Muutama postaus takaperin pohdin kotimme värimaailmaa. Rakastan värejä ja tiedän, että en voisi ikinä asua valkoisessa kodissa. On ihanaa, että ihmisen elämään mahtuu erilaisia värikausia. Teininä rakastin sinistä ja sen eri sävyjä. Ensimmäisen omistusasuntomme seinät maalasimme mieheni kanssa beigellä. Muistan vieläkin, miten seiniin ei vuosienkaan asumisen jälkeen kiinnitetty yhtään taulua tai julistetta. Siisti ja kaunis maalipinta riitti. Kahdeksan vuotta sitten maalasimme ja tapetoimme rintamamiestalomme seinät varsin värikkäiksi. Halusin luoda meille hauskan ja kodikkaan pesän. Halusin, että perheen pikkuisilla olisi paljon mielenkiintoista katseltavaa talon eri huoneissa. Nyt kaipaan värien keskelle tilaa, jossa on helpompi rauhoittua. Tervetuloa musta, valkoinen, harmaa ja ruskea. Tänään mieleeni juolahti, että olen todella hyvilläni siitä, että saan säilyttää kaikki värit lastenhuoneissa. Minun ei tarvitse luopua mistään, vaikka hillitsenkin värejä talon muissa huoneissa. Esikoisen huone ja sen vieressä sijaitseva leikkihuone saavat nyt ja aina leiskua väreissä.
Värit löytävät aina oman tiensä. Olen nyt maalannut keittiöstä pois Helinän vihreän seinän, mutta keittiönpöydälle on ilmestynyt tarjotin täynnä kirkkaan värisiä kynttilöitä. Seinien ollessa hitusen vähemmän räväkät on pienten yksityiskohtien lupa loistaa sitä kirkkaammin. Minua ei saa kokonaan harmaaksi millään. Hauskasti osuikin juuri maalaushommien kanssa samaan kuvaan vanha keittiön pinnatuoli. Tuolista varmaankin lähti alunperin pitkään kestänyt sininen kauteni. Tuoli on peräisin mummolastani ja se on seurannut mukanani aina lapsuudenkodistani iloiseen rintsikkaan asti. Tiedän, että en tule koskaan maalaamaan tuolia. Se saa olla juuri sellainen, kun se on. Täydellisen epätäydellinen.
Vietin maalaushommien parissa yksinäisen juhannuksen. Osa perheestämme vietti keskikesän juhlaa mökillä ja minä jäin taaperon kanssa kotiin. Yritin rytmittää tekemisen mahdollisimman täydellisesti taaperon rytmien mukaisesti. Muutamia kommelluksia lukuun ottamatta kaikki sujui varsin hienosti. En tiedä miksi jännitin maalaamista. Pystyin hoitamaan homman varsin hallitusti (ei ylimääräisiä roiskeita lattiassa tai katossa). Erityisesti täytyy kehua Coloria Greenline maaleja hajuttomuudesta. Olen itse todella tuoksuherkkä ja saan helposti päänsäryn voimakkaista tuoksuista. Maalauhommissa sain työskennellä rauhassa ilman kiirettä ja pää ei oikutellut kesken tekemisen. Itse alan vähitellen oppia siihen, että asioita ei tarvitse ihmetellä ikuisuuksia ja jättää siksi jotakin tekemättä. Osaan kysyä neuvoa ja ottaa myös itse asioista selvää. Remonttihommissa kannattaa aina kysyä viisaammalta. Lämmin kiitos Colorialle ja Hollolan värisilmälle avusta ja opastuksesta! Vinkkinä kaikille teille, jotka metsästätte seinään täydellistä harmaata IN2-TM-T11754 on aivan mahtava!! Nyt pidän hitusen taukoa näistä hommista, mutta palataan maalaamaan vielä...
Coloria Greenline sisustusmaali:
Kotimainen
Korkealuokkainen
Hajuton
Vesiohenteinen
Omaa antimikrobisen vaikutuksen.
Muodostaa täysin hengittävän pinnan
Ekologinen.
Rakennusmaalien päästöluokka M1
Luonnonöljy pohjainen sideaine (100% muoviton)
Emissiovapaa
Saatavana himmeänä ja puolihimmeänä.
Sävytettävissä useampien värikarttojen mukaan (A-ja C-pohja)
Yhteistyössä Always somewhere else ja Coloria
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.