Päätin ottaa muutamia kuvia vaunulenkin varrelta. Liian vähän tulee kuvattua paikkoja, joista menee päivittäin ohi. Me paluumuuttajat. Minä asun nykyisin ihan kivenheiton päässä omasta synnyinkodistani. Kierrän lastenrattaiden kanssa kortteleita ja metsiä, joissa olen itse pienenä leikkinyt ystävieni kanssa. Nykyisen kotitaloni muistan jo lapsuudestani. Se sijaitsi jo silloin ns. vanhalla asuinalueella. Puutalokorttelin naapuriin rakentui uusi ja uljas asuinalue. Muistan miten vanhat talot kiehtoivat minua jo ihan pienenä tyttönä. Kävimme monesti salaa ystävieni kanssa leikkimässä autiotalon pihamaalla. Jännittävää.
Vaunulenkin ensimmäinen puheenaihe. Sirkus.
Esikoinen on melkoisen holtiton hurjastelija polkupyörän kanssa.
Muistan tämän koivukujan olleen paljon kauniimpi lapsuudessani. Tästä monesti kuljin mummoni kanssa. Nyt tietä oli levennetty ja puustoa karsittu. Ennen kaikki oli paremmin.
Jotakin jännittävää löytyi tälläkin reissulla. Vanha väestönsuoja. Melkoisen pelottava paikka minusta. Esikoinen oli sitä mieltä, että rappuset alas vain. No ei kyllä menty. Huh, huh. Välillä ihmettelen tuon pienen tytön rohkeutta.
Turvallisesti omassa pihassa. Ihmettelimme kasvaneita raparperejä ja uutta marjapensasta. Minä kuvasin päivän viimeiset valonsäteet omenapuiden oksien välistä.
Ihania kuvia :)
VastaaPoistaVoi kiitos. On ihanaa, että näin kesällä oikeasti ehtii viikollakin yhdessä perheenä vielä ulkoilemaankin miehen töiden jälkeen. Menihän meillä pikkuisen myöhään ja lapset olivat vuoteissaan tavallista myöhempään, mutta oli se sen arvoista. Pitäisi enemmän myös kuvata tätä ihan lähiympäristöä. Usein sitä vain kulkee kaiken ohi.
Poista