sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Uusi elämä


Naapurustossa asuva vanha eläkeläispariskunta inspiroi minua. Alle vuosi sitten he ostivat vanhan ja hoitamattoman talon korttelistamme. He hankkivat pikkuisen koiran ja ryhtyivät yhdessä remontoimaan taloa. Olen katsonut homman edistymistä suu auki. Talo on saanut uuden elämän.Pihapiiriä ympäröivät pensasaidat on leikattu siistiksi ja piha on aidattu pikkuiselle koiralle turvalliseksi. Edellisen omistajan jättämät risut on siivottu ja istutukset laitettu kuntoon. On rakennettu puuvaja ja vanha piharakennus on saanut hienon ulkokuistin. Talon rännit on uusittu ja sadevedet johdatettu turvallisesti pois talon perustuksista. Talon huoltomaalaukset on tehty. Talon sisällä on varmasti myös remontoitu. Olisi suorastaan kiva päästä kurkistamaan.

Usein ajatellaan, että eläkkeelle siirryttäessä elämän pitäisi jotenkin mennä tiettyyn suuntaan. Moni luopuu pitkään asuttamastaan omakotitalosta ja siirtyy pienempään. Koetaan, että tilaa ei enää tarvita ja pihapiiriäkään ei enää haluta hoitaa. Moni valitseekin uudeksi kodikseen kerrotalon. Toiset matkustelevat ja viettävät aikaa lastenlasten kanssa. Pitäydytään mielellään tutussa ja turvallisessa tai hyväksi koetussa jutussa. Minusta naapuruston uusi pariskunta on loistava esimerkki siitä, että loppujen lopuksi me ihmiset olemme vapaita tekemään ihan, mitä itse haluamme. Toki oletuksia ja odotuksia on aina, mutta tarvitseeko niistä piitata? Tarvitseeko seikkailemista lopettaa vain siksi, että vanhenee? Eikö aina ole hyvä aika aloittaa uusia asioita ja projekteja, sekä ottaa vastaan haasteita.

Itse elän nyt ruuhkavuosien keskellä ja myös näihin vuosiin liittyy paljon ympäristön luomia paineita. Itse olen pyrkinyt niitä välttämään ihan tietoisesti, mutta toki en ole täysin immuuni minäkään. Olen huomannut, että mieleeni on nousssut monen asian suhteen epäilys. Tarvitseeko meidän todellakin tehdä kaikki samat turvalliset valinnat? Mitä jos haluankin elämältäni jotakin aivan muuta? Onko meistä kahdesta ja tällä tarkoitan itseäni ja aviomiestäni seikkailemaan yhdessä vai haluammeko elämältä tässä kohden ihan eri asioita. Kuinka parisuhde kestää tämän vaiheen, jossa toinen on levoton ja toisen juuret on isketty maahan tukevasti. Ja miksi ihmeessä nämä piirteet nostavat päätänsä juuri nyt? Tokihan mieheni tiesi millaisen kumppanin itselleen valitsi. Vai tiesikö? Olemmeko me yhä ne kaksi samaa ihmistä, jotka päätyivät yhteen varsin varhain. Olisi helppoa nimetä tämä vaihe keski-iän kriisiksi. En koe kuitenkaan kriiseileväni. Uskon, että kolme lastani ovat antaneet minulle ison annoksen rohkeutta. Tarkastelen elämääni ja haluan vain parasta lapsilleni. Haluan meille kaikille hyvän elämän. Ilman lapsia olisin luultavasti tyytynyt vähempään...jotakin, joka olisi ollut sinne päin.

4 kommenttia:

  1. Ihana ja lämmin kirjoitus! Teidän naapurit kuulostavat sellaisilta ihmisiltä, jotka elävät omannäköistä eläkeaikaa. Toivon, että itsellänikin olisi siinä iäss energiaa ja iloa toteuttaa haaveitani! Tästä postauksesta jäi hyvä mieli <3

    Minusta on hyvä pohtia elämänsä valintoja ja sitä, tekeekö asioita yhteiskunnan asettamien normien mukaan vai aidosta halusta. Nämä pohdinnat antavat joskus sysäyksen jollekin uudelle ja mahtavalle.

    VastaaPoista
  2. Minäkin toivon, että kohdatessani eläkeiän minullakin olisi vielä runsaasti virtaa ja uteliaisuutta jäljellä. Samasta uteliaasta elämänasenteesta haluan pitää kiinni myös nyt. Vakiintumisessa ja paikoilleen asettumisessa ei toki ole mitään pahaa..varsinkin, jos sen kokee itselle toimivaksi jutuksi. Haluaisin silti kuitenkin nähdä oman pienen juttuni lisäksi muunkin maailman ja olla osa sitä. En mennä näitä vuosia läpi sumussa ja automaatiolla.

    VastaaPoista
  3. Hihihi, en tiedä onko sekään aina hyvä, kun lähtee uhkarohkeasti seikkailuun. Tein alkuvuonna päätöksen, että poistun omalta mukavuusalueelta ja lähden aina seikkailuun, kun on mahdollista. Nyt olen saanut hurjasti uutta kokemusta ja uutta näkemystä. Ja olen kyllä valtavasti kasvanut matkalla. Nyt menee taas niin hurjasti, että minun olisi ehkä hyvä oppia hieman jarruttelemaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seikkailu on aina hyvästä!! Ihana kuulla, että uudet kokemukset ovat sulostuttaneet elämääsi!! Sisältä löytyvä rohkeus johdattaa meidät vielä ihmeellisiin paikkoihin. Hyvää viikonloppua sinulle!!!

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.