, että tähän pakettiin kuuluu tietty vakavamielisyys. Aikuisena ollaan tylsiä. Minä haluan olla aikuinen, mutta mausteilla. Haluan säilyttää itsessäni iloisen ja kujeilevan puoleni. Haluan vaalia sisälläni kikattavaa lasta. Tämä ei tarkoita sitä, että laittaisin arkeni lasten kanssa jatkuvasti ranttaliksi. Toki talossamme säilyy päivärytmi ja tietyt säännöt. Ja olen yhä kehno leikkimään lasteni kanssa (tätä näkymätöntä lihasta tulisi todellakin jumpata). Otan nyt kuitenkin asiakseni aina viikonloppuisin mahdollisuuksien mukaan tuoda koko perheemme elämään hitusen seikkailua. Lupaan, että teemme aina kerran viikossa jotakin meille kaikille uutta. Pienen mietinnän jälkeen tajusin, että ilman toteutusta olevia suunnitelmia ja ajatuksia on elämässämme häkellyttävän paljon. Huolestuttavaa ja hälyyttävää. Minä haluan tähän taloon lisää riemunkiljahduksia. Haluan ottaa kaiken irti tästä esikoisen viimeisestä vapaasta vuodesta. Luulen, että tällä reseptillä vuodesta tulee paras tähän mennessä. Ja kenties tämä into tarttuu myös muihin lähelläni eläviin ihmisiin.

Elämä ei muutu hauskemmaksi tai kevyemmäksi itsestään. Kaikki kysyy oikeinlaisen asenteen kaivamista itsestään. Ole sinä se pieni kipinä ja valo. Päätä, että seuraava 12 kk on omistettu todelliselle elämiselle. Hoida lapset ja työ. Pese pyykit ja lämmitä maksalaatikkoa. Maksa laskut ja tarkista, että vakuutukset ovat kunnossa. Ja ELÄ. Miltä sinun elämäsi näyttää juuri nyt? Minä astun ulos omasta laatikostani ja lähden perheeni kanssa seikkailuun. Haastan sinut mukaan? Näe ja koe elämä. Laadi oma Bucket List. Nyt tai ei koskaan.

“All the world is made of faith, and trust, and pixie dust.”
― J.M. Barrie, Peter Pan

Pieni varastettu hetki

Sunnuntaina lapset lähtivät isänsä kanssa vaunulenkille ja minä jäin suorittamaan vinttiin remontin jälkisiivousta. Olin sen verran nopea toimissani, että päätin keittää itselleni kahvit ja suunnata hetkeksi pihalle auringonvarjon alle istumaan. Kävin poimimassa pihan viimeisen kauniin ruusun puskasta ja laitoin sen isoon lasilyhtyyn kellumaan.

Toin ulos myös purkillisen värikyniä ja Muumi aikuisten värityskirjan. Meillä kynäpurkin virkaa toimittaa Riihimäen lasipurkki. Kyseessä on vanha kirpputorilöytö. Selasin värityskirjan sivuja ja valitsin itselleni mieleistä värityskuvaa. Etsin kuvista omaa lempihahmoani Tuutikkia. Kuinka moni teistä pitää Tuutikista? Minä olen aina rakastanut Muumeja. Satujen lukeminen on minusta ihanaa. Muumisadut ovat erityisen lumoavia. Saduissa on niin monta eri kerrosta. Jotakin lapselle ja jotakin myös satua lukevalle aikuiselle. Suosittelen lukemaan Toven elämänkerran. Sadut avautuvat sen jälkeen ihan eri tavalla.

Kodissamme Muumit seikkailevat liinavaatteissa, pyyhkeissä ja astioissa. Lastenhuoneesta löytyy kehystettyjä kortteja, kirjoja ja pehmoleluja. Pienet figuurit ovat lasten leikeissä mukana päivittäin. DVD:t on katsottu aivan puhki. Talomme on Muumitettu lasten ja aikuisten iloksi. Kahvi maistuu todellakin paremmalle, kun sen nauttii oikeasta mukista! Puutarha emalimuki on juuri sopiva kahvin nauttimiseen ulkosalla.

En pääse usein värittelemään ja keskittymään vain yhteen asiaan kerrallaan. Melkoisen harvinaista herkkua siis. Ja mies ja lapset olivat poissa vajaan tunnin, mutta ehdinpäs tehdä jotakin itselleni mieleistä. Juoda rauhassa kupin kahvia, napostella suklaisia kurpitsansiemeniä (ei tarvinnut laittaa pussia jakoon), väritellä ja ihan vain olla hetken aloillani. Istuin suojassa aurongolta ja katselin kuinka pihan samettiruusut ja pelargoniat rehottivat auringossa. Sitruunaperhonen lenteli pihan poikki. Kerrankin kahvi oli juodessa kuumaa. Aurinko pastoi sadekuurojen välissä oikein kesäisen lämmittävästi. Meidän kesäpiha on oikein mukava paikka oleskella.

Onneksi tykkään pienistä jutuista. En tarvitse paljoa. Löydän onnen ja tyytyväisyyden läheltä. Välillä on kiva poiketa maailmalla, mutta koti on minulle se kaikista rakkain paikka. Valokuvaus ja blogi kyllä auttavat hahmottamaan sitä miten pieniin osiin minä maailman välillä pilkon. Harva asia jää minulta huomaamatta. Saatan välillä laskea, jopa pihamaan apiloissa surraavat mehiläiset. Jokaisessa päivässä riittää tarkasteltavaa ja huomioitavaa. Arjessa tapahtuu mieletön määrä erilaisia asioita. Kyllä tämä on rikasta elämää. Tähänkin tapaan ajatella piti opetella.

Tuutikki

Asuu Muumilaaksossa ja viettää talvet Muumipapan rakentamassa uimahuoneessa. 

Tuutikki rakastaa talvea. Hän rakentaa lumihevosen Jäärouvaa varten kirjassa Taikatalvi. 

Tuutikki saattaa Muumitaloon myös Näkymättömän Ninnin. 

Tuutikkia kuvataan usein rauhalliseksi, järkeväksi ja käytännölliseksi. 

Tuutikki pukeutuu raidalliseen paitaan, tummiin housuihin ja tupsulakkiin. 

Tuutikin esikuvana pidetään Tuulikki Pietilää.

"Ajattelen juuri parhaillaan revontulia. 

Ei voi tietää ovatko ne olemassa vai näkyvätkö ne vain. 

Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi."

- Taikatalvi (1957)

Yhteistyössä MiruMaru ja Ihanaiset

PS: Olisiko Muumimaisen arvonnan aika? Kannattaa pysyä matkassa mukana. Tällä viikolla vielä lisää Muumeja!

Isin loma loppui

Tällä viikolla olo oli apea jo maanantaina. Sanoin itselleni, että yritä nauttia näistä viimeisistä päivistä. Olemme tässä vielä kaikki yhdessä. Tiistaina laitoin pesukoneeseen työpaitasi. Katsoin kuinka ajoit pois ihanan lomapartasi. Niin se kului loppuun. Meidän yhteinen aika perheenä. Keskiviikkona keitin aamukahvit vain itselleni. Olin palannut kesälomasi jälkeen takaisin omaan arkeeni. Yksin lasten kanssa. 

Tiedän, että arki vie minut kohta armollisesti mennessään. Minut valtaa tietynlainen turtumus. Herään aamulla lasten kanssa ja suoriudun päivästä ilman sinua. Herään eloon, kun ajat illalla auton pihaan. Syömme illallisen saman pöydän ääressä ja kerromme kuulumiset. Laitamme yhdessä lapset nukkumaan. Nukahdamme eri sänkyihin päivästä uupuneina. Lasken taas päiviä viikonloppuun.

Tiedän, että moni ei ehkä nää tässä mitään erikoista tai surkuteltavaa. Ikävän määrää on vaikea kuvata. Se asuu meissä kaikissa. Esikoinen kysyy usein illalla onko isi huomenna kotona. Kuopus kulkee päivisin ympäri taloa kysellen isiä. Jatkuva ikävä tekee arjesta raskasta. Rimpuilen irti tunteesta, jotta jaksaisin paremmin. Minä hoidan lapsiani kotona mielelläni. Tämä on sitä mitä minä juuri nyt haluan elämältäni. Ja toki talletan sydämeeni jokaisen lasten hassuttelun ja kujeilevan naurun. Haluaisin vain, että päivää olisi vielä aavistus jäljellä miehen työpäivän jälkeen. Voisimme mennä yhdessä kauppaan, vaunulenkille tai leikkiä yhdessä lasten kanssa. Paistaa jälkiruoaksi räiskäleitä tai kaivaa vintiltä hattarakoneen. Liian paljon on poissa. Minä tiedän sen.

Lohdutan itseäni sillä, että huonomminkin voisi olla. Mieleeni tulee öljynporauslautat, armeija ja kaikki mahdolliset vuorotyö ammatit. Meillä on vain pitkä työmatka. En tiedä mistä johtuu, että minusta tuntuu siltä, että odotan elämän alkavan. Tämähän on tässä ja nyt. Toivoisin, että osaisin ottaa tästä kaiken irti. Toivoisin, että se ei vain lipuisi pois. Haluan meille kaikille vain niin paljon enemmän. Tai oikeastaan haluan niitä ihan tavallisia asiota. Ja juuri nyt moni juttu arkena on täysi mahdottomuus. Tunteja ei saa lisää edes ostamalla.

Fiilikset kulminoituvat tähän taloon. En halua asua täällä. Talossa on jotakin konkreettista mille voi olla vihainen. Kuinka tämä talo taas söi ison osan lomastasi remontin muodossa. Kuinka tämä talo tuntuu pallolta jalassani. Kuinka haluaisin vain pakata kaiken laatikoihin ja muuttaa asumaan työpaikkasi naapuriin. Silloin me olisimme lähempänä sinua. Sinun elämäsi ei olisi jakautunut kahteen eri paikkaan. Meillä olisi yhteinen elämä. Ja entisessä kotikaupungissani minua odottaisi ystävät, puistot, museot, työpaikka...ELÄMÄ. Kuinka paljon parempi äiti ja vaimo minä olisinkaan, jos vain pääsisin pois täältä missä me nyt olemme. Meidän talon ympärille voisi rakentaa muurin. Minun silmin katsottuna, se ympäröi meidät jo nyt.

Kiven sisällä - Hotel Katajanokka

Skatta. Nokka. Silmänkantamattomiin punaista tiiltä. Me olemme nyt kiven sisällä. Onhan avioliitto yhteinen tuomio. Tänne on hyvä tulla istumaan yhteistä parisuhdeaikaa. Osasin odottaa kokemusta, mutta yllätyin silti kuinka suuren vaikutuksen Hotel Katajanokka minuun teki. Se pääsi jotenkin ihon alle. Kuinka monenlaisia tarinoita muurit ovatkaan todistaneet. Sellien ikkunoista asukkaat ovat katsoneet yötaivaalle. Miettineet elämäänsä. Odottaneet tuomion päättymistä ja ehkä samalla pelänneet sitä. Toisille on kerta riittänyt ja toiset taas ovat eläneet lähes koko elämänsä näiden muurien sisäpuolella. Ja muurien ulkopuolella ovat muut Katajanokkalaiset eläneet tavallista elämäänsä. Toimittaneet arkipäiväisiä asioitaan ja juhlineet pyhiä. Helsingin lääninvankila Katajanokalla suljettiin vuonna 2002.

Kauneus piilee yksityiskohdissa. Kaikki hotellissa tuntuu tarkasti mietitylle. Museoviraston suojelema rakennus muuntui hotelliksi vuonna 2007. Harvoin hotellin käytävät, huoneet ja pihamaa tuntuvat kutsuvan seikkailuun. Hotel Katajanokka on todellinen helmi. Ihana rosoisuus ja skandinaavinen selkeä sisustustyyli yhdistyvät onnistuneeksi kokonaisuudeksi. Myös hotellin piha-alue on erityisen viehättävä ja tarjoaa monenlaisia oleskelupaikkoja.

Hotelli sijaitsee vain pienen kävelymatkan päässä Kauppatorilta. Hotellista saa kätevästi vuokrattua pientä korvausta vastaan myös polkupyöriä! Henkilökunta on erittäin ystävällistä ja saa vieraan tuntemaan itsensä tervetulleeksi. Itselleni jäi erityisesti mieleen hiljaisuus ja rauhallisuus. Hotelli oli aivan täyteen varattuna, mutta silti saimme nukkua koko yön aivan rauhassa. Aamiainen oli runsas ja ehdoton ykkösjuttu oli pannukakut kermavaahdolla ja vaahterasiirapilla.

Täydellinen pako arjesta. Tänne on päästävä vielä uudestaan. Onneksi hääpäivä lähestyy.

Linnankellari on tunnelmallinen ja tilava. Hiiligrillissä syntyvät maistuvat herkut. Käytössä on tietysti lähi- ja luomuraaka-aineet. Kauniilla säällä on kiva istua myös terassilla suurten vaahteroiden katveessa.

Linnankellarin

Kesämenu

Linnankellarin Kalalautanen

Mustaherukkasilliä, Savumuikkuja, Kylmäsavulohta & Kokonaisia katkarapuja

Luomukananmunaa, Kauden Pikkeleitä, Tilbehöörejä & Åby Näkkileipää Sekä Varhaisperunaa

Asia on Pihvi

200g Ensiluokkaista Hiiligrillattua Lihaa

Savuchilivoita, Kellarin Perunoita & Caesarsalaattia

Manteli & Mustikka

Lämmintä Mantelikakkua

Mustikkaa, Sitruunaa & Valkosuklaata

Kuuluisia vankeja:

Risto Ryti

Väinö Tanner

Hella Wuolijoki

Hertta Kuusinen

Volvo-Markkanen

Vankila-aiheisia elokuvia:

Papillon (1973) 

Keskiyön Pikajuna (1978)

Pako Alcatrazista (1979) 

Bangkok Hilton (1989)

Rita Hayworth - Avain Pakoon (1994)

Vihreä Maili (1999)

 I Love You Phillips Morris (2009)

  

Yhteistyössä MiruMaru ja Hotel Katajanokka

Pikku Herran huone - Homma etenee

Tervetuloa Pikku Herran valtakuntaan. Tämä huone on ollut minulle hieman haasteellinen sisustaa. Osaksi varmasti siksi, että kyseessä on pojan huone. Yritän kovasti miettiä mistä pienet pojat tykkäävät. Huone on myös hieman ahdas, joten se luo omat haasteensa sisustuksen suhteen. Homma on vielä pienoisesti vaiheessa. Tämäkin huone tulee teille jatkossa tutuksi, kun saan huonetta kuntoon vaihe vaiheelta.

Huoneesta löytyvät iloiset Marimekon Lokki-verhot. Verhot ovat lainassa anopiltani ja ovat peräisin 70-luvulta. Kangas on vielä paksua puuvillaa ja värit hehkuvat yhä kuin uusissa verhoissa. Verhot toimivat huoneen ehdottomana piristysruiskeena. Olen kyllä todella ihastunut Pikku Herran huoneen uuteen Adventure-automattoon. Matto sopii huoneeseen täydellisesti. Raikas, selkeä ja moderni. Tykkään. Eräässä blogissa mattoa oli käytetty sängyn päällä päiväpeiton asemasta. Ehdottomasti hauska keksintö. YOYO:n matto on 100% puuvillaa, joten se on taipuisa ja miellyttävän tuntuinen. Luonnonvalkoisessa matossa on musta käsinpainettu kuvio.

Automaton kaveriksi valitsin veikeän Alligator-julisteen. Todella Subercooli! Julisteen koko on 50x70cm. Minä päädyin ostamaan julisteelle kehyksen, mutta yhtä hyvin julisteen voisi kiinnittää seinään, vaikka värikkäillä teipeillä. Teippi valikoima kaupoissa on nykyisin melkoisen kattava.

Huoneen vanha matto ja sienijakkara sopivat mukavasti yhteen uusien juttujen kanssa. Itsellä oli pienenä haaveissa saada automatto. Serkkulassa kävin useasti sellaisella leikkimässä. Nyt on kiva istua Pikku Herran huoneen lattialla päristelemässä.

Yhteistyössä Always somewhere else ja Tuutilulla