Paska mutsi

Koska se tarkkaan ottaen alkoi? Oliko se raskauden edettyä yli puolivälin vai alkoiko se jo sitä ennen. Keveys ja ilo tuntui vaihtuneen kireyteen ja eripuraan. Väsymys painoi päälle ja tunsin oloni hetkittäin avuttomaksi esikoisen uhmaillessa. Tämä on vain vaihe. Ajatukseen takertuu kuin pelastusrenkaaseen. Tämä menee ohi. Kestä vielä hetki. Ja kuinka omaatuntoani on kolkuttanut lakkaamatta. Olenko runnellut välini esikois tyttäreeni pysyvästi vai onko asia todellakin niin, että ensimmäiset yhteiset kolme vuotta kantavat läpi tämän ajan. Miksi kukaan ei puhu siitä miten kamalaa uhmaa on ottaa vastaan? Miksi kukaan ei sano, että aikuiseenkin voi sattua sydämeen, kun oma lapsi sanoo, että vihaa äitiään. Uhmakas tytär ei halua tulla äidin syliin.

Kuinka sitä voisi kertoa tuolle omalle rakkaalle pippurille, että äiti on toisinaan hieman väsynyt. Valvon öitä vauvan kanssa ja nukun huonosti. Päivisin olemme pitkälle iltaan kolmistaan. Onneksi mummo auttaa. Kyllä minä ymmärrän, että äidin jakaminen ei tunnut kivalle. Kuinka me ennen ehdimme tehdä yhdessä kaikkea kivaa. Tiedän, että en pysty nyt samaan. Sinulta ei kukaan kysynyt haluatko pikkuveljen. Olemme juuri nyt se huonoin yhdistelmä: väsynyt äiti ja uhmaikäinen tytär. Anna anteeksi, että meillä välillä huudetaan, että äidin kärsivällisyys ei aina riitä pitkälle. Anteeksi, jos en muista kehua sinua tarpeeksi, kun suoriudut jostakin hienosti ihan itse. Anteeksi, jos sylini on usein varattu vauvalle. Minä rakastan sinua silti.

Minä lupaan järjestää sinulle enemmän aikaa. Yritetään tehdä yhdessä kaikkea kivaa kuten ennenkin. Ja äidin vointi kohenee kyllä. Älä ole huolissasi. Minä olen yhä sinua varten ja sinun vierelläsi. Nyt ja aina. Voit luottaa minuun. Olen muistellut paljon sitä, kun sinä olit vauva kuten pikkuveljesi nyt. Oli helppoa keskittyä vain yhteen lapseen. Ja kuinka minä syötin sinua öisin ja keinutin sylissäni. Oma pieni paaperoni. Meidän kahden väliin ei mahtunut mitään pitkään aikaan. Perheen kasvaessa tilanteen on ollut pakko muuttua. Ja myös sinä olet kasvanut. Äiti ei enää ole se maailman napa ja upein tyyppi. Minä olen välillä ihan paska mutsi. Yritän kovasti olla kaikille kaikkea ja välillä epäonnistun ja lennän rähmälleni. Sitä tämä elämä on. Onnistumisia ja pettymyksiä, iloa sekä surua kaikkia vuorotellen ja hyvässä suhteessa, jotta me osaisimme arvostaa sitä mikä on kaikkein tärkeintä. PERHE.

Katselen sinua ja silitän hiuksiasi. Sinä nukut ja tuhiset. Uhma on laantunut hetkeksi. On hiljaista. Ei huutoa. Ei kiljuntaa. Ei itkua. Ei tavaroiden paiskomista. Puristat omaa rakasta unileluasi kainalossasi. Minun rakas tyttöni. Me selvitään kyllä yli tämän vaiheen. Sinä ja minä. ME.