sunnuntai 27. lokakuuta 2019

#slowmorning - Ole reilu ja ajattele


Syksy on edennyt hurjaa vauhtia eteenpäin. Välillä on ollut fiilis, että haluaisi ruveta teippailemaan pudonneita lehtiä takaisin puidenoksille. Hidastaa aikaa. Luoda ihan oma vuodenkierto ja aikamääreet. Elämässäni on ollut jo tovin liikaa asioita. Ajatuksia on välillä vaikea saada järjestykseen yksin. Missä me ollaan juuri nyt ja mihin me ollaan menossa? Liian isoja kysymyksiä yksin vastattavaksi.  Pienoisesti on alkanut ahdistaa se, että parisuhteessa ei ole pitkään aikaan ollut aikaa kunnon keskustelulle. Puhe on vain hätäisiä lausahduksia tai harkitsemattomia purkauksia. Kummankin vireystila on lähes olematon. Välillä tuntuu, että yhteinen elämä ei ole oikein hallinnassa. En pidä tunteesta. Onneksi sanaton yhteys toiseen on kuitenkin olemassa. Tunnen kaikki ne tuhannet säikeet, jotka sitovat meidät tiukasti yhteen.

Ymmärrän kyllä paremmin kuin hyvin, miksi pienten lasten vanhemmat päätyvät eroon. Puhumattomuudelle on helpompaa antaa periksi kuin jatkaa toistuvia sinnikkäitä yrityksia yhteyden säilyttämiseksi. Helposti yhteyden ylläpitäminen jää enemmän toisen puoliskon harteille, vaikka sen pitäisi olla molempien vastuulla. Tässä kohden pallon voisikin välillä ihan reilusti heittää toiselle. Voisitko miettiä näitä muutamaa juttua, jotka vaivaavat minua ja palata asiaan, kun sinulle parhaiten sopii. Aina ei kaikille asioille löydy heti ratkaisua. Lopulta sekin on ihan ok. Pelkästään kuulluksi tuleminen usein jo helpottaa. Kukaan meistä ei halua puhua seinille. Kukaan meistä ei halua puhua loittonevalle selälle. Itse olen jo oppinut näissä hetkissä havahtumaan. Asiani on tärkeä ja haluan sanoa sen sinulle kasvotusten.

Väsymys on myrkkyä parisuhteelle. Salakavalasti tabletti ilmestyy parisänkyyn ja siitä sitten koomassa katsotaan yhdessä sarjoja ja elokuvia. Kosketuksen ei kuitenkaan tarvitse hiipua. Lämmin kainalo lohduttaa ruuhkavuosissa rämpivää. Hipsuttelu kertoo, että tässä ollaan yhä yhdessä. Pienet irtiotot totutusta kuviosta myös piristävät kummasti. Lopulta ei ole kovinkaan paljon väliä sillä, mitä tehdään ja missä ollaan. Lähdetäänkö hotellilomalle vai käydäänkö kahvilla. Tärkeintä on olla läsnä. Saada jutella niitä ihan omia juttuja, joita muut eivät ymmärrä. Kulkea vierekkäin. Ottaa toista kädestä kiinni. Koko perheen yhteinen loma kodin ulkopuolella lataa myös akkuja ja antaa mahdollisuuden erilaiselle yhdessäololle. Enimmäksi elämä on kuitenki tavallista arkea. Arjessa pienten kivojen juttujen merkitys kasvaa ja niitä kannattaa ruokkia. Kauniit sanat ja teot kertovat rakkaudesta.

Suurin oivallukseni yhteisten vuosien aikana on ollut lopulta todella yksinkertainen. Ole reilu ja ajattele. Tiimihenkeä ei ylistetä suotta. Perhe on mieletön voimavara. Tässä on meidän tiimi ja me pidetään toistemme puolta ja huolehditaan, että kaikilla on hyvä olla. Hyvästä olosta kumpuaa myös luotto siihen, että elämä todella kantaa. Muistetaan myös kiitollisuus. Kiitollisuus elämälle siitä, että se on asettanut polkuni varrelle ihanan ihmisen, jonka kanssa on ollut hyvä jatkaa matkaa kaksin. Kiitollisuus tästä hetkestä. Ruuhkavuodet opettavat ja kasvattavat. Saavat meidät laittamaan elämämme asioita tärkeysjärjestykseen välillä vähän pakolla. Venymisestä tulee oma taiteenlajinsa. Keskeneräisyyden sietäminen voi välillä olla vaikeaa. Elämä tulee lopulta valmiiksi vain elämällä. Muistetaan myös ilo. Yhteinen nauru ja heittäytyminen rakastettavaksi. Väistämättä eteen tulee myös päiviä, jolloin elämä ottaa päästä, silloin kannattaa paistaa lettuja.

2 kommenttia:

  1. Ihana sinä! Ihan samoja ajatuksia ja niin totta. Tsemppiä teidän arkeen ja paljon varastettuja hetkiä. ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nämä ruuhkavuodet ovat jatkuvan tasapainon hakemista. Välillä tulee väkisinkin etäisyyttä, joka on vain kurottava umpeen. Onneksi vierellä on upea tyyppi.

      Poista