perjantai 2. lokakuuta 2020

Aika juoksee liian nopeasti

Jokainen syksy minulla on sama fiilis. Aika suorastaan juoksee. Syksyn ensimmäisestä viileästä tuulesta on vain kevyt henkäys siihen, kun kaikki puut ovat tiputtaneet lehtensä. Minä haluaisin jäädä syksyn syliin ikuisesti. Saan voimaa ympäröivästä luonnosta ja tunnen olevani enemmän oma itseni. Olen syntynyt kesällä, mutta olen aina ja ikuisesti syksynlapsi. Aikaa ei kuitenkaan voi pysäyttää. On vain kyettävä olemaan mahdollisimman paljon läsnä hetkessä. Tallettaa muistojen lokeroihin jälleen yksi rakas syksy tuoksuineen ja väreineen. Ilman raikkaus ja valo, joka ei ole liian kirkas, vaan juuri sopiva.

Ajan juoksemisesta puheen olleen minä unohdin hääpäivän. Synti olisi suurempi, jos mieheni olisi muistanut merkkipäivämme. Syyspäiväntasaus oli ja meni. Toivoisin, että arkemme ei olisi sellaista, että se suorastaan pakottaa meidät unohtamaan toisemme. Välillä todella pelkään, että näistä ruhkavuosista ei voi selvitä yhdessä läpi. Olen huomannut, että etsiydyn iltaisin omaan rauhaani ja mieheni tekee samoin. Etäisyys välillämme tekee kipeää. Olemme yhä rakastuneita ja toistemme parhaita ystäviä, mutta olemme yksinkertaisesti aivan liian väsyksissä yhtään mihinkään. Kaipaan yhteistä aikaa ja irtiottoa. Mahdollisuutta nähdä toinen ilman arjen raskasta kuormitusta. Kannan liian usein sisälläni tunnetta, että minulla ei ole mitään annettavaa.

On melkein ihan hullua, kuinka kovasti olen panostanut elämänmuutokseen ja kokonaisvaltaiseen uuteen ajatteluun. On harmillista kirjoittaa perään, että konkreettiset tulokset ovat olleet silti aika laihoja. Olen ollut jo pidemmän aikaa todella turhautunut. Välillä tuntuu melkein kiroukselle nähdä oma visio lähes elävänä silmien edessä ja samalla olla tosielämässä todella kaukana sen toteutumisesta. Ja kuitenkin pitää uskoa. En osaa luovuttaa. Pelkään luovuttaa. Toivon elämääni seesteisiä vuosia, jolloin minun ei enää tarvitse taistella elämäni peruspalikoista, vaan ne ovat vihdoin kunnossa. Pitkän sepustuksen päätteksi voin todeta, että elämäni on tällä hetkellä sellaisessa painekattilassa, että kaikki ainekset keittää kohta yli. Täältä blogista on turha etsiä täydellisyyttä. Voimia teille kaikille elämän haasteisiin. Ei anneta periksi. Haluan uskoa, että hyvä tulee hyvän luokse.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti