Ihana 47 palasta -bloggaaja Agu kirjoitti viehättävän postauksen siitä, mitkä ovat hänen arkensa piristäjiä. Mikä saa hänet jaksamaan arkea kotona kolmen pienen lapsen kanssa. Postaus sai minut ajattelemaan. Pohdin millaiset asiat pitävät minua pinnalla. Jo yli kuukauden ajan olen huomannut itsessäni pieniä merkkejä siitä, että mielialani on laskussa. Kolmen kuukauden jatkuva pahoinvointi on verottanut voimiani. Odotukseen kuuluu muutenkin väsymys. Jouduin pitämään pitkään hiljaisuutta blogin puolella, koska en yksinkertaisesti pystynyt istumaan koneen äärellä. Ja tämä on kuitenkin sitä mitä rakastan tehdä. Olen pystynyt suoriutumaan vain pakollisesta arjen pyörittämisestä (hampaat irvessä). Ihanan karmea odotus. Toki tunnen silti suurta kiitollisuutta siitä, että asiat ovat juuri kuten ne nyt ovat. Tästä masuvauvasta en luopuisi mistään hinnasta.
Päivät tuntuvat loppuvan lyhyeen, kun nukahtaa taaperon kanssa jo kello 20. Tavallaan minusta tuntuu aika yksinäiselle odottajalle. Omia fiiliksiä ei tarvitse pahemmin jakaa aviomiehelle, jota ei juuri ehdi näkemään. Keskustelu vaatii kuitenkin jonkinlaista läsnäoloa. Kyllä, jaksan vielä nauraa tälle meidän elämäntilanteellemme. Toistaiseksi. Kenties tämä on kuitenkin hyvä paikka miettiä tosissaan elämän ilonaiheita ja voimavaroja. Ajattelin täyttää postauksen kivoilla kuvilla.
Lautapelit
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.