Operaatio viherkasvit

Ihan kärkeen on todettava, että minä ja viherkukkaset emme tule toimeen. Olen vuosien saatossa yrittänyt pitää hengissä sitä ja tätä. Pidän viherkasveista ihan himuisesti, mutta en saa niitä kukoistamaan. Olen pitkään ajatellut, että voisin samantien heittää rahaa suoraan kaivoon, jos vielä satsaan viherkasveihin. Tyydyin todella pitkään katsomaan sivusta, kun toiset intoilivat viherkasvien olevan in sisustuksessa. Minä katsoin valtavia viherkasveja vain töllöstä. Olen vauvaa nukuttaessani kahlannut läp yhdeksän kautta Dynastiaa. 80-luvulla viherkasvit ja korituolit olivat tosi in.

Tunnetusti minulla pitää aina olla jokin projekti meneillään. Annoin siis lopulta periksi ja raahustin Ikeaan hakemaan viherkasveja ja kukkapöytää. Kukkapöydän sijaan ostin todella pelkistetyn rautaisen hyllykön (kaluste on mahdollista sijoittaa uuteen paikkaan kokeilun mennessä mönkään). Viherkasvien joukosta kelpuutin mukaani vain kaikista helpoimmat lajikkeet.

Olen edelleen sitä mieltä, että joudun valmistautumaan pettymykseen projektin suhteen. Meidän talosta ei löydy kasveille tarpeeksi valoisaa kasvupaikkaa. Talven tullen myös takan lämmittäminen koettelee huonekasveja. Onneksi olen neuvokas ja varaudun aina aivan kaikkeen. Sijoitin kukkahyllyyn ihastuttavan (ja aina vihreän) LuKLabel:n Kasvijulisteen, sekä sivuja vanhasta kasviosta (löytö kirpputorilta). Juliste ja kirjan sivut pitävät mieleni pirtsakkana silloinkin, kun olen onnistunut jälleen toimittamaan pikkuiset viherkasvit rajan yli. Tätä kirjoittaessa olen jo menettänyt traakkipuun. Sinua kaivaten ja muistoasi kunnioittaen. Kodin fengshui ei tykkää kuolleista kasveista. Ehdotelkaa kasveja, jotka viihtyvät pimeässä ja eivät ota itseensä, jos en muista kastella tai vaihtoehtoisesti vahingossa kastelen liikaa.

Yhteistyössä Always somewhere else ja LuKLabel