#slowmorning - Muumit ja suuri tuhotulva

*Kirja saatu kustantajalta
WSOY

Tove Jansson alkoi ideoida kirjaa Muumit ja suuri tuhotulva sotatalvena 1939. Puolivalmis satu sai lopullisen muotonsa vasta vuonna 1945. Kirjan kannen mukaisesti satu alkaa kahden hahmon taivaltaessa läpi synkän metsän. Tummasävyinen metsä äänineen pienoisesti hirvittää kulkijoita. Muumimamma pitää kädestä pientä Muumipeikkoa ja yhdessä nämä kaksi hahmoa taivaltavat eteenpäin. Muumimamman laukusta löytyy kaikki tarpeellinen. Pari kuivia sukkia saa Muumipeikon mielen paremmaksi.

Matkan edetessä Muumimamman ja Muumipeikon seuraan liittyy uusia tuttavuuksia. Arka Nipsu pääsee taittamaan jännittävää matkaa yhdessä lempeän parivaljakon kanssa. Yhteinen seikkailu on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin kyhjöttää yksin metsässä. Mitä kaikki oikein etsivät? Muumipappa on kadonnut ja vaarallisen matkan päässä odottaa Muumilaakso. Pimeyden keskellä valoa hohtaa kaunis Tulppaana. Tulppaanan loiste saa suuren käärmeenkin väistymään. Seurue pääsee hetkeksi levähtämään täydellisen oloiseen maailmaan, jossa aurinko loistaa lämpöisenä ja kaikki ympärillä on rakennettu makeista herkuista. Levähdys on tervetullut, mutta lopulta tarvitaan Muumimamman mahapulveria.

Suuren meriseikkailun roiskeet kastelevat matkalaiset. Tulppaana löytää oman prinssinsä lasitornista. Pian alkaa sataa. Sade jatkuu ja jatkuu. Pian ympärillä on vain kelluvia huonekaluja. Ilman vanhan marabu herran tarjoamaa apua Muumipapan löytäminen tulvan keskeltä olisi ollut mahdotonta. Tarina saa lopulta onnellisen päätöksen. Tulvan jäljiltä löytyy Muumilaakso ja Muumitalo. Seurue on saapunut uuvuttavan matkan jälkeen kotiin.

Lopulta kaikki on, kuten olla pitää. Perhe yhdistyy ja elämä alkaa. Onnellinen loppu. Kuinka sitä toivoisikaan, että meidän jokaisen tarinaan olisi kirjoitettu onnellinen loppu. Meitäkin pelottaa kulkea pimeässä. Pimeä saa pelot valloilleen. Aamunkajossa kaikki näyttää erilaiselle. Aikuistakin voi pelottaa, huolettaa ja surettaa. Me tämän elämän Muumimammat olemme kuitenkin vahvoja lapsiamme varten. Suojelemme ja luomme turvaa omille Muumipeikoillemme. Käsi pienessä kädessä on vakaa. Kirjan kaunis kuvitus ja lempeän jännittävä tarina tempaavat mukaansa lukijan ja pienen kuulijan

Toivo tuli taloon

*Kaupallinen yhteistyö
Rahula
Päijätmedia

Monet teistä on ihanasti elänyt mukana meidän koiranpennun odotuksessa, saapumisessa ja uuden arjen opettelussa. Voitte uskoa, että talossa on riittänyt ihanasti melskettä. Monta viikkoa valmistauduimme koiranpennun saapumiseen. Sisällä talossa vaihdoimme järjestystä ja samalla tarkistimme, että kaikki paikat ovat pennulle turvallisia. Hankimme ajoissa asiaan kuuluvat tarvikkeet. Haimme pennun kotiin Pohjanmaalta, joten hän tuli kotiin turvallisesti kuljetuskopassa. Kuljetuskoppa meiltä löytyi talosta jo ennestään, sillä olemme entisiä kissan omistajia. Seuraavassa listaa hankinnoistamme. Osan hankinnoista saimme yhteistyönä Rahulan kautta.

Ruokakupit

Ruoka-alusta

Makuualusta 

Pentuhäkki (käytetään vain rajaamaan pois vaaralliset alueet) 

Koirashampoo

Hammasharja & tahna 

Korvanpuhdistin aine

Harja

Säädettävä panta 

Talutin

Lelu

Mushi puppy pakaste

Pure Natural Chicken puppy

Teimme monta nimilistaa ja mietiskelimme nimeä todella pitkään. Kotiin tultuamme tokaisin, että koiranpentu näyttää aivan Toivolle. Nimi Toivo tuli listan ulkopuolelta. Myöhemmin huomasimme, että koiranpentu saapui meille Toivon nimipäivänä. Koko jutusta kehkeytyi ihana muisto. Toivo on kotiutunut meille hämmästyttävän nopeasti. Meillä on omat toimivat rutiinimme ja pentu on kestänyt hyvin meidän meluista arkeamme. Lapsetkin ovat toki hienosti osanneet ottaa Toivon huomioon. Kaikki on sujunut paremmin kuin hyvin. Minä olen ihan rakastunut Toivoon. Lepertelen ja lässytän, juttelen päivän asioita, pidän sylissä, rapsutan ja leikin. Pieni otus on tuonut elämääni valtavasti iloa. 

Toivo kasvaa ihan hirmuista vauhtia ja on osoittautunut luonteeltaan lempeäksi ja yllättävän rauhalliseksi. Lempipuuhia on pallojen kanssa leikkiminen. Iso pihamaa on kyllä todella iso plussa. Meillä riittää tilaa yhteisille seikkailuille. Hiljalleen laajennamme reviiriä. Tänään on vuorossa ensimmäinen madotus. Meillä jatkuu täällä yhteinen kesäloma ja se sujuu täysin lasten ja Toivon ehdoilla. Juuri nyt en kaipaa peruuntuneita kesäreissuja ja ulkomaan matkaa. On ihana vain olla ja ihmetellä Toivon puuhia. Blogin Instagram-tilillä pääset ihmettelemään myös Toivon touhuja

Toivoisin, että osaisin kertoa teille, miten ihanaa on taas kuulla talossa koirantassujen tapsutusta. Talossa myös leijailee kevyt kukkaistuoksu. Tuoksu tulee Toivosta. Hän on ihana tuoksukoira.

#slowmorning - Tärkeintä tänään

*Kirja saatu kustantajalta
Tuuma

Maaretta Tukiaisen Tärkeintä tänään - Näin saat vähemmällä enemmän kirja kuljettaa meitä kohti yksinkertaisempaa elämää lempeästi vaihe vaiheelta. Kirja saa lukijansa positiivisella tavalla kyseenalaistamaan totutut asenteet ja ajatusmallit. Ihminen kaipaa luonnostaan yksinkertaista elämää, mutta meillä on myös taipumus elää tulevassa tai menneessä, sekä ympäröidä itsemme turhalla materialla. Asioista luopuminen on meille vaikeaa ja haasteellista. Usein luovumme asioita vasta viimeisellä kierroksella ja pakon edessä. Luopuminen on valinta, joka saa meissä aikaan kuohuntaa. Luopumisesta seuraava tyhjyys saattaa hetkellisesti ahdistaa. Luopuminen kuitenkin mahdollistaa uuden kasvun. parhaillaan luovumme jostakin voimiamme vievästä ja saamme tilalle asioita ja ajatuksia, jotka tukevat kasvuamme.

"Miten vähemmän voisi muka olla enemmän? Se

on mahdotonta. Enemmän on enemmän!"

- Yngwie Malmsteen

Kirja koostuu viidestä osasta. Alussa keskitytään ajan ja elämän syklisyyteen. Sanomattakin on selvää, että jokaisen meistä tulisi löytää arkeensa oma toimiva rytmi. Toimivan rytmin ansiosta kykenemme keskittymään. Vain keskittynyt mieli voi viedä asioita haluttuun suuntaan. Toinen osa keskittyy minimalismiin. Keskiössä on se, miten eri tavoilla vähemmän voi olla enemmän. Kolmannessa osassa tutuksi tulee ns. kolmeen pisteen menetelmä (elämä, viikko, päivä). Oman elämän tarkastelu kokonaiskuvasta lähikuvaan ja lopulta tarkennukseen. Kirjan neljäs osa avaa yksinkertaistamisen kokemusten tasolle. Kirja tarjoaa erilaisia malleja jäsentää arkea, jotta se tuntuisi yksinkertaisemmalle. Viides osa tarjoilee tiivistettynä asian ytimen.

Yksinkertaisen elämän tavoitteleminen on mahdollista meille kaikille. Sen eteen kannattaa nähdä vaivaa ja tehdä työtä. Hyvän elämän tavoittelu ei koskaan ole turhaa. Yksinkertaisuus auttaa sinua olemaan se, joka todella olet. Minimalistinen onni on tuntuu olevan jotakin sellaista, joka istuu luonteeseemme ja tapaamme elää.

"Jos tahtoo tuloksia, nöyrtyy tekemään.

Jos kaipaa selkeyttä, karsii tekemisiään.

Jos haluaa merkitystä, elää sen mukaan, mikä on tärkeää".

- Maaretta Tukiainen

Olethan jo tutustunut Entä jos -kaupan valikoimiin?

#slowmorning - Tekemisen pehmeys

Ette usko, miten vapautunut fiilis on tällä hetkellä blogin suhteen. Koko homma saa vihdoinkin mennä ihan omalla painollaan. En vaadi itseltäni enää älyttömiä suorituksia. Tähän pisteeseen on kuljettu pitkä tie. Blogi on aina edustanut minulla jotakin täysin omaa. Tekeminen on palkinnut monin eri tavoin. Vuosiin on silti mahtunut myös paljon niitä hetkiä, jolloin en olisi jaksanut tai pystynyt, mutta olen pakottanut itseni suoriutumaan. Pitkän päivän jälkeen saatoin kirjoitella blogia öisin, jotta pysyisin jossakin tahdissa. Oli kaikenlaisia typeriä minimissään kahdeksan postausta kuukaudessa tavoitteita. Kolmen lapsen kanssa sellainen tahti on aivan päätöntä, varsinkin kun kyseessä on harrastus. Kaikki sellainen on loistanut poissaolollaan jo pitkään ja olen siitä hyvilläni. 

Minulla on aina ollut vahva tarve kirjoittaa. Pukea tuntemuksiani sanoiksi. Ihmiselle joka on sosiaalisissa tilanteissa yllättävän ujo (vaikka kukaan minut tunteva ei koskaan sanoisi niin) ja muutenkin elämässään introvertti jonkinlainen purkukeino on melkein elinehto. Varmasti kirjoittaisin avoimemmin ja rehellisemmin monesta asiasta, jos blogini ei koskaan olisi noussut blogimerestä ja ottanut omaa paikkaansa. Olen ujo ja vetäytyvä myös somessa. Välillä minusta ja ajatuksistani voi saada paremmin kiinni ja saatan tulla jonkin asian kanssa ulos, mutta enimmäkseni pysyn hivenen etäällä. Saatan kertoa, että olen väsynyt, mutta en kerro mitä asioita väsymykseni takana piilee. Se on tapa suojella ihmisiä lähelläni ja tietysti myös minua itseäni. Osittain se johtuu myös siitä, että pelkään negatiivisuutta. En haluaisi jakaa sellaista eteenpäin, mikä voi viedä voimia toiselta.

Tekemisen painopiste on siirtynyt enemmän ja enemmän Instagramin suuntaan, jonka koen jostakin syystä itselleni helpommaksi tavaksi päivitellä juttuja. Blogi kuitenkin on ja pysyy. Täydellisten kuvakulmien aika on kuitenkin ohi. Riman asettaminen kovin ylhäälle, joka asiassa syö iloa tekemiseltä. Nautin yhä kaikesta pienestä ja ihanasta. Toivon kuitenkin, että kaikki te näkisitte, kuinka armollisuus ja pehmeys on laskeutunut kaiken tekemiseni ylle. Maitokahvimedia ei ole täydellinen. Minä en ole täydellinen. Epätäydellisyys on ihan ok. Tavoitteita saa toki olla ja hiljaisia toiveita, mutta elämä on tarkoitettu ennen kaikkea elettäväksi ja koettavaksi. En halua pyyhkäistä elämästäni jatkuvasti valtavaa määrä iloa pois sen vuoksi, että minun pitäisi suoriutua ja suoriutua.

Lopuksi haluan sanoa kiitos. Kiitos, että yhteisön ja blogin ympärillä on valtava määrä ihania ihmisiä. Olen aina kokenut, että kuljemme matkaa yhdessä. Elämän haasteet ovat usein yhteneväiset. Olen saanut teiltä kaikilta valtavasti tukea ja ihanaa kannustusta. Olette läsnä ilossa ja surussa. Te olette paras osa tätä välillä hullultakin tuntuvaa hommaa. Ja kyllä. Minäkin ajattelen useimmiten, että hullua hommaa tämä on. En rakentele mitään ihmeellisiä linnoja somettamisen ympärille. Suurin toiveeni juuri nyt on, että tavoittaisitte kaiken keskeltä sen, kuka minä oikeasti olen.

#slowmorning - Uuden edessä

Oma arkeni on alkanut hiljaisesti, mutta samalla varmasti muuttua. Hidas muutos on lempeä. Kenties se on itselleni se ominaisin tapa tehdä muutosta todeksi. En muista, että olisin koskaan ollut erityisen nopea käänteissäni. Tämä tietysti johtuu osittain siitä, että en erityisemmin pidä muutoksista, vaikka ymmärränkin niiden tarpeellisuuden ja väistämättömyyden. Hiljaisen muutoksen keskellä pystyn kuitenkin järjestelemään ajatuksiani ja tunteitani paremmin, sekä miettiä asioita monelta eri kantilta, joka on minulle lähes elinehto. Haluan aina nähdä mahdollisimman selvästi mihin olen menossa.

Olen tosi pitkään halunnut pitää elämäni peruselementit muuttumattomina, vaikka se on tarkoittanut osittain oman elämäni hyllylle laittamista. Olen kokenut, että tarjoan lapsilleni jotakin sellaista tärkeää ja arvokasta, joka piirtyy heidän mieliinsä ja kantaa heitä läpi elämän. Läsnäolo. Olen ollut vierellä jokaisessa hetkessä. Olen kiitollinen, että olen saanut siihen mahdollisuuden. Elämäni on vihdoin siinä pisteessä, että arkeeni on tullut pieniä hetkiä, jolloin minua ei enää tarvita ihan jokaiseen asiaan. Lapseni ovat kasvaneet. Ajatella. Aika on kulunut kuin varkain. Ajan lisääntyminen on saanut minut suuntaamaan katsettani enemmän ja enemmän tulevaisuuteen.

Nyt alkaa olla käsillä minun aikani. Mitä kaikkea minä vielä voinkaan tehdä. Rehellisesti sanottuna tunnen itseni nyt paremmin. Tiedän paremmin, mihin kaikkeen minusta todellisuudessa on. Hiljaisina vuosina olen oivaltanut itsestäni paljon uusia asioita. Voisi sanoa, että olen rakentanut itseni uudestaan. Olen aina tiennyt olevani taistelija ja selviytyjä. Elämäni on kuitenkin ollut jo pitkään sellaista, että en ole tarvinnut ominaisuuksia, jotka joskus olivat tärkeitä. Lasten myötä maailmani on täyttynyt pehmeillä arvoilla. Tunnen kuplivaa iloa ja positiivista jännitystä elämän seikkailujen edessä. Lapset toimivat myös inspiraation lähteenä. Minä haluan näyttää tyttärilleni, että naisen elämässä on monia erilaisia rooleja. Jokainen voi koota sellaisen paletin, mikä itsestä tuntuu hyvältä. Lapset tulevat jatkossakin ensin kaikessa, mitä teen, mutta tulevaisuudessani on nyt tilaa myös toisenlaisille asioille. Urapolun suhteen olen miettinyt muutamia erilaisia kuvioita ja aika näyttää, mikä suunnitelmistani toteutuu. Luotan siihen, että asiat järjestyvät usein ihmeellisellä tavalla. Töitä tulee kuitenkin tulevaisuuden eteen tehdä. Ajatukset tulee asettaa käytäntöön.

#slowmorning - Ruutuvapaata koululaisille

*Kirja saatu kustantajalta
Otava

Tällä kertaa esittelyssä on kirja, josta on ollut meidän perheessä paljon iloa ja hyötyä. Ruutuvapaata koululaisille kirja sisältää sata kivaa tekemistä ja puuhaa, jossa unohdetaan kännykkä, tabletti ja televisio. Varsinkin viime kuukausien aikana kaikki kiva tekeminen ja uudet ideat ovat olleet enemmän kuin tervetulleita. Kirja on laittanut vipinää myös perheen aikuisiin. Omituiset ajat ovat muistuttaneet myös meitä aikuisia hauskuuden tärkeydestä. Ilo löytyy yhteisestä tekemisestä ja myös meidän aikuisten tulisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, että olemme aidosti läsnä ja annamme kännyköiden olla rauhassa.

Kirja tarjoaa tekemistä sisälle ja ulos. Erilaiset tekemiset aktivoivat mielikuvitusta ja luovuutta. Parhaassa tapauksessa kirja antaa lempeän sysäyksen tekemiseen ja idea jalostuu lasten ryhtyessä toimeen. Äitiä ilahduttaa erityisesti se, että kirja ohjaa hyödyntämään eri tavalla kierrätysmateriaaleja. Kirjaa voi kätevästi hyödyntää myös kaverisynttäreiden ohjelmaa suunniteltaessa.

"Kirja on mielestäni tosi kiva, koska siinä on paljon mukavaa tehtävää, vaikka sadepäiväksi. 

Oman rohkeuden testaaminen, ötökkäsokkelo ja kokin maistiainen on erityisen hauskoja juttuja. Maria on muutenkin tosi kiva".

- Tytär 8-vuotta

Maria Kangaskortet on tosiaan kiva, kuten tyttäreni asian ilmaisi. Olen itsekin katsellut arkiruokavinkkejä hänen YouTube-kanavalta. Kirja edustaa samaa mutkatonta ja helposti lähestyttävää tyyliä. Kirja innostaa koko perhettä tai kaveriporukkaa pelaamaan, leikkimään ja suorittamaan tehtäviä. Kirjasta löytyy myös itsenäistä tekemistä, kun koululainen haluaa puuhailla rauhassa. Tämän opuksen kanssa ei taatusti ole tylsää hetkeä. Kirja kannattaa ottaa ehdottomasti mukaan kesän mökkireissulle, jossa eteen tulee taatusti myös sadepäiviä.

#slowmorning - Muumipappa ja meri

*Kirja saatu kustantajalta
WSOY

Olen monesti miettinyt, mistä ihmisten ehtymätön rakkaus Muumeja kohtaan oikein kumpuaa. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että hahmojen epätäydellisyys tekevät heistä suloisen ulkomuotonsa ohella helposti lähestyttäviä. Kirjojen hahmot laitetaan usein myös erikoisiin olosuhteisiin. He joutuvat sietämään epävarmuutta ja pelkoakin. Jokainen hahmo pääsee loistamaan omien vahvuuksiensa kautta, mutta myös näyttämään oman herkkyytensä ja vajaavaisuutensa. Toisinaan hahmot tekevät erehdyksiä ja vääriä päätöksiä. Tuskastelevat valintojaan ja yrittävät pärjätä kuohuvien tapahtumien keskellä. Toki on myös lohdullista tietää, että kirjoissa päädytään monen käänteen kautta onnelliseen tai vähintäänkin toiveikkaaseen lopputulokseen.

Muumipappa ja meri päätyi luettavakseni aikana, jolloin maailma ympärilläni muuttui uskomattoman nopeasti. Perheen elinpiirin kutistuminen kotoisiin nurkkiin tuntui hyvin samankaltaiselle kuin Muumiperheen oleskelu majakkasaarella. Toki he lähtivät saarelle Muumipapan innoittamana suuri seikkailu mielessään, kun meidät taas ajoin tilanteeseen näkymätön yhteinen uhka.Tapa tulkita kirjojen tekstejä on vahvasti sidoksissa siihen, milloin kirja käsiimme etsiytyy. Toisenlaisena aikana olisin kiinnittänyt huomioni kirjassa tyystin eri seikkoihin. Saaren ympäröivä meri edusti minulle pitkälti aikamme epävarmuutta. Toisinaan tunsin mielikuvitukseni kiikuttavan meren aaltoja ja kuohupäitä. Valtavan suuri meri on hypnoottisen kaunis. Luonnonvoimat voivat kuitenkin luoda myrskyn lähes hetkessä ja pyyhkäistä pois rannalla sijaitsevan kalastajan vaatimattoman asumuksen.

Kenties Muumipappa julistaisi itse itsensä kirjan kiistattomaksi päähenkilöksi. Oma huomioni kiinnittyi kuitenkin enemmän Muumipeikon salaisuuksiin ja yöllisiin kohtaamisiin Mörön ja Merihevosten kanssa, sekä Muumimamma ajatuksiin ja sisäiseen kuohuntaan. Yleisesti en koskaan samaistu Muumimammaan, mutta nyt tunsin hänen kanssaan suurta yhteenkuuluvuutta. Oli aivan kuin hänen tuntemuksensa olisi sekoittunut omiini. Muumimamma maalaa majakan seinään kotoisaa puutarhaansa ja uppoutuu itse maalaukseensa ja muuttuu hetkeksi lähes näkymättömäksi. Itse näin Muumimamman käytöksessä paljon merkkejä siitä, että Muumipapan suunnitelmien perässä juokseminen vei hänen voimiaan. Sydämeni lähes särkyi lukiessani Muumimamman ponnekkaista yrityksistä luoda majakkasaarelle oikea puutarha. Meri ja karut olosuhteet pyyhkivät pois kovan työn aikaansaamat ponnistelut.

Kirja tarjosi minulle kuiteinkin suuressa määrin lohtua ja ymmärrystä. Ilman suuria tunteita ja liikutusta ei tätä kirjaa voi lukea.

"Hänen katsellessaan taivasta iltarusko hiipi seinää pitkin ylöspäin ja sytytti kukat hänen puutarhassaan. Ne tulivat eläviksi ja alkoivat hehkua. Puutarha avautui, haravoitu käytävä, jonka perspektiivi oli vähän omituinen, muuttui aivan oikeaksi ja vei suoraan kuistille. Äiti laski käpälänsä puunrungolle, se oli lämmin auringosta, hän tunsi sireenien puhjenneen kukkaan".

- Muumipappa ja meri