Yleisesti voisi kai sanoa, että aamut lasten kanssa ovat täynnä vilskettä ja menoa. Olit väsynyt tai et, niin aamupala täytyy hoitaa pöytään mahdollisimman nopeasti. Kaiken ollessa hoidettuna ja lasten katsoessa hetken tyytyväisenä aamuohjelmia täydellä vatsalla ehtii hyvin juosta katsastamassa päivävaatteet kuntoon. Tämän jälkeen voikin olla jo selvittelemässä päivän ensimmäistä riitaa. Meidän talossa esikoinen ja keskimmäinen ottavat toisistaan mittaa useasti päivän aikana. Vihdoin on aikaa valella myös omat kasvot kylmällä vedellä ja napsauttaa kahvinkeitin päälle. Viikonloppuisin meno on toki rauhallisempaa, kun talossa on kaksi aikuista. Silloin meillä syödään usein myös kaksi aamiaista. Venytetään aamua. Katsotaan yhdessä piirrettyjä ja paistetaan lettuja.
Muistelen välillä kaiholla niitä viikonloppuaamuja, kun olimme vielä mieheni kanssa kahden. Kahvia keitettiin kaksi pannullista. Yksi ennen aamupalaa ja toinen sen jälkeen. Katsoimme koko aamun elokuvia. Jostakin syystä mieleeni on jäänyt aivan erityisesti muisto yhdeltä talvelta. Lastasimme riiisipuuro ainekset kerroskattilaan ja lähdimme corgin kanssa aamulenkille. Yöllä oli satanut lunta ja maa oli vielä valkoisena. Kiersimme tutun lenkin ja palasimme kotiin syömään valmista puuroa ja katsomaan englantilaisia dekkareita. Elämä on parhaimmillaan pienissä hetkissä. Todella. Olisi hienoa, jos hetket tunnistaisi aina silloin, kun niiden keskellä elää. Tulisi fiilis, että tässä hetkessä on kaikki. Kaikki on täysin kohdallaan. Olet siellä, missä sinun tuleekin olla ja niiden ihmisten keskellä, jotka merkitsevät.
Jos sinä kaipaat hiljaiseen aamuusi hyviä elokuvia, niin tässä muutamia:
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.