torstai 1. lokakuuta 2015

Elämän suunta. Visio.


Viikonloppuna ja nyt vielä viikollakin olen kuumeisesti työstänyt erästä projektia loppuun. Tänään aamulla homma oli vihdoin ohi ja valmis. Huokaisu. Tunsin pienoista ylpeyttä itsestäni. Tässä kamalan hässäkän keskellä olin pystynyt keskittymään johonkin asiaan. Yön yksinäisinä tunteina rakentanut jotakin pala palalta. Yhdistelmä suunnitelmallisuutta ja puhdasta intuitiota. Toisinaan sitä hämmästyy mihin kaikkeen sitä pystyy ja venyy. Vintissä omalla työpisteelläni olin kuukausien ajan raapinut päätäni, ratkaissut pulmia, kokeillut ja erehtynyt ja kokeillut taas. Ja lopulta onnistunut. Luonut jotakin tyhjästä. Voin todella sanoa, että kuljettu matka on kaikista tärkein ja arvokkain. Tänään aamulla pakkasin tuotokseni pakettiin ja laitoin sen matkaan. Olin helpottunut. Tunsin pitkästä aikaa tyytyväisyyttä itseeni.

Laitoin projektiin paljon sydäntä. Voi olla, että ulkopuoliset silmät eivät havaitse niitä hentoja säikeitä, joita olen työhöni laittanut ja se ei ole oikeastaan edes tärkeää. Minä tiedän mitä on tehty ja miksi ja vain se on nyt tärkeää. Oikeastaan yllätyin sitä miten syvälle projektin viimeinen vaihe meni. Se tuntui kokoavan nippuun todella monta vuotta elämästäni. Koko työ sai minut miettimään sitä miten hahmotan elämää. Onko minulla ollut jokin suunnitelma vai olenko vain ajelehtinut eteenpäin. Varmasti molempia. Viimeisen kahden vuoden aikana olen selvästi aktivoitunut miettimään enemmän sitä mitä elämältäni haluan ja se on näkynyt myös blogin puolella. Olen kuitenkin aina työstänyt unelmiani. Ennen blogia minulla oli tapana kuvittaa unelmani ja haaveeni. Kokosin vanhoihin kirjoihin merkityksellisiä kuvia, sanoja ja lauseita. Koristelin sivuja...

Viikonloppuna selailin yhtä vanhoista "kuvakirjoistani" ja hymyilin nähdessäni lehdestä leikatun kuvan rintamamiestalosta ja omenapuista. Kirjasta löytyi myös kuva ränsistyneestä navetasta ja värikkäästä skootterista. Oli kartta ja matkustus haaveita. Kuva naisesta ja vanhasta Singer ompelukoneesta ja paljon muuta. Mietin miten tärkeää on tehdä unelmat ja haaveet näkyviksi. On jotakin mitä kohti mennä askel kerrallaan. Ja miten tärkeitä unelmat ovatkaan? Älkää ikinä lakatko unelmoimasta. Mieti mitä haluat ja mitä osaat. Ryhdy toimeen ja tee siitä totta. Ja matkallakin voi olla hauskaa. Ja mitä sitten, jos asiat eivät mene kuten olit ajatellut? Elämässä on aina olemassa X-tekijä ja sehän tästä kaikesta tekee niin mielenkiintoista.


6 kommenttia:

  1. Tämä oli tosi kiva ja inspiroiva postaus, kiitos siitä ja mukavaa viikonloppua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kaunis kiitos ja ihanaa värikästä syksyä sinulle! Täynnä unelmia.

      Poista
  2. Hyvää pohdintaa! Kulkekaamme kaikki kohti unelmiamme!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unelmasta toiseen matkasta nauttien. Tärkeintä on pysyä hereillä. Herkistyä kuuntelemaan omia toiveita! Syksyisten lehtien kahinaa sinulle!

      Poista
  3. Apua! Tuohon on aivan ihana! Ja ihania lauseita täynnä koko postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Jonna tuhannesti! Olin jo koko postauksesta, että kiinnostaakohan ketään tämmöinen höpötys. Päätin silti postata omaksi iloksi ja kas tästä tykättiinkin. Varsin mukavaa.

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.