torstai 20. heinäkuuta 2017
Pienet kukkakeijut
Elämän pienille iloille tulee osata avata silmänsä. Parhaiten asiaa auttavat omat lapset. Kesä on kukkaloiston aikaa pihamaalla. Meidän lapset ovat innokkaita kukkakimppujen tekijöitä. Kukat ilahduttavat. Kukista tulee hyvälle mielelle. Minä olen oppinut aivan uudella tavalla arvostamaan luonnonkukkia. Välillä lasten kimppuihin sujahtaa sekaan äidin huolella istuttamia pihakukkasia, mutta ei se haittaa. Olen yrittänyt opastaa, että lapset poimisivat kukkia hellästi eli ei ihan juurineen kiskoisi kasveja maasta. Selittänyt kuinka tulisi arvostaa kaikkea minkä maasta taittaa. Yhdessä olemme ihastelleet kukkien väriloista ja kukintojen yksityiskohtia. Olemme yrittäneet nimetä kasveja.
Yksi tärkein asia arvostamisen kannalta on esillepano. Teen lasten kukista pieniä asetelmia ympäri taloa. Iloiset kimput ilahduttavat talon jokaisessa huoneessa. Kukkien pariksi sopivat kauniisti kirpputorilta peräisin olevat sekalaiset kirkkaat maljakot ja lasit. Luonnonkukista tulee jotenkin väistämättä mieleen Poldarkin villin kaunis Demelza, joka kulkee tuulessa pitkin nummia kukat hiuksissaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mira-Marie

Follow Me
BLOG ARCHIVES
-
►
2022
(6)
- kesäkuuta (2)
- huhtikuuta (1)
- maaliskuuta (2)
- tammikuuta (1)
-
►
2021
(5)
- joulukuuta (1)
- marraskuuta (2)
- maaliskuuta (1)
- tammikuuta (1)
-
►
2020
(38)
- joulukuuta (5)
- marraskuuta (2)
- lokakuuta (3)
- syyskuuta (1)
- elokuuta (2)
- heinäkuuta (1)
- kesäkuuta (4)
- toukokuuta (3)
- huhtikuuta (3)
- maaliskuuta (6)
- helmikuuta (4)
- tammikuuta (4)
-
►
2019
(70)
- joulukuuta (4)
- marraskuuta (6)
- lokakuuta (5)
- syyskuuta (8)
- elokuuta (2)
- heinäkuuta (4)
- kesäkuuta (7)
- toukokuuta (5)
- huhtikuuta (11)
- maaliskuuta (7)
- helmikuuta (5)
- tammikuuta (6)
-
►
2018
(97)
- joulukuuta (6)
- marraskuuta (8)
- lokakuuta (7)
- syyskuuta (7)
- elokuuta (6)
- heinäkuuta (9)
- kesäkuuta (10)
- toukokuuta (9)
- huhtikuuta (9)
- maaliskuuta (10)
- helmikuuta (6)
- tammikuuta (10)
-
▼
2017
(129)
- joulukuuta (11)
- marraskuuta (10)
- lokakuuta (11)
- syyskuuta (11)
- elokuuta (13)
- heinäkuuta (9)
- kesäkuuta (11)
- toukokuuta (11)
- huhtikuuta (6)
- maaliskuuta (11)
- helmikuuta (11)
- tammikuuta (14)
-
►
2016
(121)
- joulukuuta (13)
- marraskuuta (9)
- lokakuuta (10)
- syyskuuta (2)
- elokuuta (8)
- heinäkuuta (19)
- kesäkuuta (18)
- toukokuuta (12)
- huhtikuuta (7)
- maaliskuuta (10)
- helmikuuta (6)
- tammikuuta (7)
-
►
2015
(94)
- joulukuuta (8)
- marraskuuta (11)
- lokakuuta (18)
- syyskuuta (7)
- elokuuta (9)
- heinäkuuta (7)
- kesäkuuta (7)
- toukokuuta (6)
- huhtikuuta (6)
- maaliskuuta (4)
- helmikuuta (4)
- tammikuuta (7)
-
►
2014
(25)
- joulukuuta (7)
- marraskuuta (5)
- lokakuuta (13)
Suositut tekstit
-
*Kaupallinen yhteistyö Putiikki Pietamo Tunnustan. Minä olen sitä tyyppiä, joka kulkee viikosta toiseen äitinuttura/hätäponnari keikkue...
-
Koska se tarkkaan ottaen alkoi? Oliko se raskauden edettyä yli puolivälin vai alkoiko se jo sitä ennen. Keveys ja ilo tuntui vaihtuneen kire...
-
Ihana Bridget Jones . Oli huikeaa tavata sinut taas pitkästä aikaa. Mitä sitten, jos kasvosi ovat hitusen muuttuneet siitä, kun viimeksi tap...
-
Viime lauantaina istuin penkillä Pohjoisesplanadilla. Ihan vain itsekseni. Lempeässä auringon paisteessa. Katsoin hetken Helsinkiä turistin ...
-
Mitä se tarkoittaa, kun voi nähdä toisen surun, vaikka se yritetään kätkeä. Paketoitu pikku rasia sydämen takana. Tyhjään katsovat kasvot va...
-
Talossamme on ehditty viettää jo monet lasten syntymäpäivät, mutta sunnuntaina meillä oli ensimmäistä kertaa teema. Oli todella helppoa p...
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.