perjantai 23. maaliskuuta 2018

F**k it all


"Tahtoisin lukea, kun te huudatte maailmalle.
Sille ihmiselle, joka ryösti teiltä jotakin itsestänne.
Sille virheelle, joka tuhosi jotakin sinussa.
Sille lupaukselle, joka ei toteutunut, ja tuhosi sun uskon".
 
Pölyä Pinnoilla-blogin Henna heitti minua blogihaasteella. Haasteen alullepanija on Mommy Be Good-blogin Brita. Tämä haaste laittoi miettimään kerran, jos toisenkin. Moni tapahtuma elämässäni varmasti menisi kyseisen otsikon alle. Rankkojakin juttuja. Yhteinen tekijä kaikissa on kuitenkin puhumattomuus. Älä kerro, älä puhu... Lopujen lopuksi suurin tuho sielulle tehdään, juuri silloin kun ei suostuta kuuntelemaan ja kaikin mahdollisin keinoin pyritään vaijentamaan. Vuosien saatossa kaiken vain patoaa sisälleen. Elämääni on kuulunut paljon ihmisiä, jotka eivät ole osanneet puhua edes itse. Pakottaneet minutkin samalla mukautumaan omaan tahtoonsa ja muottiinsa.

F**k it all kaikki te elämäni ihmiset, jotka olette pitäneet minut hiljaisena. Osittain painostaneet olemaan hiljaa. Vähätelleet ajatuksiani ja tunteitani. Tämän seurauksena minusta tuli hyvin pitkälti kilttityttö, joka sietää lähes mitä tahansa paskaa. Miellyttäjä, joka laittaa aina kaikkien muiden tarpeet omiensa edelle. Luojalle kiitos, että sisintäni on aina kalvanut kapina, joka on nostanut päätänsä varsinkin viimeisten parin vuoden aikana. Kaikki ei aina olekaan ok. Viimeksi viime viikolla minulle sanottiin "Sovitaanko, että ei puhuta siitä..." En sanonut mitään. Olin hiljaa ja jähmetyin. Pieni ääni sisälläni sanoi, että tämä ei ole oikein. Sekin on muutoksen alku.


Tänä vuonna muutan elämäni. Teen ensimmäisen kerran elämässäni itsekkään päätöksen. Tietoisesti. Laitan itseni ja oman perheeni etusijalle ja unohdan, mitä muut tarvitsevat tai odottavat. Yritän olla tuntematta tunnontuskia. Pitää pääni kylmänä ja ajatella, että minullakin on oikeus elää itseni näköistä elämää. Iso lista vaateita on vetämässä minua pohjaan. F**k it all. Meillä jokaisella on vain tämä yksi elämä. Sitä ei voi elää kenenkään tai minkään varjossa tai se valuu hukkaan. Siten ei koskaan löydä omaa paikkaansa tai sitä juttua, mitä tänne on tarkoitus tulla tekemään. Silloin, kun puntarissa on koko perheen hyvinvointi ja jaksaminen...silloin on pelissä kaikki.

3 kommenttia:

  1. Kiltit joutuvat monesti myös kärsijöiksi, mutta pikkuhiljaa se kapinahenki nostaa sieltäkin päätään. Kapinoinnin myötä elämässä voi tapahtua rajujakin muutoksia, mutta silloin on niiden aika.

    Hieno teksti ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti haasteesta! Tulipa kerrankin vähän mietittyä..todella herättävää ihan itsellekin. Kapinan kautta kohti onnellisuutta! Ihanaa viikonloppua sinulle.

      Poista
    2. Tämä haaste oli itselleni hyvinkin terapeuttinen kokemus. On se uskottava, että kirjoittaminen voi olla yksi terapian muodoista :)
      Ihanaa viikonloppua sinullekin ♡

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.