Viimeinen hormonimyrsky? Tärkeintä on rakkaus.

Silloin, kun Fazerin suklaamainos saa itkemään ihan estoitta koko perheen nähden kyse on luultavasti hormoneista. Eilen todellakin hillitön itkunpuuska ravisteli minua mainostauolla. Itku vain jatkui ja jatkui. Loppujen lopuksi lapset olivat aivan ymmällään, että mikä sille äidille oikein tuli. Isäntäkin tarjosi jo kainaloa mihin nojata. Yritin vakuutella lapsille, että äidillä ei ole mitään hätää. En vain saanut itkua loppumaan. Miehelleni sain soperrettua, että me ei olla enää tarinan alussa. Mistä kummasta oli kyse?

En tiedä kuinka moni teistä on törmännyt Tärkeintä on rakkaus-mainokseen. Onko se nostattanut teissä suuria tunteita vai oletteko pikakelanneet sen ohitse. Minut se jotenkin pysäytti. Tajusin miten meillä on mieheni kanssa jo pitkä matka takanamme. Emme ole enää tarinan alussa. Jokainen päivä parit löytävät toisensa. Aloittavat yhteisen tarinan. Meille tuosta hetkestä on jo yli 20-vuotta. Paljon on ehtinyt sattua ja tapahtua. Suuria tunteita ja tyrskyjä. Tyyntä ja tasaista. Kehitystä ja taantumista. Innostusta ja väsähtämistä arkeen. Riitoja ja niiden sopimista. Olemme eläneet tutussa ja turvallisessa suhteessa, mutta myös hyväksyneet sen, että ihmissuhde on alati liikkeessä ja muuntuva. Kuviot ovat pysyneet meille mielekkäinä ja mielenkiintoisina.

Päällimmäinen tunne on suuri kiitollisuus. Tuohon viereen en ketään toista osaisi kuvitella. Ajatus ei ole koskaan edes kunnolla mahtunut tajuntaani. Tuossa yhdessä pakkauksessa on kaikki. Paras ystävä, kumppani, rakastettu ja taistelutoveri. Minä tarvitsen haasteita elämääni ja mieheni on niitä kyllä tarjonnutkin. Olen saanut kasvaa täyteen mittaani ja ottaa paikkani samalta viivalta mieheni kanssa. Meillä on eri vahvuudet ja täydennämme toisiamme isänä ja äitinä ja kumppaneina. Tulevaisuus ei pelota tai ahdista. Oikeastaan voisi sanoa, että koen olevani monella tapaa parhaassa iässä. Suhtaudun kaikkeen ympärilläni kamalan uteliaasti. Sama uteliaisuus ulottuu myös omaan parisuhteeseen. Mietin mihin kaikkeen meistä vielä yhdessä onkaan. Näen meissä valtavasti potentiaalia. Nautin erilaisuudestamme ja pidän elämäämme seikkailuna.

Ainut asia mikä minua surettaa on ajan kuluminen. Emme ole enää ne kaksi nuorta, jotka lähti aikoinaan samaan suuntaan kulkemaan. Olemme kasvaneet ja ikääntyneet. Minusta tuntuu, että mikään aika ei kanssasi ole tarpeeksi. Edessä on vielä pitkä taival, mutta jokin osuus on kuitenkin jo nyt kuljettu loppuun. Voimme katsoa taaksepäin ja nähdä vuodet täynnä elämää. Rakkaus on kaunista. Rakkaus on raadollista. Elämään kuuluu myös luopuminen ja se pelottaa, vaikka siihen olisi vielä pitkälti matkaa. En halua irrottaa otetta kädestäsi. Onneksi luopumisen sijaan olemme saamassa jotakin. Kohta meitä on viisi. Perheemme täydentyy vielä yhdellä jäsenellä. Kuinka uskomattoman onnekas olenkaan. Rakas, rakastan sinua. Hormoneilla ja ilman.