4.12 perjantaiaamuna olo oli aika painava. Kurkkua kuristi ja ajattelin, että tuleeko koko päivästä mitään. Torstai-iltana olin saannut kuulla suru-uutisen ja fiilikset hiipi uniin ja aamulla olo oli sekainen ja pää painoi tonnin. Oli vielä pimeää, kun ajeltiin kohti Vantaata, josta minun oli tarkoitus hypätä Helsinkiin menevään junaan. Keskellä synkkyyttä radiosta pärähti soimaan Juha Tapion Sinun vuorosi loistaa biisi. Se tuntui merkiltä. Biisi voimaannutti ja ajattelin, että selviän tästä päivästä. Otan siitä kaiken irti. Keskityn hengittämään. Laitan surun hetkeksi syrjään odottamaan. Aikansa kaikelle ja tämän päivän tarkoitus on iloita. Elämä jatkuu. Jokainen päivä, jokainen hetki. Aika ei odota meistä ketään.
Biisit ovat tärkeitä. Meille kaikille kertyy elämän aikana se oma soundtrack. Ally McBeal tutustutti monet meistä aikoinaan teemalaulun valintaan (hyväntuulinen hymähdys). Juha Tapion kappaleet ovat tulleet todella tutuiksi vuosien varrella. Lähes jokaisesta biisistä mieleen nousee jokin tietty fiilis tai hetki. Ensimmäisen kerran olen nähnyt Juha Tapion esiintyvän Töölön kirkossa. Suoritin silloin viimeistä työharjoitteluani. Ja kyllä teki vaikutuksen mies ja kitara. Ihanan rauhallinen ja levollinen ääni. Juha Tapio lauloi koko setin silmät kiinni. Muistan vieläkin sen villapuseron, joka oli Juhan päällä.
Kaksi puuta on minulle ja miehelleni todella tärkeä biisi. Moni ystävämme on sanonut, että kappaleesta tulee heti mieleen minä ja mieheni. Ja moni muu "vanha" pariskunta tuntee varmasti samoin. Kaunis, herkkä kappale rakastamisesta. Sydän lyö aina yhden ylimääräisen lyönnin, kun biisin alkutahdit pärähtävät käyntiin. Ja jos biisi oli meidän jo alun alkaenkin, niin nyt se on sitä vielä tiukemmin. En koskaan unohda sitä miltä se kuulosti viime perjantaina. En unohda hymyä oman rakkaani kasvoilla.
Voitte varmasti kuvitella sen liikutuksen, joka valtaa mielen, kun saa videoterveiset artistilta, joka on saanut mielen herkistymään monta kertaa. Oli todella iso WoW, kun saimme vielä liput Juha Tapion Tavastian keikalle 10.12 Sitä ajattelee, että eihän tällaista voi tapahtua. Olo on todella kiitollinen. Huomenna nähdää.
keskiviikko 9. joulukuuta 2015
Meidän biisi - Kaksi puuta
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mira-Marie

Follow Me
BLOG ARCHIVES
-
►
2022
(6)
- kesäkuuta (2)
- huhtikuuta (1)
- maaliskuuta (2)
- tammikuuta (1)
-
►
2021
(5)
- joulukuuta (1)
- marraskuuta (2)
- maaliskuuta (1)
- tammikuuta (1)
-
►
2020
(38)
- joulukuuta (5)
- marraskuuta (2)
- lokakuuta (3)
- syyskuuta (1)
- elokuuta (2)
- heinäkuuta (1)
- kesäkuuta (4)
- toukokuuta (3)
- huhtikuuta (3)
- maaliskuuta (6)
- helmikuuta (4)
- tammikuuta (4)
-
►
2019
(70)
- joulukuuta (4)
- marraskuuta (6)
- lokakuuta (5)
- syyskuuta (8)
- elokuuta (2)
- heinäkuuta (4)
- kesäkuuta (7)
- toukokuuta (5)
- huhtikuuta (11)
- maaliskuuta (7)
- helmikuuta (5)
- tammikuuta (6)
-
►
2018
(97)
- joulukuuta (6)
- marraskuuta (8)
- lokakuuta (7)
- syyskuuta (7)
- elokuuta (6)
- heinäkuuta (9)
- kesäkuuta (10)
- toukokuuta (9)
- huhtikuuta (9)
- maaliskuuta (10)
- helmikuuta (6)
- tammikuuta (10)
-
►
2017
(129)
- joulukuuta (11)
- marraskuuta (10)
- lokakuuta (11)
- syyskuuta (11)
- elokuuta (13)
- heinäkuuta (9)
- kesäkuuta (11)
- toukokuuta (11)
- huhtikuuta (6)
- maaliskuuta (11)
- helmikuuta (11)
- tammikuuta (14)
-
►
2016
(121)
- joulukuuta (13)
- marraskuuta (9)
- lokakuuta (10)
- syyskuuta (2)
- elokuuta (8)
- heinäkuuta (19)
- kesäkuuta (18)
- toukokuuta (12)
- huhtikuuta (7)
- maaliskuuta (10)
- helmikuuta (6)
- tammikuuta (7)
-
▼
2015
(94)
- joulukuuta (8)
- marraskuuta (11)
- lokakuuta (18)
- syyskuuta (7)
- elokuuta (9)
- heinäkuuta (7)
- kesäkuuta (7)
- toukokuuta (6)
- huhtikuuta (6)
- maaliskuuta (4)
- helmikuuta (4)
- tammikuuta (7)
-
►
2014
(25)
- joulukuuta (7)
- marraskuuta (5)
- lokakuuta (13)
Suositut tekstit
-
Talossamme on ehditty viettää jo monet lasten syntymäpäivät, mutta sunnuntaina meillä oli ensimmäistä kertaa teema. Oli todella helppoa p...
-
*Kaupallinen yhteistyö Olenkin blogissa ehtinyt jo aikaisemmin mainita Bulba:n ihanasta diffuuserista, joka on ollut jo tovin yksi ar...
-
Kaupallinen yhteistyö Vanhempien makuuhuoneen uudet tyynyt ja esikoiselle hankittu lämmin lasten peittosetti saivat talossamme aika...
-
Minä rakastan kirjoja. Vanhoissa kirjoissa on usein kauniita kansia. Hylättyjä kirjoja löytyy kierrätyskeskusten ilmaispuolelta, lehtiroskik...
-
Melkoisen kummallisia kelejä on pidellyt. Yhtenä päivänä lunta ja pakkasta ja toisena taas vettä ja loskaa. Oli sää millainen tahansa, ni...
-
Monessa blogissa on vilahdellut iloisesti temppuilevia lapsia. Riemunkiljahdukset on melkein saattanut kuulla omissa korvissa. Tästä inno...
Sinä se osaat kirjoittaa niin koskettavan kauniisti. Otan osaa suru-uutisen osalta! <3
VastaaPoistaVoi kiitos Selina sinulle kovasti!! Et usko miten sydäntä lämmittää!!
Poista