tiistai 26. heinäkuuta 2016

Lapsen kestävä koti?


Selailin sisustuslehtien kauniita koteja. Toisissa lapsiperheissä ilmeisesti sisustetaan. Muiden kodit näyttävät täyttyvän pientavarasta. Pöydillä on isoja katselukirjoja, lasimaljakoita ja koristepalloja. Mariskoolit löytyvät lasivitriinistä ja sitä rataa. Meidän koti oli ennen lapsia kovin toisenlainen. Kaikille tavaroille oli oma paikkansa ja pohdimme minkä design lampun hankkisimme seuraavaksi. Toki olemme aina rakastaneet huonekaluissa ja tavaroissa ajan patinaa. Voisi varmasti sanoa, että meidän kotimme on aina edustanut sellaista modernia mummolaa.

Lasten myötä tyyli on pehmentynyt entisestään. Design valaisimet ovat pääosin vintillä säilytyksessä. Mariskoolit löytyvät takan päältä. Aluksi murehdin värikynän jälkiä uusissa Tapettitalon tapeteissa. Yllättävän nopeasti asennoiduin kuitenkin siihen, että asiat ovat nyt toisin. Nyt talossa todella eletään ja jälki on sen mukaista. Talossa pitäisi aloittaa jo toinen remontti aalto. Esikoinen on tehnyt monista paikoista selvää ja kuopus on lähes yhtä villi. Kaikki voivat kuvitella miten keittiökalusteiden oville käy, kun niissä roikutaan. Tapetteihin on jäänyt uusia vaaleanpunaisia jälkiä nukenvaunusta. Ihmeellistä kyllä, jopa uusi jääkaappi on saanut iskua siinä määrin, että se joudutaan jossakin välissä korvaamaan uudella. Meillä ei todellakaan voi olla pöydillä lasipalloja tai sisustuskirjoja. Meillä on suosiolla pakattu pois osa tavaroista odottamaan parempaa hetkeä. Olen ajatellut, että parempi tehdä asia itselle helpommaksi. Jatkuva kieltäminen on raskasta. Varsinkin, jos sillä ei ole mitään tehoa. Nyt meillä on talo siinä mallissa, että kaikki ylimääräinen on karsittu pois ja jäljellä on vain ne tavarat, joita lapsetkin voivat turvallisesti katsoa ja koskea. Keinutuoli olisi aivan ihana, mutta sekin valitettavasti jouduttiin poistamaan alakerrasta. Esikoinen keksi, että selkänojan pinnoja pitkin voi kiivetä. Oikea pikku apina. Hah.


Voisihan sitä surkutella, että voi sentään. Minusta koti on kuitenkin viihtyisämpi näin. Kodissamme on enemmän värejä ja iloisuutta. Mukavuus on selkeästi lisääntynyt. Nyt ahdistaa ajatuskin siitä, että kaikille tavaroille olisi oma paikkansa. Välillä meillä on paikat vähän rempallaan ja leikit levittyvät talon jokaiseen huoneeseen, mutta ei se minua haittaa. Minulle on tärkeää, että lapset viihtyvät. Lähi tulevaisuudessa on luvassa pienoisesti muutoksia ja niiden myötä saamme taloon lisää tilaa ja se on hyvä juttu. Tätä projektia pääsettekin täällä blogissa seurailemaan.


Oma lukunsa on tietysti myös siivoaminen. Joka paikka on jatkuvasti pienoisesti tahmassa ja sormenjäljissä. Ikkunoiden pesu tuntuu lähinnä vitsille. Sekuntti ja pieni käsi on jo lähmäissyt uuden jäljen juuri pestyyn ikkunaan. Sama pätee myös peileihin. Siivoan kotona kohtalaisen paljon, mutta ei meillä silti ole siistiä 10 minuuttia pidempää. Tämäkin on asia, joka pitää vain hyväksyä. Ja mieluiten hymyssä suin ja ilman kiristelyjä. Elämä on huomattavasti mukavampaa sen jälkeen.

10 kommenttia:

  1. Hih kuulostaa tutulle tämäkin :D kauniita värejä näissä kuvissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Meillä tosiaan väriä riittää. Yritän pitää kaiken iloisena. Vähän rempallaan ehkä, mutta iloisena.

      Poista
  2. Haluaisin kyllä tavata sen lapsiperheen, jonka koti on aina kuin sisustuslehdestä. Isompien lasten kanssa joo, mutta meillä koti näyttää aina eletyltä 😅 Yritän kovasti sisustaa, mutta niin yrittää myös meidän taapero. Iittalan Festivojen (on mun Mariskooli) viereen sopii loistavasti pikkuautot "paakkiin" 😍 Mutta niinhän sen kuuluu pienten lasten kanssa olla ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei varmasti aina ja joka hetki, mutta ilmeisesti tähän maahan mahtuu myös paljon koteja, joissa sisustaminen on iso juttu. Ja sitä ei välttämättä tehdä lasten ehdoilla. Ei siinä mitään. Hienoa, jos joku siihen pystyy.

      Poista
  3. Olen nähnyt lapsiperheiden koteja, jotka ovat sisustettu lapsia ajatellen ja juurikin siitä syystä että se on vanhemmille helpompaa. Ei tarvitse koko ajan varoa, että joku menee rikki jne. Näissä perheissä on mukavan kotoisa ja rento fiilis, sekä värejä on käytetty paljon. Harmillista ettei tällaisia koteja ole "näytillä" sisustuslehdissä. Sitten on niitä perheitä joiden koti on aivan jotain muuta kuin lapsiystävällinen. Kaikkein hurjin tapaus on se, että lapsen lelut valitaan sisustuksen mukaan; leluista eivät löydy kirkkaita värejä vaan vaaleita sävyjä sekä mustaa ja valkoista. Ihan hirvittää ajatella, että millaisia lapsia kasvaa tuollaisesta perheestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sisustuslehdissä näkee paljon lapsiperheiden koteja missä on pikkuisten lasten korkeudella olevia pöytiä terävillä kulmilla, lasivitriinejä..meillä lasit helisisivät ja varmasti joku lapsista kompastuisi maton reunaan ja löisi päänsä terävään kulmaukseen. Apua en uskalla edes ajatella. Ja minäkin ajattelen, että värit kuuluvat lasten ympärille. Huomenna laitankin blogiin lisää kuvia meidän lastenhuoneista.

      Poista
  4. Teidän koti kuulostaa ja näyttää kivalta. Sisustusblogit ovat kyl urakalla koittaneet saada meidät kuvittelemaan, että kaikkien kodit on aina tiptop ja viimeisen päälle sisustettuja. Aika harvalla loppujen lopuksi on. Hyvä niin. Koti on elämää varten. Itseäni välillä jopa huvittaa se ylisisustaminen tietyn tyylin mukaan. Ei tarvitse nähdä kuin vilaus kodin tyylistä niin voi jo arvata mitkä sisustuselementit siitä asunnosta löytyy: mitkä lelut lasten huoneesta jne. Oikeastaan järjettömän tylsää: tietyn tyylin suoraa kopiointia. Ja juuri se et lelujenkin pitää mätsätä asunnon väreihin! En kyl tajua. Meillä aika tavallinen koti. Tykkään kyl sisustaa mut silti meillä on enemmin rennon boheemia kuin tosi sisustettua. Ja siisteysaste vaihtelee huimasti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teidän koti kuulostaa ihanalle paikalle ja blogissasi on ollutkin ihania väläyksiä siellä ja täällä. Tavallinen koti on paras koti. Tärkeintä, että koko perhe tuntee sen omakseen ja viihtyy!!

      Poista
  5. Mulla on kans Sannan tapaan alkanut tökkimään nämä samaa kaavaa toistavat skandinaaviset kodit. En kiellä, etteikö valko-musta-harmaa yksinkertainen design muutamalla kauniilla puunvärisellä elementillä höystettynä hivelisi tämänkin esteetikon silmää. Mutta niinkuin kirjoitit: lasten kanssa asiat vaan on toisin. Ja oon samoilla linjoilla, koti on elämistä eikä sisustamista varten. Käytännöllinenkin voi sitäpaitsi olla kaunista. Ja itse oon ajatellut niik, että täällä asuu mun lisäksi myös meid ä n lapset ja niillä on myös omat ajatuksensa siitä miltä kodin tulisi näyttää. Sitäkin kannattaa kunnioittaa. Koti ei ole vaan äidin projekti, vaikka meillä usein siitä päävastuu onkin. Hyvä aihe!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Puhut asiaa. Minä yritän aina ottaa esikoista mukaan sisustamiseen. Pistän muistiin toiveet ja haaveet. Ehdottomasti lapset edellä ajatuksella mennään. Tykkäämme kovasti esikoisen kanssa kierrellä kirpputoreja ja sieltäkin etsimme yhdessä aarteita lastenhuoneisiin.

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.