Olen monesti tässä joulun tienoilla miettinyt sitä, että milloin on sopiva aika blogata ja milloin ei. Olen päättänyt, että tämä homma ei saa olla pois perheen yhteisestä ajasta, jota on muutenkin ihan liian vähän. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta en ole missannut perheen yhteisiä menoja jäämällä kotiin kirjoittelemaan postauksia rauhassa. Minä bloggaan silloin, kun tyttö katsoo Pikku Kakkosta. Istun sohvalla vieressä ja näpyttelen konetta ja seuraan aina silloin tällöin Ryhmä Haun puuhia. Tytön ollessa vannassa istun kannellisen ankkapotan päällä läppäri sylissäni ja naputan ja kommentoin aina välillä punaisen muovikalan puuhailuja kylpyammeessa. Yritän olla aina samalla läsnä tytölle. Isän ollessa nukutusvuorossa kirjoittelen iltaisin tai joskus öisin, jos en saa nukutuksi. Mietin tuossa, että aika postailuun on varmasti kohta kortilla, kun perheeseen syntyy uusi vauva.
Joulunajan olen rauhoittanut tältä puuhalta päivisin. Olemme tehneet yhdessä kaikkea sitä mikä on tuntunut kivalle ja minä olen kirjoitellut ja käsitellyt kuvia iltaisella tytön mentyä nukkumaan. Välillä sitä tietysti ajattelee miten paljon parempaa blogia sitä varmasti pystyisi kirjoittelemaan, jos tähän hommaan voisi todella keskittyä täysillä. Banneria voisi tehdä hienommaksi ja sivun asetuksia vääntää ja kääntää, sekä tehdä hienot some nappulat. Koodaamista voisi opetella ja tehostaa jakamista. Suorastaan yrittää maksimoida lukijamäärät huippuunsa kaikella mahdollisella. Tällä erää kuitenkin riittää vain puhdas kirjoittaminen ja teidän lukijoiden kommenttien lukeminen ja niihin vastaaminen.
Luulen, että blogi uupumuksen ehkäisyyn auttaa myös se, että esimerkiksi näin jouluna päätin tietoisesti jättää kuvaamatta joulupöytämme antimet, lasten pakettien aukomiset ja muut perheeni yksityiset hetket. Täytyy jättää myös palanen jotakin omaa vain meille kuuluvaa. Tämä postailu ja lukijoiden kanssa vuorovaikutuksessa oleminen on hienoa hommaa. Täällä omassa blogissani saan omaa tilaa ja rauhaa ajatuksilleni ja toisinaan keskellä kotiäitiyttä tämä tuntuu palalta taivasta.
Vuoden lähestyessä loppuaan voin vain todeta, että tämä on ollut hieno vuosi myös blogin kannalta. Kaksplussan blogiyhteisön myötä olen saanut paljon uusia kavereita ja lukijoita. Omalla blogilla on koti. Blogini on osa jotakin suurempaa kokonaisuutta. Jatkan tätä hommaa suurella innolla. Kiitos, että olet ollut mukana! Saako jouluna blogata? Kyllä saa, mutta on hyvä pitää välillä myös blogihiljaisuutta ja elää sitä elämää ihan oikeasti eikä vain kirjoitella siitä muille.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.