lauantai 8. kesäkuuta 2019

#slowmorning - Hyvän mielen puutarha


*Kirja saatu kustantajalta
WSOY

Moni pitkään blogiani lukenut tietää, että rintamamiestalomme iso pihapiiri on ollut minulle vuorotellen ilon ja stressin aihe. Eija Keckmanin kirjoittama Hyvän mielen puutarha sai mieleni rauhoittumaan. Suorastaan huokaisin helpotuksesta. Yllättävän monella meistä on iskostunut tietynlainen mielikuva pihamaasta ja puutarhasta, siitä millainen sen tulisi olla. Pyrimme kohti jotakin yleistä ideaalia ja moni meistä vähemmän taitoa ja aikaa omaavista uupuu matkan varrella. Kirja sai minut ymmärtämään, että EI NÄIN! Puutarhaterapia on varmasti monelle tuttu nimenä, mutta oletko koskaan todella tutustunut sen saloihin? Oma pihapiiri toimii meille monelle terapeuttisena ympäristönä. Itselleni puuhastelu omassa pihassa suo minulle hetken hengähdyksen ympärilläni pyörivästä hektisesta sirkuksesta, joka sisältää kolme vilkasta lasta. Jo pelkästään tuulessa seisominen auttaa minua vapautumaan arjen paineista. Olen aina ollut sitä sorttia, joka järjestelee ajatuksiaan parhaiten fyysistä työtä tehdessä. Siivotessani järjestän samalla ajatukseni. Pihapiirissä huiskiessani saatan mietiskellä jotakin syvällisempää asiaa. Samalla kuitenkin olen täysin hereillä ja läsnä kuulemaan lintujen viserryksen tai huomaamaan aitaa pitkin kipittävän oravan. Kuulen naapurin pihassa kilisevän tuulikellon. Pistän merkille kukkien eri värivivahteet. Erityisherkkänä eri aistikokemukset ovat minulle varsin voimakkaita. Ajan myötä olen oppinut myös nauttimaan herkkyyteni hyvistä puolista.

Puutarhatyö sopii minulle myös sen konkreettisuuden vuoksi. Työ on fyysistä ja tuloksen näkee usein samantien. Aikaan saaminen tuottaa iloa. Usein ajattelen, että kaiken tämän keskellä (ruuhkavuodet), minä vielä jaksan ja pystyn luomaan jotakin kaunista. Ei siis ihme, että puutarhatyöt ja ylipäätään puutarhassa oleskelu auttavat masentuneeseen ja alakuloiseen mieleen. Kirja antaakin todella kattavat ohjeet aistipuutarhan luomiseen: suunnittelu, materiaalivalinnat, pintamateriaalit, polut ja rajaukset, katseenvangitijat ja vesiaiheet, penkit ja kivikkopuutarha käydään kattavasti läpi kirjan sivuilla. Aistipuutarhan kasvivalinnoissa otetaan tietysti huomioon myös eri vuodenajat. Mikäli olet tavallani hieman enemmän vapaasielu voi pihapiirisi ja puutarhasi myötäillä enemmän luonnon omia linjoja. Rakennettu puutarha ja luonnonalueet täydentävät hienosti toisiaan. Kirja kehoittaakin lukijaansa huomioimaan arkielämän realiteetit. Mitä vähemmän aikaa puutarhalle, sitä enemmän luonnontilaa kannattaa säästää.



Sisäänkäynti Salaiseen puutarhaan on monella tapaa merkityksellinen ja
siihen kannataa paneutua huolella.
Oma suosikkini on pergolaportti, jonka
tyvelle istutetaan paikassa viihtyviä köynnoksiä peitämään portti
rehevän vihreäksi kaareksi. 
Köynnösten kasvettua on salaperäisyyttä huokuva kulkutie valmis.

- Eija Kecman 

Salainen puutarha kiehtoo mieltämme jo lapsena. Ajatuksesta ei pitäisi luopua koskaan. Mikäli ei omista omaa pihaa tai parveketta oma salainen puutarha voi olla, paikka jonka löysit lenkkipolun varrelta. Miksi ei voisi kuvitella, että tämä ihana paikka on vain minun silmille tarkoitettu? Omassa pihassa taas voi antaa itselleen luvan leikkiä ja seikkailla. Avoimeenkin pihaan on mahdollista erilaisilla keinoilla luoda yksityisyyttä. Millaisia unelmia minulla on pihani suhteen? Minä haluaisin kauniin penkin vanhojen omenapuiden katveeseen.  Haluaisin piilottaa pihalle pieniä yllätyksiä sinne ja tänne. Suunnitelmia ja unelmia on aina hyvä olla, mutta täytyy muistaa myös iloita kaikesta siitä, mitä on jo saanut aikaan. Minä iloitsen talon iloisesta sisäänkäynnistä, joka on reunustettu ruukkupuutarhalla. Leppoisasta pihakeinusta. Iloisen runsaista ja rehevistä kuuliljoista, jotka olen onnistunut kauniisti jakamaan kolmeksi eri penkiksi ja juuri puhjenneista juhannusruusuista. Rakastan aamupäivän tunteja pihamaalla. Pientä hetkeä ennen päivän helteiden saapumista. Hyvän mielen puutarha kirja sai minut tuntemaan kiitollisuutta omasta pihasta ja sen pikkuista istutuksista. Olen onnekas.

Yhteistyössä Always somewhere else ja WSOY

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.