#slowmorning - Tekemisen pehmeys

Ette usko, miten vapautunut fiilis on tällä hetkellä blogin suhteen. Koko homma saa vihdoinkin mennä ihan omalla painollaan. En vaadi itseltäni enää älyttömiä suorituksia. Tähän pisteeseen on kuljettu pitkä tie. Blogi on aina edustanut minulla jotakin täysin omaa. Tekeminen on palkinnut monin eri tavoin. Vuosiin on silti mahtunut myös paljon niitä hetkiä, jolloin en olisi jaksanut tai pystynyt, mutta olen pakottanut itseni suoriutumaan. Pitkän päivän jälkeen saatoin kirjoitella blogia öisin, jotta pysyisin jossakin tahdissa. Oli kaikenlaisia typeriä minimissään kahdeksan postausta kuukaudessa tavoitteita. Kolmen lapsen kanssa sellainen tahti on aivan päätöntä, varsinkin kun kyseessä on harrastus. Kaikki sellainen on loistanut poissaolollaan jo pitkään ja olen siitä hyvilläni. 

Minulla on aina ollut vahva tarve kirjoittaa. Pukea tuntemuksiani sanoiksi. Ihmiselle joka on sosiaalisissa tilanteissa yllättävän ujo (vaikka kukaan minut tunteva ei koskaan sanoisi niin) ja muutenkin elämässään introvertti jonkinlainen purkukeino on melkein elinehto. Varmasti kirjoittaisin avoimemmin ja rehellisemmin monesta asiasta, jos blogini ei koskaan olisi noussut blogimerestä ja ottanut omaa paikkaansa. Olen ujo ja vetäytyvä myös somessa. Välillä minusta ja ajatuksistani voi saada paremmin kiinni ja saatan tulla jonkin asian kanssa ulos, mutta enimmäkseni pysyn hivenen etäällä. Saatan kertoa, että olen väsynyt, mutta en kerro mitä asioita väsymykseni takana piilee. Se on tapa suojella ihmisiä lähelläni ja tietysti myös minua itseäni. Osittain se johtuu myös siitä, että pelkään negatiivisuutta. En haluaisi jakaa sellaista eteenpäin, mikä voi viedä voimia toiselta.

Tekemisen painopiste on siirtynyt enemmän ja enemmän Instagramin suuntaan, jonka koen jostakin syystä itselleni helpommaksi tavaksi päivitellä juttuja. Blogi kuitenkin on ja pysyy. Täydellisten kuvakulmien aika on kuitenkin ohi. Riman asettaminen kovin ylhäälle, joka asiassa syö iloa tekemiseltä. Nautin yhä kaikesta pienestä ja ihanasta. Toivon kuitenkin, että kaikki te näkisitte, kuinka armollisuus ja pehmeys on laskeutunut kaiken tekemiseni ylle. Maitokahvimedia ei ole täydellinen. Minä en ole täydellinen. Epätäydellisyys on ihan ok. Tavoitteita saa toki olla ja hiljaisia toiveita, mutta elämä on tarkoitettu ennen kaikkea elettäväksi ja koettavaksi. En halua pyyhkäistä elämästäni jatkuvasti valtavaa määrä iloa pois sen vuoksi, että minun pitäisi suoriutua ja suoriutua.

Lopuksi haluan sanoa kiitos. Kiitos, että yhteisön ja blogin ympärillä on valtava määrä ihania ihmisiä. Olen aina kokenut, että kuljemme matkaa yhdessä. Elämän haasteet ovat usein yhteneväiset. Olen saanut teiltä kaikilta valtavasti tukea ja ihanaa kannustusta. Olette läsnä ilossa ja surussa. Te olette paras osa tätä välillä hullultakin tuntuvaa hommaa. Ja kyllä. Minäkin ajattelen useimmiten, että hullua hommaa tämä on. En rakentele mitään ihmeellisiä linnoja somettamisen ympärille. Suurin toiveeni juuri nyt on, että tavoittaisitte kaiken keskeltä sen, kuka minä oikeasti olen.

#slowmorning - Uuden edessä

Oma arkeni on alkanut hiljaisesti, mutta samalla varmasti muuttua. Hidas muutos on lempeä. Kenties se on itselleni se ominaisin tapa tehdä muutosta todeksi. En muista, että olisin koskaan ollut erityisen nopea käänteissäni. Tämä tietysti johtuu osittain siitä, että en erityisemmin pidä muutoksista, vaikka ymmärränkin niiden tarpeellisuuden ja väistämättömyyden. Hiljaisen muutoksen keskellä pystyn kuitenkin järjestelemään ajatuksiani ja tunteitani paremmin, sekä miettiä asioita monelta eri kantilta, joka on minulle lähes elinehto. Haluan aina nähdä mahdollisimman selvästi mihin olen menossa.

Olen tosi pitkään halunnut pitää elämäni peruselementit muuttumattomina, vaikka se on tarkoittanut osittain oman elämäni hyllylle laittamista. Olen kokenut, että tarjoan lapsilleni jotakin sellaista tärkeää ja arvokasta, joka piirtyy heidän mieliinsä ja kantaa heitä läpi elämän. Läsnäolo. Olen ollut vierellä jokaisessa hetkessä. Olen kiitollinen, että olen saanut siihen mahdollisuuden. Elämäni on vihdoin siinä pisteessä, että arkeeni on tullut pieniä hetkiä, jolloin minua ei enää tarvita ihan jokaiseen asiaan. Lapseni ovat kasvaneet. Ajatella. Aika on kulunut kuin varkain. Ajan lisääntyminen on saanut minut suuntaamaan katsettani enemmän ja enemmän tulevaisuuteen.

Nyt alkaa olla käsillä minun aikani. Mitä kaikkea minä vielä voinkaan tehdä. Rehellisesti sanottuna tunnen itseni nyt paremmin. Tiedän paremmin, mihin kaikkeen minusta todellisuudessa on. Hiljaisina vuosina olen oivaltanut itsestäni paljon uusia asioita. Voisi sanoa, että olen rakentanut itseni uudestaan. Olen aina tiennyt olevani taistelija ja selviytyjä. Elämäni on kuitenkin ollut jo pitkään sellaista, että en ole tarvinnut ominaisuuksia, jotka joskus olivat tärkeitä. Lasten myötä maailmani on täyttynyt pehmeillä arvoilla. Tunnen kuplivaa iloa ja positiivista jännitystä elämän seikkailujen edessä. Lapset toimivat myös inspiraation lähteenä. Minä haluan näyttää tyttärilleni, että naisen elämässä on monia erilaisia rooleja. Jokainen voi koota sellaisen paletin, mikä itsestä tuntuu hyvältä. Lapset tulevat jatkossakin ensin kaikessa, mitä teen, mutta tulevaisuudessani on nyt tilaa myös toisenlaisille asioille. Urapolun suhteen olen miettinyt muutamia erilaisia kuvioita ja aika näyttää, mikä suunnitelmistani toteutuu. Luotan siihen, että asiat järjestyvät usein ihmeellisellä tavalla. Töitä tulee kuitenkin tulevaisuuden eteen tehdä. Ajatukset tulee asettaa käytäntöön.

#slowmorning - Ruutuvapaata koululaisille

*Kirja saatu kustantajalta
Otava

Tällä kertaa esittelyssä on kirja, josta on ollut meidän perheessä paljon iloa ja hyötyä. Ruutuvapaata koululaisille kirja sisältää sata kivaa tekemistä ja puuhaa, jossa unohdetaan kännykkä, tabletti ja televisio. Varsinkin viime kuukausien aikana kaikki kiva tekeminen ja uudet ideat ovat olleet enemmän kuin tervetulleita. Kirja on laittanut vipinää myös perheen aikuisiin. Omituiset ajat ovat muistuttaneet myös meitä aikuisia hauskuuden tärkeydestä. Ilo löytyy yhteisestä tekemisestä ja myös meidän aikuisten tulisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, että olemme aidosti läsnä ja annamme kännyköiden olla rauhassa.

Kirja tarjoaa tekemistä sisälle ja ulos. Erilaiset tekemiset aktivoivat mielikuvitusta ja luovuutta. Parhaassa tapauksessa kirja antaa lempeän sysäyksen tekemiseen ja idea jalostuu lasten ryhtyessä toimeen. Äitiä ilahduttaa erityisesti se, että kirja ohjaa hyödyntämään eri tavalla kierrätysmateriaaleja. Kirjaa voi kätevästi hyödyntää myös kaverisynttäreiden ohjelmaa suunniteltaessa.

"Kirja on mielestäni tosi kiva, koska siinä on paljon mukavaa tehtävää, vaikka sadepäiväksi. 

Oman rohkeuden testaaminen, ötökkäsokkelo ja kokin maistiainen on erityisen hauskoja juttuja. Maria on muutenkin tosi kiva".

- Tytär 8-vuotta

Maria Kangaskortet on tosiaan kiva, kuten tyttäreni asian ilmaisi. Olen itsekin katsellut arkiruokavinkkejä hänen YouTube-kanavalta. Kirja edustaa samaa mutkatonta ja helposti lähestyttävää tyyliä. Kirja innostaa koko perhettä tai kaveriporukkaa pelaamaan, leikkimään ja suorittamaan tehtäviä. Kirjasta löytyy myös itsenäistä tekemistä, kun koululainen haluaa puuhailla rauhassa. Tämän opuksen kanssa ei taatusti ole tylsää hetkeä. Kirja kannattaa ottaa ehdottomasti mukaan kesän mökkireissulle, jossa eteen tulee taatusti myös sadepäiviä.

#slowmorning - Muumipappa ja meri

*Kirja saatu kustantajalta
WSOY

Olen monesti miettinyt, mistä ihmisten ehtymätön rakkaus Muumeja kohtaan oikein kumpuaa. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että hahmojen epätäydellisyys tekevät heistä suloisen ulkomuotonsa ohella helposti lähestyttäviä. Kirjojen hahmot laitetaan usein myös erikoisiin olosuhteisiin. He joutuvat sietämään epävarmuutta ja pelkoakin. Jokainen hahmo pääsee loistamaan omien vahvuuksiensa kautta, mutta myös näyttämään oman herkkyytensä ja vajaavaisuutensa. Toisinaan hahmot tekevät erehdyksiä ja vääriä päätöksiä. Tuskastelevat valintojaan ja yrittävät pärjätä kuohuvien tapahtumien keskellä. Toki on myös lohdullista tietää, että kirjoissa päädytään monen käänteen kautta onnelliseen tai vähintäänkin toiveikkaaseen lopputulokseen.

Muumipappa ja meri päätyi luettavakseni aikana, jolloin maailma ympärilläni muuttui uskomattoman nopeasti. Perheen elinpiirin kutistuminen kotoisiin nurkkiin tuntui hyvin samankaltaiselle kuin Muumiperheen oleskelu majakkasaarella. Toki he lähtivät saarelle Muumipapan innoittamana suuri seikkailu mielessään, kun meidät taas ajoin tilanteeseen näkymätön yhteinen uhka.Tapa tulkita kirjojen tekstejä on vahvasti sidoksissa siihen, milloin kirja käsiimme etsiytyy. Toisenlaisena aikana olisin kiinnittänyt huomioni kirjassa tyystin eri seikkoihin. Saaren ympäröivä meri edusti minulle pitkälti aikamme epävarmuutta. Toisinaan tunsin mielikuvitukseni kiikuttavan meren aaltoja ja kuohupäitä. Valtavan suuri meri on hypnoottisen kaunis. Luonnonvoimat voivat kuitenkin luoda myrskyn lähes hetkessä ja pyyhkäistä pois rannalla sijaitsevan kalastajan vaatimattoman asumuksen.

Kenties Muumipappa julistaisi itse itsensä kirjan kiistattomaksi päähenkilöksi. Oma huomioni kiinnittyi kuitenkin enemmän Muumipeikon salaisuuksiin ja yöllisiin kohtaamisiin Mörön ja Merihevosten kanssa, sekä Muumimamma ajatuksiin ja sisäiseen kuohuntaan. Yleisesti en koskaan samaistu Muumimammaan, mutta nyt tunsin hänen kanssaan suurta yhteenkuuluvuutta. Oli aivan kuin hänen tuntemuksensa olisi sekoittunut omiini. Muumimamma maalaa majakan seinään kotoisaa puutarhaansa ja uppoutuu itse maalaukseensa ja muuttuu hetkeksi lähes näkymättömäksi. Itse näin Muumimamman käytöksessä paljon merkkejä siitä, että Muumipapan suunnitelmien perässä juokseminen vei hänen voimiaan. Sydämeni lähes särkyi lukiessani Muumimamman ponnekkaista yrityksistä luoda majakkasaarelle oikea puutarha. Meri ja karut olosuhteet pyyhkivät pois kovan työn aikaansaamat ponnistelut.

Kirja tarjosi minulle kuiteinkin suuressa määrin lohtua ja ymmärrystä. Ilman suuria tunteita ja liikutusta ei tätä kirjaa voi lukea.

"Hänen katsellessaan taivasta iltarusko hiipi seinää pitkin ylöspäin ja sytytti kukat hänen puutarhassaan. Ne tulivat eläviksi ja alkoivat hehkua. Puutarha avautui, haravoitu käytävä, jonka perspektiivi oli vähän omituinen, muuttui aivan oikeaksi ja vei suoraan kuistille. Äiti laski käpälänsä puunrungolle, se oli lämmin auringosta, hän tunsi sireenien puhjenneen kukkaan".

- Muumipappa ja meri

Menneet päivät ja mietteet

Omituisesti näihin päiviin yhdistyy kipuilu ja oman elämän tiivistyminen kotoisiin nurkkiin. Yhdessä vietetty aika on aina ollut meidän perheessä jotakin, joka kuuluu yleisesti lomakausiin. Tavallinen elämä meidän talossa on pitänyt aina sisällään paljon erillään olemista. Kotikoulu on mennyt ihan omalla painollaan, mutta muuten on ollut paljon sietämistä ja opettelua siinä, että olemme koko ajan yhdessä. Erikoisissa tilanteissa sitä useasti huomaa, kuinka urautunut sitä on tässä kotona hoitamaan asiat omalla tavallaan. Tunnustan, että en pidä siitä, että joku sotkee alati aikatauluja tai hajottaa toimivaa pakettia. En toki haluaisi olla tylsä, mutta moni juttu on arjessa testattu jo moneen kertaan. Minä vain tiedän paremmin, mikä toimii. Moni kotiäiti varmasti kulkee päiviä läpi osittain virransäästö päällä. Miksi tehdä asioista vaikeampia kuin niiden täytyy olla. Päivään mahtuu vääntämistä ja kääntämistä muutenkin. Valitsen taisteluni viisaasti.

On varmasti aika selvää, että meidän talossa vanhemmat käyttävät paljon aikaa kinasteluun. Hienoa olisi päästä helpommalla, mutta jotenkin sitä on hermot kireällä ja ärtynyt. Yritän keksiä lapsille kivoja juttuja ja puuhaa, mutta kyllä se oma mieli laahaa pohjamudissa. Jos saisin edes hetken viettää rauhassa antaisin kyyneleiden tulla. Sisällä on iso lasti turhautumista ja mielipahaa. Seison omien haaveideni savuavilla raunioilla. Tässäkin tilanteessa luon jo uusia suunnitelmia. Keskitän tarmoni johonkin muuhun ja pysyn puuhakkaana. Samalla kuitenkin möykky sydämen päällä on varsin todellinen. Nukun huonosti ja alakulo on alati läsnä. Oma arki jo sellaisenaan on melkoisen kuluttavaa. Talossa vilistää kolme voimakastahtoista lasta, jotka vuorotellen purkavat tunteensa minuun.

Minua ei paina sosiaalinen eristyneisyys. Viihdyn yksin. Perheen perustamisen jälkeen en ole oikeastaan pystynyt kunnolla lataamaan akkujani. Olen lähinnä yrittänyt kehitellä erilaisia tapoja selviytyä kuormituksesta. Rakastan eläväisiä lapsiani ja perhettäni, mutta toisinaan haluaisin vain juosta kaikkea karkuun. Tiedän olevani usein ärtynyt ja lyhytjännitteinen ja kannan siitä paljon huonoa omaatuntoa. Ei ole helppoa olla introvertti lapsiperheessä. Me aikuiset olemme kuitenkin alati venyviä ja sopeutuvia. Osaamme laittaa välillä itsemme ja omat tarpeemme syrjään ja tehdä kaikkemme lastemme eteen. Haasteellisempaa minulle on päästää irti unelmasta. Tämä aika muovaa kovalla kädellä meidän kaikkien elämää. Harva meistä osasi aavistaa, mitä tämä vuosi toisi tullessaan. Henkilökohtaiset uhraukset tuntuvat pieniltä, kun ne heijastaa suurta taustaa vasten. Ja siltikin meillä on lupa surra eilistä päivää, jolloin kaikki näytti omassa elämässämme kovin toisenlaiselta. Moni on varmasti kokenut tavallani ovien sulkeutuvan ympärillään.

Toki tässäkin ajassa on mahdollisuutensa. Kenties juuri nämä poikkeusolot saivat minut vihdoin tekemään päätökseni sen suhteen, mitä lähden seuraavaksi tavoittelemaan. Kenties yksi etappi johdattaa minut seuraavaan ja pääsenkin lopulta toteuttamaan sen suurimman haaveeni hieman eri tavalla. Olen aina ollut huono luopumaan asioista, joihin uskon koko sydämestäni. Nyt täytyy vain paiskia lujasti töitä ja todeta, että maali häämöttää kauempana kuin ajattelin, mutta kenties sinne vielä voi kuitenkin päästä. Huomaatteko. Toiveikkuus nousee minussa kaikesta huolimatta, vaikka olisin juuri ottanut iskun vastaan. Se on melkein ärsyttävää.

Tove Jansson - Katse horisontin yli

*Kirja saatu kustantajalta
WSOY

Erikoisina ja haastavina aikona haluaa usein palata tuttujen ja lohtua tuovien asioiden äärelle. Minä olen menneinä viikkoina lukenut enemmäin kuin pitkiin aikoihin. Olen lukenut yksin ja olen lukenut lapsilleni. Olen suorastaan hautautunut Tove Janssonin tuotantoon. Kahvikupin ääressä ole selaillut itsekseni Katse horisontin yli kirjaa, joka sisältää sitaatteja luonnosta, merestä ja ihmisluonnosta. Kirjan kantta koristaa pieni punainen saaristolaismökki. Mietin millaiselta tuntuisi asustaa tuollaisessa turvallisessa pesässä meren myrskytessä ympärillä. Oudolla tavalla tiedän vastauksen. Tuttu arki loistaa poissaolollaan ja koko maailma myrskyää. Minä luen satuja ja loruja pienessä vinttihuoneessa lapsilleni.

Katse horisontin yli kirja ei olisi voinut tulla elämääni parempaan aikaan. Löydän sivuilta vahvistusta siihen, että tästäkin ajasta selvitään. Muumit ovat syntyneet sota-aikana, jolloin varmasti useammat ihmiset etsivät mielessään pakopaikkaa vallitsevalta tilanteelta ja sen tuomilta uhkakuvilta. Muumipeikko ja pyrstötähti kuvaa monella tapaa maailman loppumista ja heijastelee pelkoa totaalisesta maailman tuhosta. Valkoiset pullakat isoine kuonoineen suojautuvat luonnonkatastrofin keskellä luolaan ja varaavat sinne mukaansa kaiken tarpeellisen. 

Tiesitkö, että Tove piti itseään ensisijaisesti taidemaalarina. Hän oli saanut laadukkaan ja klassisen koulutuksen ammattiin, jota harjoitti läpi koko elämänsä. Kirjan sivuilla pääsee rauhassa ihastelemaan Toven maalauksia. Toven lahjakkuus veti häntä moniin eri suuntiin: kuvittajaksi erilaisiin julkaisuihin, sarjakuvapiirtäjäksi, teatteriin Muumi tarinoiden siirtyessä näyttämölle, kirjojen kirjoittajaksi ja taidemaalariksi, sekä suurten monumentaaliteosten tekijäksi. Sitaateissa ja maalauksissa on yhä nähtävissä aikaansa nähden moderni nainen, joka oli nähnyt maailmaa. Tarinoiden ja maalausten tummissa sävyissä on myös nähtävillä nainen, joka kärsi ajoittain masennuksesta ja haaveili myös perinteisemmästä elämästä. Elämä vei kuitenkin toisaalle. 

Tarinat ja hahmot ovat kestäneet aikaa. Arka tarvitsee yhä vierelleen toisen vielä aremman kasvaakseen rohkeuteen. Lukija ei voi olla liikuttumatta  hienoista tarinoista, joissa kuten elämässä muutenkin valon rinnalla kulkee pimeys. Kaikelle on oma paikkansa. Kevät on aina täynnä toivoa.

Hän laskeutui selälleen sammalikkoon ja katsoi kevättaivaalle,
 joka oli laelta kirkkaan sininen ja puunlatvojen yläpuolelta merenvihreä. 
Ja hänen kevätlaulunsa alkoi liikehtiä jossain hatun alla. 
Siinä oli yksi osa odotusta ja kaksi osaa kevätkaihoa
 ja loput hillitöntä yksinolon hurmaa.

- Näkymätön lapsi

Kevätlaulu

SmartStore Collect - Tyylikästä kierrättämistä

*Kaupallinen yhteistyö
Orthex Group
PR-näyte PerPR

Moni on siivonnut ja järjestellyt kotiaan viimeisten viikkojen aikana. Mielekäs puuhastelu pitää mielen virkeänä. Kyselin Instagramin puolella seuraajiltani vaikuttaako kodin tilanpuute siihen, kuinka tunnollisesti kierrätät. 64% vastaajista vastasi myöntävästi. Uskon, että monella ihmisellä olisi haluja tehostaa omaa kierrätystä, mutta kodin tilanahtaus asettaa puuhalle rajoituksia ja esteitä. Oma kotimme ei ole tässä suhteessa poikkeus. Kierrätyksen toteuttaminen käytännössä on ollut työn ja tuskan takana. Välillä olen ollut suorastaan turhautunut ja ärsyyntynyt. Pulman ollessa päivittäinen se alkaa nakertaa jaksamista ja innokkuutta. Onneksi Orthex Group: n SmartStore tarjoaa pulmaan ratkaisun.

Nyt voin helpottuneena sanoa, että asiat sujuvat. Taloon saapunut kierrätysmuovista valmistettu SmartStore Collect Kierrätys- ja säilytysratkaisu ei ole turhaan voittanut palkintoja maailmalla (Red Dot Awards: Product Design muotoilupalkinto 2020, Iconic Interior ja German Design Awards 2020). Kotimainen Pentagon Design on suunnitellut tuotteen, joka todella toimii. Itse pidän erityisesti siitä, että tuote on monikäyttöinen. Kierrätys- ja säilytysratkaisua voi hyödyntää kotona monin eri tavoin. Ulkonäkönsä puolesta sen voi sijoittaa hyvinkin erilaisiin tiloihin. Perineteisesti kierrätys on ollut meillä jotakin, joka halutaan pois näkyviltä. Epäkäytännöllisten ratkaisujen sullominen pieniin kaappeihin on tehnyt kierrätyksestä osin kömpelöä ja toimimatonta. Kierrätyksen tulisi olla jotakin, joka toteutuu helposti normaalin arjen keskellä.

Kierrätyspiste sijaitsee meillä nykyisin keskeisellä paikalla kotimme keittiössä. Pääsääntöisesti kierrätettävä materiaalikin pyörii selkeästi eniten juuri kotimme sydämessä. Näin säästämme selvää aikaa. Tyylikkyydestä ei tarvitse antaa periksi tuumaakaan. Bambukansi antaa Collect-kierrätysratkaisulle huolitellun ilmeen. Meillä kierrätyspiste toimii myös kätevänä laskutasona ja sen päälle voi halutessaan myös istahtaa.

Smart Store Collect Kierrätys-ja säilytysratkaisu:

Suuren laatikon vetoisuus on 76 litraa

Sisälle mahtuu 3 kpl kierrätysmuvista valmistettua lajitteluastiaa

Lajitteluastioiden kahvat pitävät roskapussin siististi paikallaan

Astioihin on saatavilla myös kansia

Tuotteen muoviosat valmistetaan

Orthex Groupin pohjoismaisissa tehtaissa