Syksyinen piha

Syksyisiä terveisiä meidän pihamaalta. Kesäpiha on saanut uuden ilmeen. Säät ovat viilentyneet, mutta vielä on riittänyt kauniita aurinkoisia päiviä. Kelit ovat kuitenkin olleet myös ihanan kirpsakoita. Jälleen on tullut aika kaivaa esiin tumput ja pipot. Kesän jälkeen tunnen aina oloni helpottuneeksi. En ole kesäihminen. Minä rakastan syksyä ja talvea. Omenapuut ovat tuottaneet runsaasti satoa. Vielä roikkuu oksilla viimeiset omenat. Omenoita onkin tullut jaettua runsaasti ystäville ja sukulaisille. Uuden kauden aloitukseen kuuluu tietysti myös kanervat, callunat ja varvut. Olemme tehneet pieniä metsäretkiä ja etsineet kauniita kärpässieniä. Ihmetelleet kuhinan loppumista muurahaispesissä. Olemme saaneet seurata myös kotipihassamme temmeltävän oravan puuhia. Kokonaisia lintuparvia on laskeutunut välillä ison pihamme nurmikolle. Ihana syksy. Tässä teille tunnelmia meidän pihalta.

Taaperon oma nurkkaus

Apua. Syyskuu on jo ehtinyt lähes puoliväliin. Olen pysytellyt poissa blogin kimpusta ja muutkin some-kanavat ovat huutaneet hiljaisuuttaan. Hiljaisuudelle on olemassa selitys, mutta palaan siihen hieman myöhemmin. Olen luvannut jo tovi sitten teille kuvia meidän vintistä ja nyt vihdoin voin muutamalla kuvalla teitä ilahduttaa. Tässä postauksessa keskityn enemmän taaperon nukkumanurkkaukseen, mutta tulossa on vielä erikseen postausta vintin vanhasta kampauspöydästä ja ihanan punaisesta sohvasta. Sohva on vilahtanut varmasti kerran tai pari vanhan blogin puolella.

Mitat: 350 x 30 x 4 cm

Ulkokangas 100% puuvillaa, täyte 100% polyesteri

Päällinen on irrotettavissa vetoketjulla ja pestävissä 30c, ei rumpukuivausta.

Ikäsuositus: 0kk-6kk

Taaperon sängyssä on ihana mummon virkkaama päiväpeitto. Aikoinaan Pikku Herra sai sen ristiäislahjaksi. Sänky on saanut uuden tukevan reunapehmusteen, joka sointuu kauniisti vintin muuhun väritykseen. Done by Deer, pinnasängyn reunapehmuste on niin tukeva, että se pysyy paikoillaan ihan ilman kiinnitysnaruja. Meillä on lapset nukkuneet melkoisen pitkään pinnasängyn turvassa ja vanhat reunapehmusteet ovat olleet perusmallia. Melkoisia vimpuloita siis. Eivät ole pysyneet kunnolla paikoillaan ja aina pikkuinen jalka tai käsi on etsiytynyt pinnojen väliin. Asentoa vaihtaessa on myös pää saattanut välillä kolista pinnoja vasten. Monta kertaa nukkuva lapsi on siihen säikähtäen herännyt. Nyt tuota vaaraa ei enää ole. Voisi sanoa, että on olemassa reunapehmusteita ja reunapehmusteita. Uusi reunapehmuste on tarpeeksi korkea, paksu ja kestävä. Tietysti on huomioitava, että taapero ei käytä tukevaa reunapehmustetta apunaan kiivetessään pinnasängyn kaiteen ylitse. Meillä ei tähän ole ollut yritystä.

Ja onhan se myönnettävä, että on ihana asia, kun tuote sopii vielä muuhun sisustukseen saumattomasti. Done by Deerin tuotteet ovat kyllä kaikki aivan valloittavia. Oletteko tutustuneet? Vauvapesän valikoimista löytyy ihastuttavia pussilakanoita, reunapehmusteita, peittoja/vilttejä ja tietysti myös vauvapesiä. Kannattaa käydä tutustumaan!

Vielä muutama fiilistelykuva. Ja palataan.

Yhteistyössä Always somewhere else ja Vauvapesä

Mitä kuuluu projektille - Vintin uudet tekstiilit

  

Keltaista, harmaata, mustaa ja valkoista. Siinä on vintin uusi väripaletti. Ikkunoihin on hankittu uudet harmaat laskosverhot. Lattioille iloisen keltaiset matot. Vintin säilytystilat on peitetty mustavalkoisella kankaalla. Toivottavasti tämän viikonlopun aikana kattoon saataisiin kiinnitetyksi uudet pelkistetyt valaisimet. Vielä yritämme karsia tavaraa vähemmäksi. Ajatella miten paljon sitä on jo lentänyt peräkärryyn ja vielä pitäisi vintissä tehdä se viimeinen rykäisy. Vielä tästä kaikesta hyvä tulee. Projektia on tehty pienin askelin. Mielessä on jo pitkään ollut kirkkaana kuva siitä millaiselta kaikki tulee valmiina näyttämään. 

Tavaroiden karsiminen ei ole helppoa hommaa. Matkan varrelle mahtuu monenlaisia tuntoja. Tavaran määrä on tuntunut välillä ylivoimaiselle. Työ etenee kuitenkin yksi laatikko kerrallaan. Omien voimavarojen mukaan. On myös hyväksyttävä ajatus siitä, että välillä projekti seisoo. Ennen lapsia olisin selvinnyt urakasta varmasti alle viikossa. Olin tehokas, järjestelmällinen ja viikonloppuisin olisin tehnyt töitä läpi yön. Nyt olen lasten kanssa kiireinen, hajamielinen ja väsynyt. Joku varmasti ajattelee, että ajankohta tavaroiden läpikäymiselle on nyt aivan väärä. Minä sanon, että nyt tai ei koskaan. Olin kaikesta ylimääräisestä tavarasta ahdistunut. Kasat tuntuivat kaatuvan päälle ja jatkuva järjestäminen vei mielettömästi energiaa. Nyt tiedän, että selvitettyäni vintin projektin loppuun olen onnistunut vähentämään tehokkaasti tavaran määrä talossa. Järjestänyt tärkeät ja rakkaat tavarat omille paikoilleen ja onnistunut luomaan hiukkasen vapaata tilaa ympärillemme. Fiilis on hyvä.

Hienointa koko jutussa on tietenkin se, että vihdoin vintti on meillä käytössä. Se ei ole vain paikka mihin säilömme tavaraa. Kuvia on tulossa lähitulevaisuudessa, kun saan hommat siihen malliin, että kaikki on suunnilleen paikoillaan. Vinttiin johtavat rappuset odottavat uutta lautaverhousta ja pienoisesti toivon, että saisimme raput ennen joulua valmiiksi. Vintin pienempi huone kaipaisi kokonaisen pintaremontin. Sitä odottelessa yritän saada jollakin konstilla huomion toisaalle. Onko teillä menossa mitään projekteja?

Se hieman hauskempi kukkapurkki ja Arvonnan voittaja

Pienen tauon jälkeen on bloggissa taas nähtävillä iloisia diy hömpötyksiä. Itse tykkään kovasti saada lahjaksi ruukkukasveja. Ja usein piristän kukkaruukkuja pienillä jutuilla. Iloinen rusetti, koristekivet, pienet maskotit ja muut söpöläiset tuovat hauskaa ilmettä. Ei siis ihme, että tuunaan kukkaruukkuja myös lahjaksi. Tällä kertaa kiepautin rusetin valotikun ympärille. Pujotin helmiä ja nappeja rautalankaan ja sidoin värikkään koristeen varovasti kukan varteen kiinni. Sujautin kauniita koristekiviä ja hauskan maskotin kukkapurkin juurelle. Maskotin valinnassa kannattaa käyttää ajatusta! Seuraavassa kuvia tuotoksista.

Arvontakone suosi tällä kertaa kahdella arvalla osallistunutta Mallukkaa. Lämpöiset onnittelut. Laitan sinulle tulemään sähköpostia, niin saadaan palkinto matkaan. Kiitos teille kaikille, jotka olitte innolla mukana arvonnassa. Sydäntä lämmittää, että teitä oli niin paljon. Kehittelen teille tässä vielä syksyn aikana jotakin mukavaa. Se on lupaus.

Elefantteja ja lisää kätevää säilytystilaa!

Olen jo pitkään toivonut taloon keltaisia Finlaysonin Elefantti vuodevaatteita. Voitte siis kuvitella miten hihkaisin, kun sellaiset taloon saapuivat. Kyllä oli kiva pedata Neiti Pippurin sänkyyn ihan uudet lakanat. Veikeät elefantit saavat hyvälle tuulelle. Keltainen väri on melkoisen piristävä. Lasten pussilakanalla on kokoa 120 x 160 cm ja tyynyliinalla 40 x 60 cm. Materiaali on 100% puuvillaa. Kuosin on suunnitellut Laina Koskela. Uudet petivaatteet sopivat erityisen kauniisti yhteen vanhan pitsipeiton kanssa. Elefantit ovat kyllä, niin suloisia, että sänky ei välttämättä edes kaipaisi päiväpeittoa. Vuodevaatteet voisi jättää rennosti ja iloisesti näkymään.

Säilytystilaa ei voi koskaan olla liikaa lastenhuoneessa. Neiti Pippurin huoneesta löytyy kaksi kaappia. Toinen on kirjojen säilytykseen ja toinen kaappi taas leluja varten. Huoneesta löytyy lisäksi myös koreja ja vanha matkalaukku. Sekalaiset lelut huoneen lattialla on silti tuttu näky. Nyt huoneessa on ilokseni uutta säilytystilaa. Kätevä Emma sängynaluslaatikko kätkee sisäänsä runsaasti tavaraa. Lelujen siivoaminen sujuu helposti ja kätevästi myös pikkuiselta leikkijältä. Laatikossa on reilun kokoinen kädensija, jonka ansiosta sängynaluslaatikko on helppo vetää esille. Laatikko on erittäin tilava (leveys 87 cm, syvyys 72 cm ja korkeus 23 cm). Pienet pyörät liukuvat kevyesti myös maton reunan ylitse.  Sängynaluslaatikko täydentää kauniisti Emma jatkettavaa lastensänkyä.

Yhteistyössä Always somewhere else ja Veken Kaluste

Syntymäpäivä karkkiväreissä ja suuri unohdus!

Palataan hetkeksi viime sunnuntaihin. Talossa vietettiin silloin melkoisen söpöjä syntymäpäiviä. Perheemme esikoinen sai paistatella huomion keskipisteenä ja tunnelma talossa oli muutenkin kohdallaan. Itselleni sattui pienoinen kömmähdys tarjoilujen kanssa. Olimme hankkineet paljon tarvikkeita (söpöjä prinsessa strösseleitä, karkkeja, keksejä, pähkinöitä ja vohveleita) jäätelöannoksien tekoa varten, mutta unohdin koko homman. Vieraat eivät osanneet jäätelöä kaivata. Pöytä kyllä notkui muutenkin tarjoiluista. Lähinnä tämä kömmähdys naurattaa minua itseäni. Touhotin niin kovasti kuplakoneen, valotikkujen ja paukkuserpentiinin kanssa, että taisin jo olla hieman sekaisin. Kuvien ottamisen kanssakin oli hieman kiirusta. Juhlinta vei mennessään. Toivottavasti pääsette kuitenkin juhlapäivän tunnelmaan käsiksi!

Pikkuisen Neidin paketeista paljastui ihania lahjoja. Kaikkea mitä pieni tyttö vain voi toivoa. Taloomme ilmestyi mm. Disney Frozen valtikka musiikilla. Valtikan päässä on ihastuttava glitterlumipallo. Sää kylmeni meillä tällä viikolla. Olisiko Frozenilla osuutta asiaan? Lahjoista on tulossa vielä erikseen pienoinen postaus.

Hetki sitten kirjoittelin blogiin syntymäpäivän suunnittelusta. Juhlapäivän koristeet ovat kakkukynttilöitä myöten peräisin Decora house:n valikoimista. Kaikki toimi aivan suunnitellusti. Pikku vinkki: tylli pompomit kannattaa aukaista jo päivää ennen juhlia! Hoidin koristelut juhlapäivän aamuna ja minulla oli pienoisia vaikeuksia saada aika riittämään kaikkeen. Tylli pompomit heittäytyivät minulle vähän hankaliksi. Hih. Aivan suloisen somia koristeita silti. Pilttipurkeista askartelin juhlia varten pienet herkkukipot. Lasipurkt saivat pintaansa kauniit ice cream party koristelutarrat ja pöydästä löytyi saman sarjan servettejä. Keittiön seinällä komeili kolme pompomia, sekä todella hauska ice cream party koristenauha. Loppusilaus tehtiin hohtoserpentiinillä. Lapset saivat myös leikkiä pihalla paperihyrrillä. Miltäs meidän juhlat kuulostavat? Seuraavassa kuvia päivästä!

Juhlien tarjoilu:

Perinteinen kermakakku

Vadelma-suklaakakku

Rocky Road

Mokkapalat

Karkkikipot

(Jäätelöä)

Hedelmiä

Pizzaa

Täytettyjä tortilloja

Yhteistyössä Always somewhere else ja Decora House

Se viimeinen vuosi

Nyt se on virallisesti pyörähtänyt käyntiin. Meidän perheen viimeinen vapaa vuosi. Vuoden päästä esikoinen aloittaa esikoulun. Valehtelisin, jos väittäisin, että ajatus ei ole valvottanut minua öisin. Vuoden päästä tähän meidän tiiviiseen kuvioon astuu uusia aikuisia ja kokonainen systeemi. Edessä on iso muutos, joka varmasti tuo mukanaan myös paljon hyvää. Tiedän, että meidän perhe on ollut onnekas. Meillä lapset ovat saaneet olla kotona. Näin jälkikäteen ajateltuna en tekisi mitään toisin. Tämä on ollut ehdottomasti parhain ratkaisuni ikinä. Päätös on myös ollut perheen yhteinen. Olemme tietoisesti halunneet panostaa täysillä näihin nopeasti ohikiitäviin vuosiin. Minulle ei jää mitään jossiteltavaa.

Kupla on ihana asia. Olen halunnut keskittyä ydinperheeseen. Luoda vahvan perustan lapsilleni. Olen halunnut, että meidän perhe säilyy eheänä vaativista pikkulapsivuosista (joita riittää vielä pitkään). Itse eroperheen lapsena en ole koskaan pitänyt eheää perhettä itsestäänselvyytenä. Toivon, että omat lapseni osaisivat aikuisina ja perheellisinä pitää kiinni näistä meidän perheen peruspalikoista. Toivoisin, että pieni siemen jäisi itämään heidän mieliinsä, että perheeseen ja parisuhteeseen kannattaa ja kuuluu satsata.

Äitiys on muuttanut minua peruuttamattomasti. Ensimmäistä kertaa elämässäni en etsi vahvistusta ajatuksilleni itseni ulkopuolelta! Olen monessa asiassa poikennut perinteiseltä tieltä. Joutunut kuuntelemaan sivullisten ihmettelyä ja kummastelua. Olen pyrkinyt turvaamaan lapsilleni rauhallisen lapsuuden. Meillä on ollut vähemmän melskettä ja kiirettä. Elämisen tahti on ollut rauhallinen. En ole tuputtanut lapsilleni ärsyketulvaa. En ole hukuttanut heitä tavaroihin tai raahannut harrastamaan. Me olemme tehneet tavallisia juttuja. Välillä, jopa kestäneet pienoisesti tylsyyttä. Se on kullanarvoinen taito! Ja jokainen tavallaan. Tämä on ollut meidän perheelle se oikea tapa. En puutu siihen millaisia ratkaisuja muissa perheissä tehdään.

Varmasti olisin muuttanut perheeni peltojen keskelle asumaan ja ottanut pihaan kanoja kaakattamaan, jos kaikki olisi vain minusta kiinni. Usein elämässä kuitenkin on tietyt realiteetit ja reunaehdot. Uskon silti, että liihottelemme vielä vuoden vapaina, kuin Ellun kanat. Poimimme onnensiemeniä ruohikosta.