MaiBoo - lempiesineet kauniisti esille

Kaupallinen yhteistyö

Vihdoinkin se on tehty. Perheemme pikkuiset nukkuvat samassa huoneessa ja me vanhemmat olemme saaneet makuuhuoneemme takaisin. Mietimme päätöstä pitkään, koska emme todellakaan kaivanneet taloon unettomia öitä. Keskustelimme asiasta perheen Pikku Herra kanssa ja vakuutuimme siitä, että huoneen vaihtoa ainakin kannattaa kokeilla. On tunnustettava, että meillä menee nykyisin jokaisen asian toteuttamiseen melkoisesti aikaa. Mietimme ja pohdimme. Osansa on myös sillä, että ihan kaikki tuntuu nykyisin melkoisen työläälle. Pinnasängyn purkamisesta meinasi tulla suorastaan kynnyskysymys. Tämä on asia, joka aukeaa kenties vain kolmen lapsen väsyneille vanhemmille.

Pikku Tähden huone on aina ollut suosikkipaikkani koko talossa. Olen viettänyt huoneessa lukuisia tunteja katsellen ulos ikkunasta. Nukuttanut pikkuista vauvaani keinutuolissa. Huone on myös ollut pakopaikkani. Se on ollut talon huoneista ainut, johon olen päässyt vauvan kanssa meteliä karkuun. Huoneessa on levännyt hermot ja korvat. Jännitin kovasti kuinka lapset sopeutuisivat nukkumaan yhdessä. Pahimmassa tapauksessa he pitäisivät toisiaan hereillä tuntitolkulla. Kaikki on sujunut yllättävän hyvin. Kävimme perheen Pikku Herran kanssa säännöt läpi huolellisesti ja niistä tarpeen tullen aina muistutellaan. Yhteiset satuhetket perheen pienempien kanssa ovat olleet parasta antia koko jutussa. Päivä -ja iltaunien aikaan meillä luetaan Muumia.

Sisustuksellisesti huone on koonsa puolesta hivenen haasteellinen. Pienoisesti pelkäsin, että huoneen viehätys kärsisi toisesta pinnasängystä. Liika tavara tukkii huoneen helposti ja saa sen tuntumaan entistä ahtaammalle. On kuitenkin ihanaa, että huoneesta löytyy katseenvangitsija. Kaunis ja ilmava MaiBoo:n hylly on oikea lastenhuoneen aarre. Väritykseltään helmihylly sopii huoneeseen täydellisesti. Hylly on leikkisä, mutta myös erittäin käytännöllinen ja siihen mahtuu yllättävän paljon tavaraa. Helmiyllyssä on esillä matkoilta tuotuja leppäkerttuja ja kärpässieniä. Pieniä muistoja sieltä ja täältä. Hyllyn ansioista saatoin karsia pienestä huoneesta yhden pöydän pois. Hyllyn alle mahtuu vielä hyvin jakkaroita. Saattaa olla, että pienoisesti vielä liikuttelen säilytysrasioita, koreja ja lamppuja huoneessa

Hylly tehtiin huoneeseen ihan toiveideni mukaisesti ja voin sanoa, että harvoin saa niin hyvää palvelua!! Maiboo:n hyllyt valmistetaan kotimaassa käsityönä ja jokainen hylly on huolella tehty. Erittäin viimeisteltyä työtä. Hylly on myös erittäin helppo kiinnittää. MaiBoo:n valikoimista löytyy lisäsksi myös rekki -ja lentokonehyllyjä, tuttinauhoja, kirjainpalikoita, helmitauluja ja nimihenkareita. Kaikkea kaunista kotiin ja lahjaksi. Juuri nyt pieni huone tuntuu täydelliseltä. Olen huomannut, että katseeni vaeltaa huoneessa ollessani aina hyllyyn ja pikkuisiin esineisiin. Hymyilen. Huone on edelleen lempipaikkani ja vähän päälle. Mitä sinä olet mieltä helmihyllystä?

Laita ihmeessä seurantaan

 MaiBoo:n kaunis Instagram-tili

Yhteistyössä Always somewhere else ja MaiBoo

Syksyn upein lintukirja

Kaupallinen yhteistyö

Sain käsiini aivan erityisen lintukirjan. En tiedä pitäisikö edes puhua lintukirjasta. Kyseessä ei ainakaan ole ihan tavallinen lintukirja. Opuksen avattuaan lukija jos toinenkin varmasti yllättyy positiivisesti. Palkintojakin (palkittu Augustpriset -ja Vuoden kaunein kirja -kilpailuissa) niittänyt Linnut lähellä teos on kiehtova kurkistus pintaa syvemmälle. Ensimmäisenä on mainittava kuvitus. Linnut tuntuvat suorastaan lentävän lukijan olkapäälle istumaan kirjan sivuilta. En usko, että lintuja on missään kirjassa pystytty kuvamaan yhtä sykähdyttävästi. Kirjassa esiintyvät tarinat tuovat mieleeni omia tapaamisiani siivekkäiden kanssa. Kirja tarjoaa lintuihin liittyvän kansanperinteen ohella kiinnostavasti kirjoitettua perustietoutta, joka jää helposti mieleen. Kirja avaa aivan uudenlaisen näkymän viehkeiden ystäviemme maailmaan. Kirja on vain nähtävä ja koettava ihan itse. Itse nostaisin kirjan ykköslinnuksi mustarastaan. Lue ihmeessä kaunis tarina monen mielestä varsin arkisesta linnusta. Oletko sinä kuullut koskaan mustarastaan laulavan?

Linnut ovat suuri osa meidän perheen elämää. Lintujen tarkkailu on ilmaista puuhaa, joka tuottaa suurta iloa. Lintujen talviruokinta opettaa lapsia pitämään huolta pikkuisista ystävistään. Lintujen tunnistaminen taas tuottaa puhdasta riemua. Tarkkailu opettaa keskittymistä ja hiljentymistä, sekä luonnon kunnioittamista. Meidän lapset ovat oppineet laskemaan lintuja tarkkailemalla. Kuinka monta lintua pihassa näkyy? Yksi, kaksi, kolme...  On ihanaa odottaa joka syksy saman lintuparven välilaskeutumista pihamaan isolle nurmikolle. Kyse on vain yhdestä ainoasta päivästä ja hetkestä. Kahdeksan vuotta olemme saaneet todistaa parven vierailuja. Näky on upea. Levättyään ja ruokailtuaan parvi kohoaa taivaalle. Mielenkiinnolla olemme myös seuranneet lintujen omaa nokkimisjärjestystä. Kuka saa ruokailla ja missä. Ketkä linnuista ovat pihan pomoja. Meillä on pihan eri kolkissa lintulautoja, pähkinäautomaatteja ja talipalloja, joten taatusti jokainen lintu pääsee syömään. Tervetuloa syksy ja lintuystäväni.

Miten houkutella lintuja pihapiiriin:

Ripusta pihapiiriin puihin linnunpönttöjä (linnunpönttöjä voi ripustaa ympäri vuoden).

Vältä turhan levotonta paikkaa.

Siivoa linnunpöntöt syksyisin talvilintuja varten.

Pönttöön voi laittaa valmiiksi pesäaineksia (sahajauho, multa, turve) 

Perusta pihapiiriin useampi ruokintapaikka.

Aloita  talviruokinta, kun maa jäätyy tai viimeistään lumivaipan peittäessä maan.

Älä lopeta ruokintaa kesken.

 Ruokinnan voin lopettaa keväällä lumien sulettua. 

Ota huomioon mahdollinen takatalvi!!

Kuivat omenanpalat, kuivatetut pihlajanmarjat ja leivänmurut: mustarastas

Auringonkukansiemenet, murskattu maapähkinä: tiaiset ja peipot

Kauralyhde: punatulkut, keltasirkku

 Talipallot: tiainen, varpunen, mustarastas, tikka

Muista pitää ruokintapaikat puhtaina!

Kesäisin lintujen juoma- ja peseytymisallas 

Yhteistyössä Always somewhere else ja Docendo

Pohjolan voimaeläimet uhkuvat mystiikkaa

Kaupallinen yhteistyö

Illan hämärtyessä kävelen kotiin. Jalkakäytävä on täynnä tippuneita syksyn lehtiä. Katuvalot hohtavat. Kiedon kaulaliinan tiukemmin ympärilleni. On hiljaista. Ei vastaantulioita. Olen ajatuksissani. Jokin painaa mieltäni. Olen väsynyt ja uupunut. Kaipaan kahvia. Seisahdun. 15 metrin päässä minusta on pieni jähmettynyt hahmo, jonka silmät ovat nauliintuneet minuun. Miettii olenko ystävä vain kenties vaaraksi. Katsomme toisiamme keskellä urbaania ympäristöä. Aika tuntuu pysähtyneen. Teet päätöksesi. Päätät, että minusta ei ole välitöntä vaaraa jäniksille. Loikit tiehesi. Katson ympärilleni. Näkikö kukaan? Jalkakäytävä ja sen ympäristö on edelleen autio. Hymy nousee kasvoilleni. Mitä jänis tahtoi minulle kertoa? Jänis on onnen ja runsauden vertauskuva. Kenties minussa on vähän jänistä. Haluan aina saada aikaa positiivisen kierteen. Antaa vauhtia asioille.

Ihmiset kaipaavat yhteyteen luonnon kanssa. Hakeudumme metsiin, kuntopoluille, ladun varteen, kesämökeille ja kalastamaan. Luonto on osa meitä. Saatamme rakentaa kaupunkimme betonista ja muuttaa sinne asumaan, mutta kuulemme silti kutsun. Suomalaisuuteen kuuluu myös se, että arvostamme luontoa ja haluamme pitää siitä huolta. Ilmastoraportti aiheuttaa meissä kaikissa syvää huolta tulevaisuudesta. Edessämme on kenties aikamme suurimmat haasteet. Meillä on niin paljon suojelemisen arvoista. Luonto on voimakas, mutta samalla herkkä. 

Omissa haaveissani elän peltojen keskellä yksinkertaisempaa elämää. Luovun turhasta ja elän rikkaampaa ja merkityksellisempää elämää. Juurrutan lapsiini syvän luontoyhteyden. Juuri nyt me tarvitsemme avuksi karhun vahvuutta, pöllön viisautta ja ketun neuvokkuutta. Meidän tulee selvitä vaikeasta tilanteesta. On äärimmäisen tärkeää suojella maapalloa ja löytää tasapaino uudelleen. Aika ja elämä on mennyt hurjaa vauhtia eteenpäin. Olemme saavuttaneet huimia edistysaskelia ja samalla erkaantuneet loitommaksi alkuvoimasta. Ilman luontoyhteyttä ihminen lakastuu. Me tarvitsemme tätä maata ja sen runsasta kasvi-ja eläinkuntaa selvitäksemme. Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus kieppuvat ympärillämme. Luonto tanssii omaa tanssiaan. Löydämmekö tahdon tehdä asiat paremmin?

Totuus meistä itsestämme löytyy vapaina virtaavien koskien kuohuista, ikimetsien huminasta ja kangasvuokon pehmeästä lehdykästä. Metso voi kertoa mistä tulemme ja minne kuulumme. Jo ikiaikoina ihmiset uskoivat toteemieläimiin. Maaretta Tukiaisen Pohjolan voimaeläimet kirja on oiva opas matkalla kohti Pohjolan myyttien maailmaa. Kuvitus, voimaeläinten oma ääni, sekä ominaisuudet yhdessä pohdittavien kysymysten kanssa muodostavat mielenkiintoisen kokonaisuuden. Kirjan oheen on julkaistu myös Pohjolan voimaeläinkortit. Kortteihin on tiivistetty eläimen voima ja minämuodossa oleva voimalause. Kortit ovat helppo ja vaivaton tapa tutustua voimaeläimiin arjen keskellä. Kirjasta ja korteista innostuu helposti koko perhe. Kirja toimii hienosti iltalukemisena lapsille tai sen voi kaivaa esille ja tarkastella oman pihapiirin otuksia uusin silmin. Kirja sujahtaa helposti myös mukaan metsäretkelle. Voimaeläinkortteja voi nostella aamukahvin lomassa. Mitä eläimet haluavat minulle tänään kertoa?

Yhteistyössä Always somewhere else ja Tuumakustannus

Syksyisiä mietteitä

Syksy sateineen ja myrskyineen on saapunut. Viikko sitten tuli tehtyä pihamaalla ensimmäiset viralliset syyspuuhat. Haravat heiluivat rivakasti, kun siistimme pihaa myrskyn jäljiltä. Viimeiset omenat saivat myös kyytiä. Meidän aika isoa pihapiiriä reunustavat lehtipuut ja syksyisin saammekin paiskoa hommia ihan tosissaan. On jotenkin haikeaa pakkailla pihakalusteet pois. Muistutan aina itselleni, että saan tilalle lyhtyjä, callunoita ja valosarjoja. Varsinkin pihakeinun talviteloille laittaminen on minusta tuskallista. Usein venytänkin kesäkautta mahdollisimman pitkälle. Pihakeinussa jotenkin kulminoituu lapsuuteni parhaat muistot mummon ja papan luona vietetyistä kesäpäivistä. Keinu on meilläkin ahkerassa käytössä ja siinä on vietytty monta kivaa hetkeä yhdessä lasten kanssa saippuakuplia puhallellen, kirjoja lukien ja jäätelötötteröitä syöden.

Toivon kovasti, että ehdin vielä istuttaa esikoisen omaan kukkapenkkiin kukkasipulit. Pieni kiva yllätys tulevalle keväälle odottamaan perheen kukkakeijua. Meidän pihapiirissä viihtyvät linnut ja olemme jo saaneetkin ihailla parvia, jotka pysähtyvät pihassamme aina syksyisin. Kohta pääsemme taas lasten kanssa ruokkimaan pikkuisia ystäviämme. Lintujen päivittäiset vierailut ovat perheen pienille iso juttu. Viikonloppuna kävimme perheen kanssa pienellä metsäretkellä ihmettelemässä kauniita kärpässieniä, keräämässä kiviä, kiipeilemässä ja piirtelemässä tikulla hiekkaan. Ihmettelimme isoja muurahaiskekoja, jotka ovat hiljentyneet jo talviunille. Juttelimme jääkaudesta ja harjujen muodostumisesta.

Rakastan syksyn tuoksua. Kotinurkillani tuoksuvat voimakkaasti männyn neulaset. Tuoksu on tuttu jo lapsuudesta. Sekaan sekoittuu palavan puun tuoksu, kun korttelin rintamamiestaloissa sytytetään takat antamaan lämpöä ja tunnelmaa illan hämärtyessä. Huomaan usein miettiväni kotikatuni taloja, joista suurin osa on rakennettu heti sodan jälkeen. Kuinka ihmiset rakensivat elämäänsä ja perustivat perheitä. Uskoivat tulevaan, mutta kenties myös varautuivat vaikeuksiin. Kuinka talot pysyvät paikoillaan ja ihmiset vaihtuvat. Millainen perhe on mahtanut aikoinaan rakentaa meidän nykyisen kodin. Millaiset ihmiset ovat tehneet harjulla kulkevat kinttupolut.

Itse toivoin vain, että meidän katon alla asuisi onnellinen perhe. Kaikkea hienoa ei tarvitse olla ja vähempikin riittää. Toivoisin, että meidän talossa raikuisi nauru ja olisi tilaa oppia erheistä ja rohkeutta yrittää uudelleen. Toivoisin, että meidän ei tarvitisi olla millään mittapuulla täydellisiä tai hyviä, että se mitä me olemme olisi juuri hyvä. Toivoisin, että meidän kodissa ei jätettäisi ketään yksin pienen tai suuren murheen kanssa. Toivoisin, että koskaan ei olisi liian kiire aidosti kuunnella ja olla läsnä. Toivon tavallista elämää ja rauhaa.

#slowmorning - Vuoden paras päivä

Kaupallinen yhteistyö Otava

Syksy tiivistää otettaan ja pimeys hiipii nurkkiin. Nyt on juuri oikea aika herkistyä ja pysähtyä kuuntelemaan oman mielen liikkeitä. On aika olla itselleen lempeä ja ymmärtäväinen. Matkalle voi ottaa tueksi Katri Syvärisen uuden kirjan Vuoden Paras Päivä, joka auttaa pienin askelin avamaan kiireen ja elämän hektisyyden aikaansaamia solmuja. Kirja kuljettaa lukijaansa lempeästi eteenpäin. Kaikki pysyvät varmasti mukana. Äitiaivoni eivät menneet kertaakaan solmuun, vaikka keskittyminen on välillä repaleista. Huomasin odottavani innolla, koska saisin taas jatkaa kirjaa eteenpäin. Kirja sisältää runsaasti erilaisia tehtäviä. Itselleni mieluisinta ja luontevinta oli kirjoittaa asioita paperille. Tässä kohden on sanottava, että kirjoitan paljon läppärillä, mutta oman käsialan piirtyminen valkoiseen puhtaaseen arkkiin kiemuroineen ja koukeroineen on erityisen terapeuttista. Olen unohtanut jo tovi sitten päiväkirjojen ja kalentereiden täyttämisen. Siinä puuhassa on jotakin sellaista, mikä ei enää istu elämääni sellaisenaan. Kirjan kysymyksiin oli kuitenkin ihana etsiä vastauksia omasta itsestään. Olin kenties, jopa hivenen yllättynyt siitä, miten nopeasti pääsin rehelliseen ytimeen monen asian kanssa. Muistan ajatelleeni, kuinka sääli on, että meiltä aikuisilta ei juuri enää kysytä selviä ja syvällisiä kysymyksiä. Kukaan ei pysäytä meitä totaalisesti ja laita miettimään ja pohtimaan. On itse löydettävä tiensä kysymysten äärelle.

Oletko koskaan ajatellut, että jokainen päivä voisi olla vuoden paras päivä? Minulle ajatus tuo aivan mieletöntä lohtua. Kirja korostaa positiivista ajattelua ja eteenpäin menoa. Kehitystä. Oman sisäisen tien kulkeminen vaatii rohkeutta, mutta on myös luvallista tuntea epävarmuutta, estoja ja pelkoakin. Jokainen tunne opettaa ja kertoo meille jotakin meistä itsestämme. Kaikkeen ei tarvitse olla heti valmis. Omaa polkua tulee kulkea tunnustellen. Voit valita kirjasta harjoitukset, jotka tuntuvat juuri sinusta oikeille ja hyville. Tärkeintä on, että et suorita harjoituksia pakolla läpi. Kynttilät, tuoksut, pienet asetelmat, voimalauseet ja omat rauhalliset teehetket voivat tarjota paljon uutta energiaa päivääsi. Mietiskely ja pohdinta auttavat sinua selkeyttämään omia ajatuksiasi ja toiveitasi. Yksinkertaiset jooga harjoitukset tuovat uutta virtaa kehoosi. Kirjasta löytyy, jopa ihania reseptejä.

Kirja on parasta, mitä minulle on tapahtunut pitkään aikaan. Puhuttelevat tekstit yhdessä pienen tekemisen kanssa saavat minut innostumaan ja motivoitumaan. Haluan oppia tapoja rauhoittua, haluan tietää, mitä kehoni yrittää minulle viestiä. Haluan olla itselleni lempeämpi ja hyväksyvämpi. Haluan oppia olemaan enemmän paikoillani ja aidosti läsnä myös itselleni. Parasta kaikessa on tietysti se, että voin tehdä kaiken tämän poistumatta kuitenkaan kotoani. Saatan kiikkua keinutolissa lukemassa lasten katsoessa Pikku Kakkosta. Aamulla sytytän kynttilän keittäessäni aamukahvia. Tuon metsäretkeltä kotiin kauniita varpuja ja asetan ne maljakkoon. Sanon ääneen, mitä tunnen. Koen vapautta ja helpotusta. En enää ole vain sotkuinen vyyhti, vaan lempeästi pujottelen solmujani auki. Jokaisessa päivässä on paljon hyvää...sitä parasta.

Yhteistyössä Always somewhere else ja Otava Kustannus

Knabina - Aamukahvi lämpimänä

Kaupallinen yhteistyö

Kotiäitivuosina minua on vaivannut kylmän kahvin kirous. Ehdin kyllä kaiken aamuvilinän keskellä keittämään itselleni kahvit ja kaatamaan kahvin kuppiin, mutta siihen se sitten jääkin. Saatan päivän aikana kerätä kolmekin lähes täysinäistä kahvikuppia talon eri huoneista. Muutama hörppy ja kahvikuppi on jäänyt unohduksiin lastenhoidollisista syistä. Virnistys. Sama toistuu useita kertoja, kunnes kahvipannu on tyhjä. Olen melkoisen kiukkuinen ellen saa aamukahviani. Kahvi tasoittaa aamujani parhaalla mahdollisella tavalla. Ongelma oli sen verran akuutti, että päätin puuttua asiaan. Avain kaikessa oli aamujen järjestäminen eri tavalla. En yritä enää juoda kahviani kaiken hulinan keskellä. Hoidan lasten aamurutiinit ensin ja tämän jälkeen napsautan kahvinkeittimen päälle. Kahvin tippuessa pakkaan porukan pihamaalle. Kaiken ollessa valmista nappaan kahvin kätevästi mukaan. Lasten touhutessa pihalla saan juoda kahvini kuumana ja ilman kiirettä.

Varsinkin perheen yhteisinä reissuaamuina olen tykännyt ottaa aamukahvin mukaani. Mieheni ehtii aina hyvin juoda kahvinsa kotosalla, mutta minä hyörin ja pyörin ja jään usein ilman. Mieheni on aina kovin haluton pysähtymään automatkoilla kahvitauolle, joten kahvi on paras ottaa mukaan jo kotoa lähtiessä. Apukuskin paikalla saan nauttia aamukahvin tienpäällä rauhassa. Lapset torkkuvat usein takapenkillä sulassa sovussa ja spotify soittaa mahtavaa soittolistaa.

Kahvinystävänä sanoisin, että AINA on hyvä hetki keittää kahvit. Nauti kuitenkin kahvisi kuumana ja ilman kiirettä. Kylmä kahvi kaunistaa ainoastaan silloin, jos käyttää sitä hiusten värjäämiseen. Muuten kylmä kahvi saa pelkästään huonolle tuulelle. Knabina:n posliininen TAKE AWAY -muki pitää minun kahvini kuumana. Se on juuri oikean kokoinen ja herkkä kuvitus saa mielen iloiseksi. Arjen pienet ilot ovat tärkeitä.

Yhteistyössä Maitokahvimedia ja Knabina

Uusi elämä

Naapurustossa asuva vanha eläkeläispariskunta inspiroi minua. Alle vuosi sitten he ostivat vanhan ja hoitamattoman talon korttelistamme. He hankkivat pikkuisen koiran ja ryhtyivät yhdessä remontoimaan taloa. Olen katsonut homman edistymistä suu auki. Talo on saanut uuden elämän.Pihapiiriä ympäröivät pensasaidat on leikattu siistiksi ja piha on aidattu pikkuiselle koiralle turvalliseksi. Edellisen omistajan jättämät risut on siivottu ja istutukset laitettu kuntoon. On rakennettu puuvaja ja vanha piharakennus on saanut hienon ulkokuistin. Talon rännit on uusittu ja sadevedet johdatettu turvallisesti pois talon perustuksista. Talon huoltomaalaukset on tehty. Talon sisällä on varmasti myös remontoitu. Olisi suorastaan kiva päästä kurkistamaan.

Usein ajatellaan, että eläkkeelle siirryttäessä elämän pitäisi jotenkin mennä tiettyyn suuntaan. Moni luopuu pitkään asuttamastaan omakotitalosta ja siirtyy pienempään. Koetaan, että tilaa ei enää tarvita ja pihapiiriäkään ei enää haluta hoitaa. Moni valitseekin uudeksi kodikseen kerrotalon. Toiset matkustelevat ja viettävät aikaa lastenlasten kanssa. Pitäydytään mielellään tutussa ja turvallisessa tai hyväksi koetussa jutussa. Minusta naapuruston uusi pariskunta on loistava esimerkki siitä, että loppujen lopuksi me ihmiset olemme vapaita tekemään ihan, mitä itse haluamme. Toki oletuksia ja odotuksia on aina, mutta tarvitseeko niistä piitata? Tarvitseeko seikkailemista lopettaa vain siksi, että vanhenee? Eikö aina ole hyvä aika aloittaa uusia asioita ja projekteja, sekä ottaa vastaan haasteita.

Itse elän nyt ruuhkavuosien keskellä ja myös näihin vuosiin liittyy paljon ympäristön luomia paineita. Itse olen pyrkinyt niitä välttämään ihan tietoisesti, mutta toki en ole täysin immuuni minäkään. Olen huomannut, että mieleeni on nousssut monen asian suhteen epäilys. Tarvitseeko meidän todellakin tehdä kaikki samat turvalliset valinnat? Mitä jos haluankin elämältäni jotakin aivan muuta? Onko meistä kahdesta ja tällä tarkoitan itseäni ja aviomiestäni seikkailemaan yhdessä vai haluammeko elämältä tässä kohden ihan eri asioita. Kuinka parisuhde kestää tämän vaiheen, jossa toinen on levoton ja toisen juuret on isketty maahan tukevasti. Ja miksi ihmeessä nämä piirteet nostavat päätänsä juuri nyt? Tokihan mieheni tiesi millaisen kumppanin itselleen valitsi. Vai tiesikö? Olemmeko me yhä ne kaksi samaa ihmistä, jotka päätyivät yhteen varsin varhain. Olisi helppoa nimetä tämä vaihe keski-iän kriisiksi. En koe kuitenkaan kriiseileväni. Uskon, että kolme lastani ovat antaneet minulle ison annoksen rohkeutta. Tarkastelen elämääni ja haluan vain parasta lapsilleni. Haluan meille kaikille hyvän elämän. Ilman lapsia olisin luultavasti tyytynyt vähempään...jotakin, joka olisi ollut sinne päin.