sunnuntai 15. syyskuuta 2019

#slowmorning - Kohtaamisen vaikeus


Kaikilla meistä on varmasti kokemuksia siitä, kuinka ei ole tullut kunnolla kuulluksi ja ymmärretyksi. Nähdyksi ja hyväksytyksi. Pidemmän päälle jatkuessaan tilanne luo murskaavan yksinäisyyden tunteen, vaikka ympärillä olisikin paljon ihmisiä. Tarve tulla kuulluksi on yksi isoimmista ihmisyyden ytimessä olevista asioista. Aitoon kohtaamiseen toisen ihmisen kanssa tarvitaan aikaa. Kohtaaminen vaatii pysähtymään ja lopettamaan alituisen tekemisen. Tunnetusti meillä kaikilla on aina kiire. Tekeminen ja tulokset määrittelevät paljon sitä koemmeko käyttäneemme aikamme viisaasti ja tehokkaasti. On surullista, miten paljon meiltä menee asioita ohi ja hukkaan. Menetämme päivittäin ainutlaatuisia hetkiä läheistemme kanssa.

Parisuhteissa puhutaan usein toisen ohi. Unohdamme, että avautuminen on omalle kumppanille usein vaativaa. Rehellinen puhe on itsensä paljastamista. Kuinka haavoittuvainen sitä silloin onkaan, kun puhuu sydämestään. Kukaan ei halua puhua loittonevalle selälle tai ihmiselle, joka samalla asettelee likaisia tiskejä koneeseen. Toisinaan varsinaisen aran viestin joutuu lukemaan rivien välistä. On paljon asioita, joista on vaikea puhua. Asioita, joita on vaikea sanoittaa edes sille kaikista tutuimmalle ja rakkaimmalle ihmiselle. Salaa toivomme myös ymmärrystä, vaikka omia tunteita ja toiveita ei pystyisikään täysin ilmaisemaan.

Monen surullisen tarinan taustalla vaikuttaa henkinen yksinäisyys. Matka varjoisalle polulle on lopulta pelottavan lyhyt. Masennus voi viedä mennessään parhaimmankin meistä. Jatkuva henkinen kuormitus saa aikaan myös fyysisen uupumuksen. Haluaisin kuuluttaa yhteisen välittämisen ja vastuun perään. Annetaan ihmisten lähellämme saada kokemuksia siitä, kuinka heidän tuntemuksensa ja kokemuksensa asioista ovat meille tärkeitä. Annetaan aikaamme. Katsotaan silmiin ja pysähdytään. Pieni hetki voi kantaa läheistä vielä pitkään. Uskalletaan sanoa rakkaillemme niitä tärkeitä isoja sanoja. Rakastan sinua. Sinä olet tärkeä. Minä näen sinut. Annetaan toisillemme säästelemättä positiivista heijastuspintaa. Eteen tulee myös päivä, jolloin tukea tarvitsee itse.

Unohdetaan myös tuomitseminen ja omat negatiiviset asenteemme. Olisi hyvä muistaa, kuinka paljon ihmisestä jää pimentoon. Kaikilla meillä on oma historiamme ja kipukohtamme. Toivoisin, että tekisimme vähemmän oletuksia toisistamme tai loisimme ahtaita odotuksia, jotka perustuvat puhtaasti sille, kuinka itse elämme elämäämme. Se mikä on hyvä sinulle ei välttämättä ole sitä toiselle ihmisille. Jos pystyisimme näkemään läheisissämme paremmin sen, mikä heissä on hyvää ja olemaan armollisempi puutteille, joiden taustoista meillä ei ole aavistustakaan. Arvosta. Älä vähättele. Kiitä. Älä soimaa.

"Pray, dont´t find fault with the man that limps,
Or stumbles along the road.
Unless you have worn the moccasins he wears,
Or stumbled beneath the same load".

- Mary T. Lathrap

2 kommenttia:

  1. Kirjoitat kauniisti tärkeästä aiheesta, joka on pyörinyt myös minulla mielessä. Helposti mielletään, että yksinäinen ihminen on aina sellainen, jolla ei ole perhettä ja ystäviä, mutta yksinäisyyttä voi kokea myös parisuhteessa, perheessä tai kaveriporukassa. Juuri tunne, ettei tule nähdyksi aiheuttaa yksinäisyyden kokemuksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos. Koen aiheen todella tärkeäksi ja olisi todella tarpeen, että yksinäisyyden monista eri puolista käytäisiin enemmän keskustelua. Mitä enemmän asioita tuodaan rohkeasti esille, sitä paremmin niihin pystytään tarttumaan ja näköala laajenee.

      Poista