Hartaasti ja ajatuksella rakennettu jouluni. Pitäisikö sinut pakata jo laatikoihin. Tapaninpäivänä moni tuntui jo huiskivan joulukuusta pihalle ja koristeita alas tasoilta. Kertoilivat kuinka haluavat aloittaa uudenvuoden juhlinnan ilman vanhan vuoden roskia ja pyykkejä. Korjasivat siis joulun pois ja aloittivat muutenkin siivoamisen. Meillä on ollut perinteenä, että joulu loppuu loppiaiseen. Joulukuusi pidetään sisällä siihen asti, mikäli se vaan kestää. Meillä ei ole kiirettä pois joulun suloisesta tunnelmasta. Lapset saavat leikkiä koristeilla ja jouluherkkuja syödään myös pitkään. Nuutinpäivään asti ei meilläkään silti juhlita.
Kaikki maailmassa tuntuu nopeutuneen. Miksi meillä on niin kiire? Kaikki pitäisi elää pikakelauksella. Minä jurnutan vastaan. Pidän jalkani jarrupolkimella. Ärsyynnyn usein jo rakettimainoksista, jotka tipahtavat postilaatikkoon joulun keskellä. Normaalisti minä olen menossa monessa asiassa jo täyttä vauhtia eteenpäin ja kurkkimassa nurkan taakse malttamattomana. Joulu on ainut poikkeus vuodessa milloin todella pysähdyn. Jätän kotona imurin rauhaan ja annan lelujen kasaantua isoiksi röykkiöiksi olohuoneeseen. Uudenvuodenaatto juhlitaan läpi samalla hartaudella joulun kanssa. Lasten myötä olen innostunut uudestaan raketeista ja tinan valamisesta. Ruoka näyttelee tietysti myös suurta osaa. Syödään ja herkutellaan rauhassa. Ruokapöydästä ei ole kiire pois. Lapset saavat valvoa pidempään.
Arjen koittaessa palaan takaisin tuttuihin rytmeihin ja otteeni tiukkenee. Palaan taas ns. omiin uomiini. Siivoan, pesen pyykkiä, järjestelen leluja, valmistan tylsiä arkiruokia ja pidän tarkkaa huolta lasten rytmeistä. Elän taas katse suunnattuna johonkin uuteen projektiin ja olen huono olemaan läsnä nykyhetkessä. Olen siis parhaimmillani jouluna, välipäivinä ja uudenvuodenaattona. Ei siis ihme, että minulla ei ole kiirettä siivota joulua pois nurkista.
Meillä myös joulu loppuu yleensä loppiaiseen. Jos kerran kauniin kuusen tuo sisälle niin miksi se heti parin päivän päästä pitäisi viskata ulos? Toki joskus neulaset putoilevat jo ennen aikojaan ja se mielikin silloin muuttuu hyvin nopeasti :D
VastaaPoistaSama fiilis täällä. Ja jos kuusi on ollut oikein kestävää lajia, niin olemme saattaneet jonakin vuonna pitää sitä loppiaisen yli. Jouluun kuitenkin panostetaan paljon ja sitä rakennetaan huolella. Surullisena aina hyvästelen rakkaat koristeet vuodeksi. Pakkaan huolella laatikoihin. Pitkään koti näyttää sen jälkeen riisutulle. Tänä vuonna täytyy keksiä jotakin piristettä kotiin heti joulun juhlinnan jälkeen. Ostan vaikka ihanan värisiä kynttilöitä ja leikkokukkia. Se varmasti piristää mieltä.
PoistaLoppiasena. Todellisuudessa meillä kannetaan kuusi pihalle heti uuden vuoden jälkeen... vaikka mitä tehdään, niin neulaset varisee ja niiden leviäminen ympäri taloa alkaa ärsyttää... siltikin niitä neulasia löytyy vielä juhannuksena. 😜
VastaaPoistaSamoilla linjoilla kanssasi! Joku vuosi meillä oli sellainen kuusi, että se varisi jo jouluaattona. Silloin olin, että huh, huh...
PoistaSomessa törmäsin sellaisenkin, että joulupäivän aamuna sanottiin joulun olevan ohi! What?!? En minäkään jouluruokia halua päivätolkulla syödä, mutta kyllä koristeet saavat ainakin loppiaiseen olla.
VastaaPoistaSomessa minäkin törmäsin näihin päivityksiin ja siihen, että ennen uudenvuodenaattoa pitää siivota vanha vuosi pois. Tuli itselle jo hiki otsalle, että olenko jotenkin MattiMyöhäinen. Hih. No kukin tavallaan. Meillä ei siivota. Ollaan vain yhdessä.
PoistaMä tykkään aloittaa joulun ajoissa. Salaa fiilistelen jo loka-marraskuussa, ja sitten joulukuussa repäisen kunnolla. Loppiaisen jälkeen ei enää tunnu joululta, ehkä koska odottaa kevättä. Mutta joulu on ilman muuta se kantava "voima", jolla jaksaa läpi pimeän syksyn. Eli ehkä se on sopiva lopettaa loppaisena, mutta kuka kieltää syömästä pipareita ja juomasta glögiä syyskuussa? 😜
VastaaPoistaSama täällä. Koko syksy on oikeastaan valmistautumista jouluun. Ihanaa odotusta. Syyskuussa glögi taas maistuukin todella hyvälle. Hih.
Poista