torstai 16. kesäkuuta 2016

Neuvola-ahdistus!


Kohta se on taas edessä. Neuvola. Iiks. Meillä ei ole mennyt esikoisen kanssa neuvolakäynnit ihan putkeen. Pieni tyttö jännittää itse paikkaa ja vierasta aikuista. Ja minä jännitän pienoisesti miten meillä käynti sujuu. Toki en tätä näytä ulospäin. Olen oikein reipas äiti. Meidän lapsia on saanut rokottaa ihan rauhassa eli en kuulu siihen porukkaan, joka suhtautuu rokotuksiin jyrkästi. Minä en vain pidä siitä testailusta ja mittailusta, vaikka ymmärrän sen kaiken tarkoituksen.

Viime käynnillä meille uusi neuvolantäti rupesi muutamien tehtävien jälkeen ehdottelemaan toimintaterapeutin konsultaatiota. Tiedän, että osa äideistä kuuntelee hyvin tarkasti ja suurella kunnioituksella asiantuntijan puhetta. Ja tekevät kuten kehoitetaan. Minä en taida kuulua tuohon porukkaan. Meidän äitien tulisi enemmän luottaa siihen, että me tunnemme lapsemme parhaiten! Tunnistamme lastemme tunnetiloja ja osaamme lukea käytöstä. Minä tyrmäsin toimintaterapeutin konsultaation. Lapset eivät ole pikkuisia apinoita, jotka tekevät sirkustemppuja käsketysti. Pelkästään vieras ympäristö saattaa saada lapset hämilleen. Uusi neuvolantäti ei myöskään helpota tilannetta yhtään.

Mitä enemmän Neiti Pippuria jännittää sitä enemmän hän pulisee. Moni saattaa nähdä vain reippaan ja sosiaalisen lapsen. On selvä, että ohjeiden kuuntelu ja keskittyminen vaikeutuu tilanteessa, joka koetaan vieraaksi. Ja arempi lapsi haluaa pysyä kartalla tilanteessa. Mitä neuvolassa tapahtuu? Toki tilannetta voi alustaa pienoisesti ja rohkaista, mutta sekä lapsi, että aikuinen menevät tilanteeseen kuitenkin enemmän tai vähemmän sokkkona. Myös vanhemmalle saattaa tulla yllätyksenä kenen kanssa neuvolassa tänään asioidaan. Meillä on ollut vuosien varrella aivan ihania neuvolantätejä! Kaunis kiitos heille. Parilla viimeisellä käynnillä vastassa on ollut henkilö, joka ei ole osannut ottaa lapseen kunnolla kontaktia. Toki olen yrittänyt itse kovasti helpottaa tilannetta meille kaikille. Käyntien jälkeen olen ollut suorastaan uuvuksissa.

Ihmettelen kovasti miksi ei puhuta enemmän siitä, että neuvolakäynnit menevät lapsilla välillä ihan plörinäksi. Asian avaaminen varmasti helpottaisi monen vanhemman tuntemaa jännitystä. Meillä käytiin mittaamassa pituutta kolme kertaa. On saatu itkupotkuraivarit, kun on pitänyt lähteä leikkitilasta kotiin. Ei olla haluttu pitää silmillä neuvolan hassuja laseja näkötestissä. Mihinkään ei ole kuitenkaan maailma loppunut. Varmasti tässä maassa on tukuttain lapsia, jotka eivät ole tehneet neuvolan tehtäviä annetun ohjeen mukaisesti ja jotka eivät silti ole toimintaterapeutin tarpeessa. Meidän kohdallamme esikoinen päätti vain käyttää tehtävissä enemmän luovuutta. Itsekseni hykertelin, että kyllä on viisas lapsi. Laatikon ulkopuolista ajattelua ei kuitenkaan arvosteta tarpeeksi. Sitä taidetaan suorastaan katsoa neuvolassa vinoon.

Monesti olen kuullut äitien puhuvan, että ei siellä neuvolassa kannata kaikkea kertoa. En minäkään ole kertonut kuinka kauan esikoinen todellisuudessa heilui kotona tutti kourassa. Toiset äidit ahdistuvat terveen vauvan jatkuvasta painontarkkailusta tai imetyshysteriasta. Toiset käyvät mekaanisia taulukkokeskusteluja neuvolantädin kanssa ja toista äitiä vastassa on lämpöinen ja ihmisystävällinen rautainen ammattilainen. Ammattilaisuus ei todellakaan sulje pois lämpöä. On harmillista, että meillä on niin suuri kynnys puhua näistä asioista. Ja toki saa myös kehua! Jos teillä on ihana neuvolatäti, niin huikatkaa hänelle kiitokset ensi kerralla ovensuussa!

26 kommenttia:

  1. Olet ihan oikeassa, että liian usein neuvoloissa tuijotetaan statistiikkaa eikä edessään olevaa lasta yksilönä. Neuvolatätejä nähdään kerran tai pari vuodessa, tottakai lähes täysin tuntematon ihminen on lapselle jännittävä paikka. Toisaalta, en kyllä keksi millaisia muutoksiakaan systeemiin voisi tehdä, joten kai se on siedettävä neuvolatoimintaa sellaisena kuin on ja toivoa että omalle kohdalle osuu niitä mukavia tätejä mieluummin kuin niitä tiukkiksia, jotka katsoo vain tilastoja ja keskikasvukäyriä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi todella kiva tietää kuinka neuvolatoimintaa on vuosien varrella arvioitu ja kehitetty. Itse näkee siitä tietysti melkoisen ohuen siivun omien lasten kautta. Ja toiveissa olisi, että olisi se tuttu ja turvallinen neuvolantäti, joka tuntee lapset ja koko perheen. Näkee sen laajemman kuvan. Siitä hyötyisi neuvola ja perheet.

      Poista
  2. Mulla oli esikoisen raskaudessa aivan ihana neuvolatäti! Muutettiin, neuvola vaihtui ja uusi täti oli alkuun aika omalaatuinen. Me käytiin 2kk 2vk välein seuraamassa hemoglobiinia sen jälkeen kävin joka kuukausi koska halusin mitat vauvakirjaan, jossain vaiheessa tädistä tulikin oudon sijaan ihana :) mutta nyt meilläkin on puolen vuoden tauko ja 2v neuvola on vielä varaamatta. Tammikuussa puhuttiin että otetaan samaan aikaan kun vauvan eka käynti. Näin pitkän tauon jälkeen kieltämättä vähän jännittää, neuvolan käytävä on pysynyt tuttuna kun neiti on ollut mulla pari kertaa omilla käynneillä mukana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on ollut todella kiva äitiysneuvolan terveydenhoitaja. Paljon olen myös kehunut neuvolan toimintaa läheisilleni ja täällä blogin puolella myös. Omien lasten suhteen sitä nousee tietysti itsessä se leijonaemo esiin.

      Poista
  3. Hyvä postaus! :) Neuvolassa täytyy tuijottaa niitä käyriä ym tilastoja. Se on tylsää, mutta niitä tuijottamalla terkkarit "turvaa" oman työnsä. Jos niitä sääntöjä ja asetuksia ei noudata niin saattaa tulla myöhemmin noottia. Mikä on siis oikeasti tylsää, koska oikeastihan lapset on yksilöitä eikä tilastojen keskiarvoja.

    Mulla oli äitiysneuvolassa aivan superihana terveydenhoitaja, joka oli lämmin ja juttelu oli helppoa. Muutettiin ja sen jälkeen lastenneuvolassa meillä on ollut joka kerta eri terveydenhoitaja. Aivan perseestä. Kirjoitin siitä palautettakin omaan neuvolaan. Neuvolalta ja sen perimmäiseltä tarkoitukselta häviää pohja jos pitää joka kerta aloittaa alusta uuden ihmisen kanssa. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seuraava neuvola 1,5v neuvola eikä silloinkaan tavata meidän "omaa terkkaria". Aika monta käyntiä mahtuu vauvan eka vuoteen. Ei mahdu mun järkeen miten siellä edes riittää terkkareita niin, että aina on uusi tyyppi vastassa. :D

      Poista
    2. Voi ei... Olen pahoillani että teille on sattunut noin inhottava kokemus neuvolasta.,, olen itse th ja toivoisin olevani patteri/laturi/peili mistä saa apuja siihen lapsiperheen arkeen!

      Poista
    3. Varmasti niitä ihania terveydenhoitajia neuvolasta löytyy lukuisia. Meillekin on osunut kaksi. Oikeita kultakimpaleita, jotka ovat olleet lapsille ihania ja ystävällisiä! Ihmisiä joille on ollut helppo puhua.

      Poista
  4. Samoja ajatuksia mullakin!
    Noa on mun mielestä sopiva, 4kk ja 6990g ja neuvolan mielestä käyrät ei ole hyvät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkää hermoa Cecilia sinulle ja terveiset Pikku Herralle! Ihanaa kesää teille.

      Poista
  5. Mustakin tuntuu, että menen yleensä neuvolaan vain tsekkaamaan tytön painon ja pituuden sekä ottamaan rokotukset. Ja koska sinne kuuluu mennä. Neuvoja en oikein osaa kysyä, eikä neuvolatäti oikein osaa vastatakaan, jos jotain osaankin kysyä. Neuvolan ohjeissa määritelty tieto annetaan painettuina lappusina "lue noi kotona".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisen lapsen kohdalla olin kyllä jo välillä ihan väsys touhuun, vaikka tietysti ymmärsin miksi neuvolaan pitää mennä. Olin vain sektion ja yövalvomisten jälkeen niin väsynyt, että tuntui siltä, että aina oli neuvolapäivä. Ja meillä on molemmat lapset olleet niin perusterveitä ihan syntymästä asti. Muutaman kerran ovat olleet nuhassa. Tästä tietysti muistan olla kiitollinen joka päivä. Sitä on siis tosiaan miettinyt, että hieman turhia käyntejä välllä.

      Poista
  6. Kolmannen lapsen kanssa on välillä tuntunut vähän hassulta, kun kymmenen vuotta nuorempi neuvolantäti, oletukseni mukaan lapseton, on antanut oppikirjamaisia ohjeita. On tullut semmoinen tunne, että kyllä me pärjätään, en minä ole noista asioist kyllä huolestunut, vaikka sinä olisitkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä ja terve asenne sinulla! Muutenkin mielestäni pärjää todella pitkälle terveellä maalaisjärjellä. Ja neuvolassa suositukset ja painotukset tuntuvat muuttuvan ainakin parin vuoden välein.

      Poista
  7. Itse terveydenhoitajana on mielenkiintoista lukea tällaisia tekstejä. Mietin usein, mihin pölkylle pääni olen pistänyt, kun meistä neuvolantädeistä annetaan nykypäivän somessa/mammapalstoilla aikamoista kritiikkiä.
    On totta, että meitä neuvolantätejä on moneksi, teemme pitkälti kaikkien asetusten mukaista työtä omalla persoonallamme. Aina ajatukset eivät kohtaa oman terveydenhoitajan kanssa, joidenkin kanssa synkkaa tosi hyvin yhteen. Koska terveydenhoitajia neuvolassa on ollut jo iät ja ajat, ehkä joillekin konkareille vuosikymmenten takaiset neuvot ovat vielä niitä "oikeita". Tämä aiheuttaa ristiriitaisia tunteita, etenkin, jos on käynyt useammalla terkkarilla ja kaikki ohjeistavat eri tavalla. Siinä menee helposti luottamus neuvolantätien asiantuntemukseen.
    Kuten joku edellä jo mainitsikin, joka kerta saattaa olla vastassa uusi täti. Tällaiseksi valitettavasti ainakin isojen kaupunkien neuvolatoiminta on menossa. Itse kannatan jatkumoa asiakasperheen ja terveydenhoitajan välille, niin, että äitiysneuvolasta jatkettaisiin samalla terveydenhoitajalla sinne kuusivuotisneuvolaan saakka. Koska itsekin olen neljän lapsen äiti, ajattelen usein asioita myös asiakasnäkökulmasta. Nyt kesälomien tullessa yritän suunnitella asiakkaiden käynnit niin, että mahdollisuuksien mukaan siellä neuvolassa olisin vastassa tuttuja perheitä joko ennen tai jälkeen lomieni.
    Meillä nykyaikana on käytössä erilaisia mittareita, joilla mitataan lasten kehitystä, kasvua sekä perheiden voimavaroja.Niistä saadaan osviittaa perheestä, mutta niihin ei koko neuvolakäynti voi mennä. Neuvolakäytännöt perustuvat tutkittuun hoitotyöhön, ja neuvolakäynnithän ovat juuri sitä ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa omine seuloineen. Ja vaikka jokaiselle neuvolakäynnille on oma tietty kaavansa tehty, mitä täytyy käynnillä tehdä, on meidän terveydenhoitajien kuitenkin ajateltava jokaista perhettä yksilöinä ja yrittää tuntosarvet päässä kuulostella, mitä juuri tämä perhe tarvitsee käynniltä.
    Hyvää kesää ja tervetuloa neuvolaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuri kiitos sinulle kommentistasi! Toivottavasti moni lukija käy lävitse myös nämä kommentit! Mikään ammattiryhmä ei tietysti voi olla arvostelun ulkopuolella. Ja minä näen kaikenlaisen keskustelun terveenä ja eteenpäinvievänä. Asiallisuus tulee toki muistaa!! Ja ketään ei saa loukata. Tämä onkin sitten aika haastava paikka, koska kirjoittajia on tietysti erilaisia. Ja varsinkin keskustelupalstat saattavat olla melkoisen kärkkäitä paikkoja. Mnäkin ymmärrän syyn sen takana miksi lapsia asetetaan erilaisia mittareita vasten. Jatkumoa kannatan minäkin. Ja toivon tuttua neuvolantätiä seuraavalle käynnillemme.

      Poista
  8. Itselläni ei myöskään ole kovin ruuruinen kuva neuvolatoiminnasta. Olen kokenut sen melkoisen arvosteluna, meillä mm. vahdittiin kasvua haukan lailla, koska lapsi oli moniallerginen pari ensimmäistä ikävuottaan. Jossain vaiheessa ilmoitin neuvolaan, että jos lapsen ruokavaliosta vielä keskustellaan, meidän neuvolakäynnit loppuu siihen. Koska olimme allergilääkäreiden sekä ravitsemusterapeutin asiakkaita, päätin että se riittää. Neuvolassa tietotaito ei yksinkertaisesti riittänyt. Mihinkään niistä ongelmista, joita vuosien varrella tuli eteen, ei neuvolasta saanut apua, itse piti muualta hankkia lähetteet/neuvot/ym.

    Lastentarhanopettajana ja äitinä en ymmärrä, miksi jättää käyttämättä tilaisuus toimintaterapeuttilla käyntiin. Urallani olen törmännyt moniin vanhempiin, joiden lapset olisivat hyötyneet arvioinneista ja mahdollisista tukitoimista. Itse on joskus vaikea huomata lapsen pulmia, koska niihin on arjessa muodostuneet toimivat rutiinit. Ongelmat alkavat esim. siinä vaiheessa, kun lapsi aloittaa päivähoidon. Esim. vanhemmat ja muut läheiset saattavat ymmärtää lapsensa puhetta vallan mainiosti, mutta vieraat eivät. Tai lapsi keskittyy kotona tuttuihin juttuihin ja selviytyy niistä, mutta ryhmässä ei kykenekään omaan toimintaansa.
    Itse käyttäisin tilaisuuden hyväkseni, koska niitä lähetteitä ei aina helpolla saa. Vaikka sitten vaan todistaakseni, että mitään tarvetta tuelle ei ole.

    VastaaPoista
  9. Meidän tapauksessa uusi neuvolantäti, joka varmasti oli juuri valmistunut teki hätäisiä päätelmiä kahden tehtävän perusteella. Tehtävien, jotka onnistuvat kyllä kotosalla ihan mainiosti päivittäin tytöltämme. Minä olen myös kasvatusalan ammattilainen. Näen mielummin, että konsultaatiosta hyötyvät lapset, jotka sitä todella tarvitsevat.

    VastaaPoista
  10. Komppaan aiempaa kommentoijaa. Aina ei kemiat kohtaa, mutta oli neuvolantäti sitten vastavalmistunut tai ei - hän varmasti tekee taustatyönsä ja lukee myös aiempien neuvolakäyntien kertomukset. Vieraassa ympäristössä ja vieraiden ihmisten kanssa toimiminen on kuitenkin tärkeä sosiaalinen taito, joka korostuu lapsen siirtyessä eskariin ja koulun alkaessa. Kaikki tuntemani toimintaterapeutit ovat painonsa arvoisia kultakimpaleita! Minäkin suosittelen harkitsemaan asiaa ennen täyttä tyrmäystä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Komppaan aikaisempaan kommenttiani. Hyvää kesää. Aurinkoisia päiviä.

      Poista
  11. Mua vähän jännittää tulevat neuvolakerrat tytön kanssa. Nyt 11kk, seuraava neuvola 1v. Jokaikinen kerta neuvolassa on ollut itkuhuutoinen ! En tiedä miksi, aina sama hoitaja ja ihana sellainen, mutta tyttö itkee joka kerta. Tulevaa ajatellen olenkin miettinyt että kuinkakohan kehitystä seuratessa hän "tottelee" annettuja ohjeita neuvolakäynneillä jne. Ja millaisia "tuomioita" niiden perusteella tulee. Tyttö vierastaa jonkun verran uusia ihmisiä ja tällöin on aivan liimaantuneena kiinni minuun. No, aika näyttää !:D Sillä tutussa ympäristössä hän on todella menevä, touhuava ja ääntelevä tapaus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Toivotaan, että teillä sujuu kaikki oikein mukavasti seuraavalla kerralla!! Meilläkin vauhtia ja raippautta riittää neuvolan ulkopuolella. Ja kyllähän aikuinen ihminenkin käyttäytyy eri tavalla "testitilanteessa tai tarkkailun alla" (ehkä hieman huonoja sanavalintoja, mutta en keksinyt parempia). Miksi siis lapset olisivat erilaisia? Ihana kuitenkin kuulla, että teillä on ihana neuvolantäti.

      Poista
  12. Eihän ne neuvolan tädit ihan turhia mittaile ja huomauttele. Tulevaisuudessa,jos lapsestasi löytyy jotakin vikaa, johon oltaisiin voitu puuttua jo aiemmassa vaiheessa, niin taas syytetään neuvolan tätejä, kun eivät sellaisesta mitään sanoneet. Yrittäkää ihmiset ymmärtää, että neuvola on lapsenne parhaaksi. Asumme maassa, jossa tällainen on mahdollista, joten arvostakaamme sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! En ottanut postauksessani kantaa jokaiseen neuvolan tapaukseen ja varmasti on paljon tapauksia, missä oikea lapsi saa oikean avun. Olen myös todella kiitollinen meidän neuvolajärjestelmästämme ja toin tätäkin puolta postauksessa esiin ja kehuin myös meidän omaa neuvolatätiämme! Joka tunteen perheen ja lapset. Ja toivoisin lukijan myös ymmärtävän, että ei itse ole ollut läsnä tilanteessa eikä tunne lastani.

      Poista
  13. Hei! Kannattaa muistaa myös se, että neuvolakäynnit ovat Suomessa tarjolla oleva etuoikeus ja käynnit ovat kaikille VAPAA-EHTOISIA! Jos lapsi on perusterve, ei ole pakko sopia/varata seuraavaa aikaa suositusohjeen mukaan, vaan siellä voi käydä harvemminkin, jos ei seurantaa/apua/ohjeita tarvitse. Oletteko te luulleet, että neuvolaan on "pakko" mennä?

    VastaaPoista
  14. Kiitos kommentistasi! Tämä on varmasti enemmän sellainen asia, minkä tekee tottumuksesta. Ja käyntejä onkin neuvolan puolesta vähennetty viime vuosina. Pakko sinne ei ole mennä se on kyllä totta. Taidan mennä kuin pässi narussa vai miten se menee...

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.