Viikonloppuna tuli vihdoin koottua vintissä pitkään säilössä ollut Cracon koliikkikeinu. Esikoisen syntymän aikoihin ostimme isossa köntässä mieheni työkaverilta kaikkea "tarpeellista" tavaraa vauvalle. Tuli vaunut, vaatteita ja muita härpäkkeitä sekä iso koliikkikeinu. Olimme aluksi mieheni kanssa hieman sillä kannalla, että aikamoinen turhake. Ei ollut meillä siellä hankittavien tavaroiden listalla eli koko keinu tuli meille hieman vahingossa. Kokoamisvaiheessa silmät pyöreinä ihmettelimme, että kylläpäs siinä on vekottimella kokoa. Keinu tosiaan lohkaisee olohuoneesta ihan kivan tilan itselleen.
Meidän vauvoillamme ei ole koliikkia ollut, mutta keinu on toiminut meillä kätevänä nukuttajana esikoisen kohdalla. Kuopuksen voi laittaa siihen toviksi (huom. toviksi) kiikkumaan, kun tarvitsee hetken lepuutella särkyisiä käsiään. Esikoisemme rakasti kiikkua keinussa. Hän ei myöskään ollut mikään sylissä viihtyvä tyttö. Pieni poikamme taas olisi sylissä koko päivän ja heti tulee itku, jos äiti tai isi häviää näköpiiristä. Muutaman kerran on kiikkuun torkahtanut toviksi, mutta ilmoittaa kyllä melkoisen nopeasti milloin haluaa pois. Se onko keinu tarpeellinen vai turhake riippuu siis täysin vauvasta. Monen mielestä koliikkikeinu on silti yhä maailman paras keksintö!
Miehen kanssa puhuimme, että kyllä olisi ihanaa, jos saisi itsekin kiikkua isossa keinussa, pyöriskellä leikkimatolla tai keikkua sitterissä hilavitkuttimien keskellä. Kyllä sitä varmasti kiristäisi vähemmän. Muistaakseni jenkkilässä on tai ainakin oli ennen paikka, johon bisnesmiehet menivät päivähoitoon lievittämään työstressiä. Kyseiseen palveluun tosin taisi kuulua vielä vaipanvaihto, joten ei nyt ihan ole sitä mistä mieheni kanssa puhuttiin. Näin suuressa maailmassa.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.