Sinäkin loistat

Kohta on kesäkuu. Mihin aika on mennyt? Aika on mennyt ihastellessa pienokaista, ihmetellessä herkästi syttyvää hymyä ja pienten käsien voimakasta otetta. Aika on mennyt huikealla vauhdilla kasvavan taimen hoidossa ja vauvan tuoksua nuuskiessa. Elämä on antanut parastaan. Moni toive on käynyt toteen. Pihan omenapuihin on ilmestynyt silmut ja helmililjat kukkivat kauniisti. Omenapuut näyttävät koko pitkän talven lähes kuolleilta ja joka kevät ne taistelevat itsensä takaisin elämään. Pihamme omenapuut ovat yli 50- vuotta vanhoja. Ne tekevät yhä satoa ja mitä kauneimpia kukkasia. Rakastan sipulikasveja. Nekin muhivat aikansa ja sitten lähes uhmakkaina työntävät versonsa maasta ja tuottavat värikkään kukan.

Me ihmisetkin juurrumme paikoillemme, toisinaan näytämme melkein elottomille ja sitten puhkeamme odottamatta kukkaan. Meillä kaikilla on oma hetkemme. Se voi tulla aikaisin tai vähän myöhemmin. Tasapaino tuo ilon ja onnellisuuden, joka säteilee läpi. Tulee päivä jolloin jokainen meistä ymmärtää, että ei tarvitse mahtua mihinkään muottiin tai annettuun lokoseen. Ja jos siltä tuntuu, niin itsensä voi keksiä aina uudestaan ja uudestaan. Eihän meitä sido mikään, jos emme anna sille valtaa itsemme yli. Jokainen aamu tuo mukanaan lupauksen. Jos sinä kaipaat muuttumista tai kasvamista se ei ole koskaan myöhäistä. Aina voi mennä eteenpäin. Aina voi rohkaistua ja olla kaikkea sitä mitä voi olla. Tarvitsee vain tehdä päätös. Havahtua. Älkää antako kenenkään himmentää teidän loistoanne. Sillä jokainen meistä loistaa. Sinäkin.

Meikkipussin salaisuudet

Salaisuudet ja salaisuudet. En voi varsinaisesti tässä kohden todeta, että näillä tuotteilla teen taikoja kasvoilleni. Onhan se tullut jo moneen kertaan blogin puolella esille, että en osaa meikata. Tämä paljastui varmasti monelle viimeistään Indiedays päivätapahtumassa otetuissa kuvissa. Itseäni ihan nauratti. Olisiko kenties ollut paikallaan edes lisätä hieman sitä huulikiiltoa? Todellakin. Tuon päivän kuvista voisi siis päätellä, että meikkilaukustani löytyy pelkkä puuteri.

Puuteri loistaa nyt poissaolollaan sillä perheen pikku neiti pudotti sen lattialle. Hajotessaan pirstaleiksi se sotki samaten koko meikkilaukun muun sisällön. Käytän Lumenen Natural Code Skin Perfector mineraalipuuteria sävyä 11 Cream. Lisäsin tuohon kuvaan mukaan muutaman ns.luottotuotteeni eli Lumenen syväpuhdistavan turvenaamion sekä toffeen sävyisen Color Mask tuotteen, jolla pidän toistaiseksi tyvikasvua aisoissa. Olen monta vuotta käyttänyt Versacen Bright Crystal tuoksua. Seuraavassa listana meikkipussin sisältö.

Lumene Nude Perfection Fluid Foundation meikkivoide sävy 1 Classic Beige
Elizabeth Arden valokynä
Lumene aurinkopuuteri sävy 2 Auringon kultaa
Clinique luomiväri trio sävyt Chocolate chip, Buttered bronze, Teddy bear
Paese luomiväri sävy Kashmir
Clarins maskara sävy 01 Intense black
Pixi gloss kit Perfect red
Rimmel Apocalips huulikiilto sävy 300 Out of this world
Lumene Natural Code huulipuna sävy Vintage Red

Meikkisiveltimeni ovat melkoisen sekalainen kokoelma. Ilman pinsettejä en lähde mihinkään. Olen melkoisen hysteerinen kulmakarvojen suhteen. Meikkilaukustani näyttäisi puuttuvan tyystin rajauskynät. Oma huomio. Pitäisikö nyt vihdoin ottaa homma haltuun ja ruveta opettelemaan? Ja mitä vielä kaipaisin muuta? No ainakin todella hyvän ja toimivan tuotteen silmäpusseille ja tehokkaan ryppyvoiteen!! Suosituksia?

Vauvakuume? Ei voi olla totta!

Minulla on ensimmäistä kertaa elämässäni vauvakuume. Outo toteamus kahden lapsen äidiltä. Varmasti on monia, jotka ovat minun tavoin järkeilleet lapsen hankinnan. Esikoinen sai alkunsa sillä ajatuksella, että elämässä pitää mennä eteenpäin, uskaltaa ja hypätä kohti tuntematonta. Ja pitäähän ensimmäisellä olla kaveri eikös niin? Sisarus kenen kanssa kasvaa ja nahistella. Nyt perheeseemme kuuluu elokuussa 4- vuotta täyttävä pippurinen neiti ja kohta 4 kuukautinen pieni poika. Tuo pieni pallura on saanut minut potemaan vauvakuumetta. Pyörittelen mielessäni kuumeisesti ajatusta, jos vielä yksi? Olisiko se mahdollista?

Mietin kuinka se kuuluisa kello tikittää. Pohdin kuinka työelämä ainakin perinteisessä mielessä siirtyisi taas jälleen loitommaksi uuden vauvan myötä. Minä rakastan työtäni ja se on osa minua. Innolla odotan sitä päivää, kun saan taas palata tutun tai uuden työn pariin. Olen myös rakastanut hoitaa lapsiani kotona ja olla kotiäiti. Takaraivossa toki myös jyskyttää ajatus siitä, että olen ollut onnekas. Minulla on kaksi tervettä lasta. Olen selvinnyt kahdesta vaikeasta synnytyksestä. Olisiko onni vielä matkassa mukana?

Kuinka huonosti sitä itsensä voi tuntea? Tavallaan on hienoa olla arvoitus myös itselleen joissakin asioissa. Silloin elämällä on enemmän mahdollisuuksia kuljettaa mukanaan. Muutenhan sitä tallaisi tuttuja polkuja tai peräti valmiiksi tallattuja. Näin on ollut paljon mielenkiintoisempaa. Ja vaikka kolmas vauva jäisi vain haaveeksi on ollut ihana tuntea tämä tunne. Nyt minäkin tiedän mistä muut ovat puhuneet. Minäkin tiedän miltä vauvakuume tuntuu.

Muistan joskus hieman alle 30-vuotiaana ajatelleeni, että mikä ihme minussa on vikana, kun en halua lapsia. Monella ystävälläni niitä jo oli ja osa haaveili perheestä ihan rehellisesti ja suoraan. Tunsin itseni jotenkin ulkopuoliseksi. Varoin avaamasta suutani. Ja kyllähän minultakin asiaa tiedusteltiin ja silloin sanoin, että en juuri lapsista välitä. Nyt naurattaa. Kaksi lasta, vauvakuume ja Kaksplussan yhteisöbloggari. Olisi ihanaa, jos voisi mennä ajassa taaksepäin ja sanoa viisauden sanoja itselleni. Ai, mitäkö sanoisin? Kertoisin miten olen saanut tuhannesti takaisin sen mistä olen luopunut. Kertoisin miten minusta on tullut mukavampi ja rennompi ihminen äitiyden myötä. Kertoisin miten rakkaus omaan lapseen saa sydämen menemään ihan käppyrälle. Kertoisin, että susta tule kuule ihan ok mutsi. No worry.

Kaksplus on koonnut nettisivuilleen kaikkea kivaa aiheeseen liittyen mm. erilaisia testejä ja muuta infoa käy kurkkaamassa TÄÄLTÄ.

Perhehuoneessa villasukat jalassa

Meidän pieni mies on kohta neljä kuukautta vanha. Ihana perheen ilopilleri! Valloittava seuramies. Ajan käsite on suhteellinen. Itse synnytyksestä tuntuu kuluneen jo pitkä tovi. Toisaalta sitä ihmettelee, että eikö se ollut vasta eilen, kun ihmettelimme yhdessä mieheni kanssa pieniä suloisia kasvoja, käsiä ja varpaita. Kipu ja pelko eivät ole enää päällimmäisenä mielessä, vaan ajatukset ovat kultautuneet ja keskittyneet pelkkään syntymän ihmeeseen. Äitienpäivänä sitä luonnollisesti hetken ajatteli molempien lasten syntymää ja silloin oivalsin, että olin unohtanut kirjoittaa tänne blogiini jostakin todella tärkeästä asiasta nimittäin perhehuoneessa viettämästämme ajasta. 

Esikoisen kohdalla en ollut tietoinen, että toiveen perhehuoneesta olisi voinut esittää laitokselle mennessä. Kuulin tästä mahdollisuudesta vasta jälkikäteen. Kuopuksen kohdalla olin ehdottoman varma, että halusin perhehuoneen ja jännitin kovasti järjestyisikö se meille. Perhehuone tarkoitti meidän kohdallamme ihan tavallista potilashuonetta kahdella sängyllä. Eri sairaaloissa saattaa olla erilaisia käytäntöjä. Monissa sairaaloissa perhehuoneita on välillä poistettu ja sitten taas otettu uudestaan käyttöön. Meille se oli aivan ihana kokemus ja rohkaisen kaikkia pariskuntia ilmoittamaan halukkuudesta yöpyä yhdessä perhehuoneessa mikäli se on vain mahdollista.

Olin sektion jäljiltä melkoisen kipeä ja liikkuminen oli erittäin hankalaa. Halusin kuitenkin pitää itse pienokaisesta huolta. Ensimmäisenä yönä leikkauksen jälkeen tämä ei olisi onnistunut ilman isän osallistumista. Muistan vieläkin miten mieheni tuli ison herkkukassin kanssa ovesta sisään. Yhdessä villasukat jalassa köllöttelimme vierekkäisillä sairaalavuoteilla ja katsoimme telkkaria. Vauva tuhisi vieressä. Isä hoiti pientä poikaansa. Liikuttavaa. Varmasti yksi parhaista muistoistani ikinä.

Sairaalan kokee ympäristönä tietysti hieman vieraaksi ja siellä voi aluksi olla vaikeaa rentoutua, mutta siihen sopeutuu yllättävän helposti. Huumori auttaa! Henkilökunta antoi meidän olla melkoisen rauhassa. Kätilöt tulivat huoneeseen ainoastaan kutsutusti tuomaan vauvalle lisämaitoa. Olisi hienoa, jos kaikki saisivat mahdollisuuden viettää aikaa yhdessä perheenä nuo alkutaipaleen herkät tunnit ja päivät. Osa toki pääsee pikaisesti kotiin ja silloin voi olla, että ei ehdi edes ajatella perhehuonetta. Sektion jälkeen sairaalassa tulee viettää pidempi tovi ja on hienoa, että lapsen isä voi osallistua aktiivisesti alusta asti pienokaisen hoitoon. 

Bloggers´ Inspiration Day 2015

Lauantaina sain jälleen suunnata askeleeni kohti Helsinkiä. Sain kutsun Bloggers´ Inspiration Day päivätapahtumaan, joka järjestettiin tällä kertaa ravintola Maxinessa Kampissa. BID on suomen suurin bloggaajatapahtuma ja minä olin mukana ensimmäistä kertaa. Voitte kuvitella, että pienoisesti jännitti. Onneksi treffasin jo asemalla Pienin Askelin blogin takaa löytyvän Miran, jonka kanssa jatkoimme matkaa yhdessä. Kotona jouduin miettimään pukeutumista hieman tavallista pidempään. Päädyin lopulta vaatteisiin, jotka tuntuivat päällä hyville. Ilman kimallusta en kuitenkaan halunnut tapahtumaan lähteä, vaan piristin asukokonaisuutta koruilla.

Tapahtuma oli todella mielenkiintoinen ja tapasin paljon tuttuja kasvoja, sekä uusia ihania tuttavuuksia. Päivän ehdottomasti paras anti oli mielenkiintoiset keskustelut mm. somen tulevaisuuden näkymistä. Mihin tämä upea ja kiva harrastus on menossa? Mitkä ovat uusimmat suuntaukset ja visiot? Oli mieletöntä päästä puhumaan ihmisten kanssa, jotka jakavat tavallani innostuksen lajia kohtaan.

Toki nautin myös itse tapahtumasta. Ympärilläni oli paljon iloista puheensorinaa ja kiinnostavia yhteistyökumppaneita, sekä tietysti ruokaa ja juomaa. Kamerat räpsyivät ja lasit kilisivät. Tutustuin mm. Olympus blogiohjelmaan sekä Bik Bokin kevään ja kesän malliston vaatteisiin. Kiintoisaa oli myös istua hetki ihan paikallaan ja tarkastella ympärillä liikkuvia ihmisiä. Osa oli todella huikean ihanasti pukeutunut päivää varten. Voi vain ihailla miten hienosti toiset kantavat oman tyylinsä. Päivän päätteeksi ovelta tarttui mukaan vielä goodie bag, joka sisälsi tapahtumaan osallistuneiden yritysten tuotteita. 

Seuraavassa kuvia tapahtumasta:

Helsinki Skywheel

Minulla ja miehelläni on erityinen suhde maailmanpyöriin. Teimme häämatkan Manchesteriin 10 vuotta sitten ja silloin testasimme paikallisen maailmanpyörän. Päivän ohjelmaa meille suunnitellessani oli ihan selviö, että halusin viedä mieheni myös Helsingissä vuosipäivän kunniaksi maailmanpyörään pyörimään. Helsinki Skywheel on kokemisen ja näkemisen arvoinen kohde. Teimme ajokokemuksestamme myös pienoisen videopätkän  ja lisään sen tänne editoinnin jälkeen. Luvassa hihitystä ja kauniita maisemia. Sää oli melkoisen viileä, tuulinen ja pilvinen, mutta se ei menoa haitannut yhtään.

Toivon tämän postauksen yllyttävän jonkun toisenkin pariskunnan tekemään jotakin hauskaa yhdessä. Yhteiset elämykset synnyttävät hauskoja muistoja. Ja jos jotakin lapsiperheiden vanhemmat mielestäni kaipaavat enemmän niin, se on yhteinen hassuttelu. Nauru ja ilo on parasta lääkettä! On ihanaa varastaa välillä aikaa ja olla vain kahden. Vaikka me emme koskaan eksy toisistamme kovinkaan kauas, niin kyllä meidänkin arjessamme on elementtejä, jotka vievät meitä erilleen. Siksi on tärkeää irrottautua hetkeksi yhdessä tutusta arjesta ja ympäristöstä. Minä uskon erityisesti parisuhdeaikaan. Toki joskus tehdään juttuja myös erikseen. Jaettu ilo on kuitenkin niin paljon parempi juttu.

Toivotaan, että seuraavana vuosipäivänä kohteemme olisi London Eye. Siinä seuraava maailmanpyörä valloitettavaksi. Miten sinä haluaisit hassutella puolisosi kanssa?

Rakastan maailmanpyörien taivasta hipovaa ja kaunista olemusta.

Helsingin kattojen yllä.

Kävimme kiinnittämässä reissulla myös lemmenlukon Katajanokalle Rakkauden siltaan. Naurettiin hieman, kun todettiin, että meillä on tuollainen turvallinen ja luotettava Abloy-lukko. Oli kyllä pakko piristää tuota lukkoa pirtsakalla rusetilla. Sellaisia me kai yhdessä olemme...tuttuja ja turvallisia sekä ripaus väriä ja räiskettä päälle. Oli ihana päivä yhdessä. Näitä postauksia teille tehdessäni olen saanut uudestaan elää tuon päivän.

Yhteistyössä Skywheel Helsinki

Hotelli Haven ja vuosipäivä

Lupasin teille kurkistusta Helsingin reissuumme. Olimme siis mieheni kanssa viettämässä 19. vuosipäiväämme. Ja kerrankin minä olin se, joka oli suunnitellut kaiken. Yleisesti mies vie ja minä vikisen vai miten se nyt menee? Rohkaisenkin nyt kaikkia pariskuntia rikkomaan omia kaavojaan ja rempaisemaan. Se jos mikä vie suhdetta taas uuden sykäyksen eteenpäin ja oma puoliso varmasti arvostaa hänen eteensä nähtyä vaivaa. Me sovimme, että tästä lähtien suunnittelemme treffiohjelman aina vuoronperään ja yllätykseksi toiselle. Seuraavan kerran on siis mieheni vuoro. Kenties pääsemme yhdessä ulos vasta 6 kk päästä, mutta odotus kannattaa.

Alla kuvien ilotulitusta ihanasta yöpymispaikastamme Hotelli Havenista, joka sijaitsee Unioninkadulla aivan kaupungin keskustassa. Hotelli on erittäin tyylikäs ja henkilökunta todella ystävällistä. Sydäntä lämmitti, kun jo vastaanotossa toivotettiin meille hyvää vuosipäivää ja huoneessamme odotti suklainen yllätys ja tervehdysviesti. Yövyimme comfort tason huoneessa, joka oli todella kaunis ja täynnä yksityiskohtia. Tunsimme olomme kuitenkin todella kotoisaksi. Olisimme mielellämme viettäneet hotellissa, vaikka vielä toisenkin yön. Huoneestamme löytyi kylpyamme ja ihastuttavia aromaterapeuttisia kylpytuotteita. Kotiuduttuamme illalla takaisin hotellille minun oli aivan pakko laskea itselleni kylpy. Kylvyssä ollessani yritin miettiä milloin viimeksi olin saanut vain olla ihan rauhassa. Kotiäidiltä pääsi pieni kyynel liikutuksesta.

Aamiaisbuffetti oli monipuolinen ja runsas. Erityisesti mieleeni jäi kahvin pöytään tarjoileminen sekä buffetissa tarjolla olleet tuoreet hedelmät ja marjat. Ihana ilmapiiri ja niin kaunista ja huoliteltua kaikki lautasliinoista Arabian Taika-sarjan isoihin kahvimukeihin. Harmittaa, kun en ottanut teille kuvaa kauniista sisäpihalla sijaitsevasta ulko-oleskelutilasta. Toivon, että uusimme vierailumme hotelliin niin, että voimme istua yhdessä mieheni kanssa auringossa ihanien ruukkuistutusten keskellä ja ehkä lainata hotellista polkupyöriä ja lähteä pyöräilemään kesäisessä Helsingissä. Mies vink, vink.

Yhteistyössä Hotelli Haven