#husband

Pahimpia on aamut bloggari Suvi heitti minulle ja miehelleni #husband haasteen ja tietysti haaste pitää ottaa vastaan. Ja onhan se mielenkiintoista taas äimistellä, että mitä se mies oikein vastailee, kun kyse on omasta rouvasta, jonka ainakin pitäisi olla se tutuista tutuin. Saa nähdä miten meille käy.

Jos vaimosi katsoo telkkaria mitä siellä todennäköisesti pyörii?

Downton Abbey, Mr Selfridge tai jokin Agatha Christie dekkari, jonka vaimo on nähnyt jo kymmenen kertaa.

- Lisäisin listaan vielä dokumentit ihan mistä vaan.

Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa?

Talonkastike

- Kartanonkastike. On kuulemma sama.

Mikä on hänen inhokki ruokansa?

Kala

- Perunavelli ja silakkapihvit

Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa?

Mansikkamargarita ja kanaruoka.

- Tequila Sunrise ja sitä kanaa

Mikä on hänen kengän kokonsa?

37

- 37/38

Jos hän keräilisi jotakin, mitä se olisi?

Postikortteja ja nappeja.

- Lisäyksenä Agatha Christien dekkareita ja mielenkiintoisia elämänkertoja

Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?

Suklaata

- Jep.

Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?

Klassista

- Ja brittipoppia

Minkälaisista elokuvista hän pitää?
Leffamaku on aika laaja. Tykkää romanttisista komedioista kuten Sinulle on postia, mutta katsoo myös vanhempia leffoja kuten Jättiläinen.
- Hyvät trillerit ovat parhaita ja vanhat klassikot.

Minkä väriset silmät hänellä on?
Ruskeat
- Noh, olis ollut aika paha, jos olisit vastannut väärin. Hih.

Kuka on hänen paras ystävänsä?
Minä
- Sinä

Asia mitä usein teet, josta hän ei pidä?
Milloin mistäkin.
- Syöt kulhosta kaikki hyvät karkit.

Missä hän on syntynyt?
Lahdessa
- Jep.

Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?
Britatortun, koska pidän siitä itse.
- No onneksi se on minunkin lemppari.

Minkä parissa hän viettää mielellään monia tunteja?
Murehtimisen. No ei vaan. Varmasti lukisi kirjoja mielellään, jos olisi siihen aikaa.
- Lukeminen, bloggaaminen, elokuvat, kädentaidot.

Mitä hän osaa erityisen hyvin?
Pitää huolta perheestä.
- Siivota.

Mikä on oudointa ruokaa mistä hän pitää?
Taidetaan syödä ihan perusruokaa koko porukka.
- Jep, ei erikoisuuksia.

Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan?
Sydäntä, muistoja ja keuhkoja(?)
- Huulirasva, kännykkä ja avaimet

Mikä saa hänet ärsyyntymään?
Epätietoisuus.
- Lasten aikataulujen venyminen iltaisin.

Entäs piristymään?
Yhdessä perheenä vietetty aika.
- Jep.

Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee?
Prinsessa Diana
- Nelson Mandela

Millainen hän on vaimona?
Sitkeä
- Varmasti aika rasittava, Noh, luulen, että minuun voi kuitenkin luottaa täysillä.

Milloin hän tapapsi vanhempasi?
20 vuotta sitten
- Jep.

Mikä on hänen uusin villityksensä?
Marsun hankinta.
- Villityksiä? Minullako? Haluan marsun.

Millainen on hänen kotilook?
Hauska. Suoraan kun jostakin elokuvasta.
- Luonnollinen ja rento

Haasteen saa seuraavaksi kaikki MiruMarun lukijat. Keittäkää pannullinen kahvia ja viettäkää pienoinen hetki oman rakkaan kanssa jutustellen.

Kirpustelua ja sisustamista

Olen ainakin miljoona kertaa lukenut erilaisista sisustuskirjoista ja lehdistä, miten kodin tunnelmaa ja ilmettä voi helposti muuttaa tekstiileillä, kynttilöillä ja kukkasilla. Pienoisesti olen tuhahtanut koko ajatukselle. Sisustusohjelmissa puhutaan usein myös stailauksesta, joka pitää yleensä sisällään tavaroiden karsimisen ja uusien tai jo olemassa olevien huonekalujen uudelleenjärjestämisen. Sain lahjaksi aivan ihanan sisustuskirjan, joka on täynnä kauniita kuvia ja tunnelmia. Sydämellä sisustettu by Clare Nolan edustaa sitä tyylisuuntaa sisustuksessa, jota minä suosin: kodikasta, värikästä, lämmintä ja eloisaa. Kirja tarjoaa monta kivaa pientä vinkkiä kodin kohennukseen pienellä budjetilla.

Kukat, kynttilät ja uudet tyynynpääliset todellakin toimivat. Ja siivouksen jälkeen koti näyttää ainakin hetken paremmalta. Puhtaan pyykin ja kukkasten tuoksu nostaa suupielet ylöspäin. Nykyään huomaan myös, että yritän ottaa talossa haltuun aina jonkin pienen kolkan, enkä yritä saada koko kotia hetkessä valmiiksi. Välillä tuon pihalta kukkasia talon eri huoneisiin tai sytytän tuoksukynttilän palamaan. Katan pöytään kauniimmat kahvikupit keskellä arkea. Pienet löydöt etsiytyvät kotiin kirpputorilta, kuten ihanat Finlaysonin tyynynpäälliset.

Seuraavassa pieniä maistiaisia kirjasta:

Kotona äiti ja vauva

Olemme viettäneet viikonloppua kahden vauvan kanssa. Talossa on ollut melkoisen hiljaista. Mies ja tyttö kotiutuvat tänään mökiltä. Sunnuntai on kaikista päivistä sellainen, että silloin pitäisi olla kaikkien koolla ihan aamusta asti. Minusta rauhalliset sunnuntaiaamut ovat parhaita. Sunnuntai on muutenkin aina ollut minun lempipäiväni. Usein tuolle päivälle ei enää jätä mitään tekemisiä tai menemisiä, vaan ihan vain ollaan leppoisasti kotona. Heti aamusta kaipasin Neiti Pippuria ja omaa parempaa puoliskoani.

Jos minulla olisi kokonainen viikonloppu aikaa olla kotona yksin katselisin varmasti dekkareita putkeen, kirjoittaisin ja kuvaisin varastoon juttuja blogia varten. Jättäisin kaikki kotihommat kerrankin tekemättä. En muista milloin viimeksi olisin ollut yksin. Tosin vauvan nukkuessa päikkäreitä ehdin hetken aikaa istua riipputuolissa kirjoittelemassa mietteitäni ihan rauhassa.

On ollut ihanaa myös keskittyä pieni hetki pelkästään Pikku Herran kanssa olemiseen. En lakkaa hämmästelemästä sitä miten aurinkoinen hän on. Heti aamusta hymy etsiytyy hänen kasvoilleen. Ihmeellistä. Ja kuinka suloiselta tuntuu pidellä häntä sylissä ja lähellä. Olemme melkoisia halikavereita. Yhdessä keinumme riipputuolissa. Kuiskaan korvaan: "Älä kasva liian nopeasti".

Kaksplussan kesäpäivä Porvoossa osa 2

Kesäinen retkemme jatkui ja saavuimme yöpymispaikkaamme Haikon kartanoon. Tämä oli minulle ja miehelleni aivan ensimmäinen kerta kartanossa, joten olimme melkoisen uteliaita näkemään kaiken mitä paikalla oli tarjota. Ulkoilualue eli 14 hehtaarin merenrantapuisto oli kyllä melkoisen upea. Voisi myös sanoa, että tämä oli perheen pienen tytön mielestä sitä reissun parasta antia. Eväslaukun kera istuimme merenrannalla pitkän tovin.

Haikon kartanon historia ulottuu vuodesta 1362 aina meidän päiviimme saakka. Uskon, että jokainen vierailija kuvittelee mielessään kartanon entiset omistajat vaeltelemassa kartanon eri huoneissa ja kenties näkevät myös monet kesät kartanossa viihtyneen taidemaalarin Albert Edelfeltin kantamassa pihan poikki maalaustelinettään. Paikka on kerrassaan kiehtova. Minä rakastan kaikkea vanhaa. Minuun vetoaa erityisesti kaikki yksityiskohdat arkkitehtuurissa ja autenttinen ympäristö. 

Meidän huoneemme sijaitsi kylpylähotellin puolella. Ilahduin erityisesti siitä, että kylpyhuoneesta löytyi sadevesisuihku. Muutenkin huoneemme oli todella siisti ja sisustuksessa oli käytetty ihania pehmeitä sävyjä ja seassa oli ripaus kultaa. Huoneestamme löytyi myös paksut kylpytakit ja tossut, joilla on kiva hipsutella aivan vieressä olevaan kylpylään. Itse kylpylä on japanilaishenkinen ja erilaisia altaita löytyy moneen makuun.

Sunnuntaiaamuna perheemme isäntä lähti yksin nauttimaan ihanaa ja runsasta aamiaista kartanon päärakennukseen. Minä jäin tytön kanssa huoneeseemme syömään eväitä. Tyttö ei kertakaikkisesti suostunut lähtemään aamiaiselle. Muut Kaksplussalaiset perheineen suuntasivat vielä Bosgårdin tilalle herkuttelemaan ja nauttimaan perinnemaisemasta. Me lähdimme ajamaan hieman aikaisemmin kohti kotia. Äidillä oli yhä pää kipeänä ja tytöllä melkoinen koti ikävä. Meillä ei mennyt nyt kaikki aivan putkeen. Koko reissun ajan puitteet olivat mitä upeimmat. Hieno kokemus kaikkiaan. Oman kuntoni takia monet kohtaamiset jäivät väliin ja jutut juttelematta. Pienoisesti harmittaa. Onneksi kesän mittaan on tulossa vielä uusia mahdollisuuksia nähdä kollegoja. Otetaan vahinko takaisin. Ja Dear Porvoo uskon, että mekin näemme toisemme pian uudestaan.

Majoitus kylpylähotellissa saatu blogiyhteistyö kautta.

Kaksplussan kesäpäivä Porvoossa osa 1

Mikä on parasta helteellä? Vilpoinen merituuli tietenkin. Pääsimme paistattelemaan lämmintä kesäpäivää Porvooseen melkein koko perheen voimin. Perheen pienin jäi kotiin mummon hoiviin. Tapasimme kivan joukon Kaksplussan blogiperheitä kauniissa maisemissa. Reissun järjestäjänä toimi Porvoon mitalla bloggari. Lämmin kiitos! Voisi oikeastaan sanoa, että vasta viime lauantaina todella heräsin siihen, että kesä on täällä. Pakkasimme autoon kimpsut ja kampsut ja lähdimme ajamaan kolmestaan kohti Porvoota. Porvoo tuntuu olevan niitä paikkoja, joihin voi sujahtaa vaivattomasti ja tuntea olonsa heti kotoisaksi. Se on paljon sanottu. Yleensä en lämpene kovin helpolla, mutta Porvoossa on sitä jotakin. Se tuntuu leppoisalle ja helposti lähestyttävälle kaupungille.

Ja voi kuinka kiva päivä meille olikaan suunniteltu! Ensimmäisenä oli vuorossa risteily Royal Linen katamaraanilla. Istuimme yläkannella ja aurinkorasvalle oli todella käyttöä. Tuuli tupeerasi tukan ihan uuteen uskoon. Perheemme esikoinen sai melkoisen vierastus/vihaan tätä laivaa ja koko maailmaa kohtauksen, joka kesti melkein läpi koko risteilyn. Jokimaisemat ja kauniit huvilat vilahtelivat ohitseni, kun pidin tyttöä sylissäni ja yritin rauhoitella. Olisi ollut ihanaa keskittyä kuvaamiseen, mutta käteni olivat varatut. Hätäisesti sain muutaman kuvan otettua, mutta muuten mieheni sai hoitaa kuvauksen puolestani. Risteilyllä olisi saanut perehtyä pienoisesti myös Porvoon historiaan, mutta tytön huutaessa jäi selostukset kuulematta. Olen melkoinen historia friikki, joten minua olisi aidosti kiinnostanut kuulla mitä kaiuttimista oikein sepustettiin.

Sellaista se elämä ja reissaaminen lapsen kanssa välillä on. Koskaan ei voi tietää miten menee. Joskus sitä yllättyy iloisesti ja toisinaan taas huh, huh. Itselläni oli jo reissun alkaessa pää kipeänä ja migreeniä uhmaten lähdin matkaan. Sanomattakin on selvää, että eihän siitä mitään hyvää seurannut. Yritin pinnistellä oloni kanssa, koska halusin, niin kovasti olla mukana kaikessa kivassa ja vihdoin tavata ihmisiä blogien takana. Ja olihan myös hienoa päästä perheen kanssa yhteiseen reissuun. Miten tämä reissu jatkuu? Tuleeko pieni tyttö toisiin aatoksiin? Pysy matkassa mukana ja ota selvää.

Sykkyrällä ja mykkyrällä. Äidin TOPPI Jacqueline de Yong ja HAME Brave Soul saatu House of Brandonilta blogiyhteistyöllä.

Risteilyn tarjosi Royal Line

Niin samanlaisia ja, niin erilaisia...

Koko tämän huikean matkan olen joka käänteessä miettinyt sitä miten asiat sujuivat esikoisen kodalla. Tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että olen epätoivoisesti yrittänyt muistella mikä tepsi ja missäkin vaiheessa. On sanottava, että eipä tuosta aikaisemmasta kokemuksesta ole ollut paljon hyötyä. Kaikki on opeteltava uudestaan, sillä vauvat ovat aivan erilaisia, vaikka onkin samoista aineista tehtyjä. Esikoinen ei viihtynyt sylissä juuri ollenkaan ja rakasti kiikkua koliikkikeinussa. Kuopus haluaisi olla aina sylissä ja nukuttaminenkin on huomattavasti työläämpää. Esikoinen söi kaiken hyvällä ruokahalulla ja kuopus taas näyttäisi tykkäävän enemmän jälkiruoasta. Ja ruoka-annokset ovat alusta asti olleet paljon suurempia. Olen ollut ihan hämmästynyt siitä miten paljon poika syö. Ja toki saa syödä. Kuopus on paljon kiinnostuneempi näpertämään käsissään uniriepua ja oli aivan mahdottoman tohkeissaan, kun oppi helistämään helistintä. Esikoisemme taas oli melkoinen tarkkailijaluonne. Saattoi istua sitterissä tai keinussa pitkään, vain katselemassa mitä ympärillä tapahtui. Kuopus haluaa leikkiseuraa ja viihdykettä paljon siskoaan enemmän. Mitkään säännöt eivät vain päde. Uusi vauva ja uudet metkut. Poika on myös iloinen ja aurinkoinen ja esikoisemme oli melkoinen myrtsi. Esikoisen silmät ovat hämmästyttävän kirkkaan siniharmaat ja kuopuksen tumman ruskeat (jee, ollaan samiksia). Hauskoja tapauksia silti molemmat.

Neuvolapäivinä kaikki aikataulut tuntuvat aina menevän ihan pieleen. Päiväunet ja ruokailut menevät hösseliksi ja aina on loppujen lopuksi kiire, vaikka kuinka on laittavinaan kaiken valmiiksi. Neuvolakortin voi aina hukata ihan viime hetkellä. Aikataulusta selviäminen tuntuu minusta todella haasteelliselta. Itsellä on vielä onni olla lasten kanssa kotona ja kerran kuussa on suoriuduttava vain neuvolaan. Ja silti on hiki otsalla. Huh, huh.

Meidän poika on kasvanut hienosti. Pituus ja paino asettuvat käyrille mukavasti. Pienoisesti jännitti eilinen neuvola, kun oli taas rokotuksia tiedossa. Ihme ja kumma poika rauhoittui rokotusten jälkeen heti syliini ja jaksoi olla aurinkoinen oma itsensä ihan neuvolakäynnin loppuun asti. Saatiin lupa myös aloittaa lihan ja viljatuotteiden maistelu. Onhan se kivaa saada taas uusia makuja lautaselle. Oli mukavaa mennä neuvolaan vaihteeksi porukalla eli yhdessä mieheni kanssa.

On sanottava, että on ihanaa, että talossa on vauva. Monella tapaa tämä on parasta mitä elämä tarjoaa. Toivoisin vain, että voisimme olla enemmän yhdessä perheenä ja, että osaisin jakaa aikani paremmin esikoisen ja kuopuksen kesken. Olisi ihanaa välillä saada keskittyä vauvaan ja välillä selkeästi voida panostaa laatuaikaan esikoisen kanssa. Nyt elämä on enemmän kaaosta ja pelkkää selviytymistä. Äidin väsymys ja esikoisen uhma ei aina ole se paras yhdistelmä. Syyllisyydentunto nostaa välillä päätään.

Kesän ensimmäinen mansikkakakku ja kuulumisia

Juhannus tuli ja meni. Meillä on ollut perinteenä viettää Juhannus aina kesämökillä isommalla tai pienemmällä porukalla. Tänä vuonna olen huomannut arvostavani enemmän mukavuutta ja siksi jäimme kotiin koko perhe. Sääennusteet lupailivat sadetta sinne ja tänne, joten senkin puolesta tuntui hyvälle ratkaisulle jäädä omiin nurkkiin pyörimään. Juhannuksena sää kuitenkin yllätti ja harmaan aamupäivän jälkeen aurinko rupesi paistamaan. Kotosalla juhlimme pienoisesti talon isojen ihmisten syntymäpäiviä kesän ensimmäisellä mansikkakakulla ja kuohuvalla.

Taidan olla blogin kanssa liikkeellä myös hieman kesämielellä. Kännykkä piippailee muiden bloggareiden uusimpia päivityksiä, mutta omaa blogiani kirjoittelen nyt hieman maltillisemmalla otteella. Päivät täyttyvät lasten kanssa touhutessa ja blogin kirjoittaminen jää yöntunneille ja se taas on pois muutenkin katkonaisista yöunista. Myönnän olevani hieman väsähtänyt juuri nyt. Pientä helpotusta on luvassa. Viikon päästä minä, mieheni ja esikoisemme suuntaamme Porvooseen tapaamaan muita Kaksplussan ihania bloggareita perheineen ja tiedossa on vaikka mitä kivaa ohjelmaa. Heinäkuulle osuu myös bloggareiden grillibileet, josta taatusti kuulette vielä monta kertaa. Ja elokuussakin olisi vielä pari kivaa juttua tiedossa mm. esikoisen synttärit. Mietin tuossa, että koska viimeksi minulla olisi ollut näin paljon menoja (ja näin vähän virtaa). Kivaa päästä hieman vaihtamaan maisemaa ja tekemään jotakin erilaista.

Seuraavaksi yritän saada kokoon teille tänne blogiin ensimmäisen asukuvapostauksen. Haluan ehdottomasti ottaa kuvat ulkona, joten sään tulee olla kohdallaan. Hienoa olisi myös, jos kuvaajakin olisi paikalla. Luvassa mustaa ja valkoista. Tietysti. Huomenissa olisi luvassa pikku miehen 5 kk neuvola. Paino ja pituus sekä muut kuulumiset. Meillä hienosti käännytään mahalleen, vantterasti heilutellaan helistintä ja syödään sosetta.